Hieno!

Onko Berliinin metro? Jännä tunnelma sun kuvassa.

Kiitti, Kata!

Oikein tunnistettu, Paula. Berliinissä on kuva otettu.

Amatööri tarkoittaakin sitä, joka rakastaa. On mukava kuvata sitä, mitä tahtoo kuvata. Minusta olisi ikävää tienata leipääni tuotekuvauksilla vuodesta toiseen.
TUosta amatööri-ammattilainen -jutusta: ammattilaiset ovat sitten pitkän päälle luotettavampia. Amatööri tekee hommia sen aikaa kun se hänelle sopii.

Mikähän vittu sitä yhtä ammattilaista vaivaa. Sehän vaahtoaa kuin psykoosissa. Ziisus.

Onneks en asu enää Keravalla, ja hyvä etten asuessani tiennyt tuollaisten siellä käyskentelevän.

Minä voisin antaa jopa ilmaiseksi.
Siis kuvan.

Kirsi, olen saanut sen käsityksen, että olet toimittaja, joka välillä ottaa myös valokuvia. Juuri niitä Jore Puusa pikaisen tutustumisen perusteella verisesti vihaa. Vievät koulutettujen valokuvaajien työn. Tietenkin ammattilainen on aina ammattilainen mutta tuollaisissa satunnaisissa valokuvissa on yleensä kyse siitä, että sopiva kuva sattuu löytymään amatööriltä. Jos amatööri on saanut etukäteen tietyn duunin tehtäväkseen, kyllä se sen hoitaa. Amatöörien kanssa sopimukset muutenkin ovat lyhyitä. Kun pari vuotta kirjoitin kolumnia lehteen, oli juttu aina määräajassa valmis. Laadussa toki saattoi olla toivomista.

Suutari saa toki tehdä muutakin kuin kenkiä. Esimerkiksi Kervå on käsittääkseni oman alansa huipulla, samalla tasolla liikkuvat voidaan tässä maassa laskea yhden käden sormilla. Amatöörikuvaajana Kervå saattaa silti ottaa kuvia, jotka kelpaavat painettavaksi kirjaan. Ei se ole keneltäkään pois.

Kervå, Jorella on selvästi missio, jonka sisällöstä ei itsekään ole kunnolla perillä. Mies on täysin immuuni kaikille vasta-argumenteille.

Susupetal, jos asia on hyvä niin miksi ei vaikka ilmaiseksi. Tälle kuvalle yksi osoitteleva vaihtoehto oli ruusukimppu metroraiteilla mutta en vaan vielä kykene laittamaan kännykkätasoista kuvaa nettiin. Pitäisi hyväksyä ajatuksen menevän kuvan teknisen laadun yläpuolelle.

Joo, olen ollut toimittaja. Nykyään olen järjestöviestinnässä hommissa.

Omat kokemukseni amatööreistä ovat sellaisia, että hyviä kuvia on paljon tarjolla ja meillä käytetään aika lailla amatöörien ottamia kuvia. Itse asiassa työstä kertomisesta ei tulisi ilman niitä oikeastaan yhtään mitään. Kuvauskeikoille en yleensä amatöörejä lähetä. Mielellämme käytämme paikallisia ammattilaisia hommiimme mahdollisuuksien mukaan, mutta kuvaajan lähettäminen Suomesta keikalle vaikkapa Mongolian aroille 1000 kilometrin päähän Ulaanbaatarista ei lyö leiville; meidän budjettimme menisikin sitten siihen sen sijaan että toteutamme tätä varsinaista hommaamme, jota varten olemme olemassa.
Määräajoista kiinni pitäminen on yksi ammattilaisuuden mittareista. Jos esim. lehti rakennetaan kokonaan harrastajavoimin, aikataulut saattavat pahasti pettää, koska ihmisten pitää tienata elantonsakin. Siksi kirjoittelin näitä varauksia. Mutta ammattilaiset eivät voi esim. kirjoittamisessa korvata amatöörejä eivätkä varsinkaan jonkin alan eritysasiantuntijoita. Asian laita on vähän samantyyppinen vaikkapa meidän hoimmissamme ulkomailla. Joku voi sinne mennä kuvausmatkalle ja ottaa huikeasti parempia kuvia kuin oma väkemme, mutta saattaapi olla, että kuvilla ei ole käyttöä monista syistä. Ymmärrän siis luullakseni, mistä puhut, kun kerrot Kervåsta. Luullakseni kun meidän järjestömme väki jossain tiettömissä paikoissa kuvaa, se tavallaan on vähän samassa asemassa kuin Kervå. Olen samaa mieltä, ettei se todellakaan ole keneltäkään muulta pois kuin se olisi järjestömme tiedotukselta.

Jos lehteä tekisi pelkästään harrastelijavoimin, ei silloin tietenkään voisi pitää mitään aikataulua. Ja jos rahasta on pulaa, silloin tehdään itse se mitä voidaan. Oikeassa paikassa oleva kirjoittaja tai kuvaaja voi tehdä ihan hyvää jälkeä mutta toki arvostan ammattilaista ihan missä tahansa duunissa.

Kuva sopii haasteeseen.

Tuohon EXTRAan:
Itse värkkäsin copyraittia 15 vuotta woimain tunnossa, koska elin siitä.
Nyt kun asetuin aloilleni, tulin siihen tulokseen, että leimaan ottamukseni COPYFREEllä suoraan, niin kellekkään ei tule edes tunnontuskia.

Lisäksi kun blokini on yksityinen, saatan joskus ampua netistä kuvan, editoida sitä ja leimata sen WOLFFIX-leimalla sen kummemmin omantunnontuskia tuntematta.

Jotenkin tämä keskustelu oikeuksista on karannut mäkeen, koska valvontaa ei pystytä nykykuvissa tekemään.
HYVÄLLE KUVALLE LÖYTYY OSTAJA AINA jos osaa myydä.

trew. Harmaasusi

Itse olen laittanut blogiini Creative Commonsin Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia -lisenssin sivupalkkiin.

Suhtaudun aika penseästi siihen, että kuviani muutettaisiin lupaa kysymättä tai että kuviani tai tekstejäni käytettäisiin ilmaiseksi kaupallisesti.

No se on selvä että jos joku firma alkaa tehdä bisnestä
esim. markkinoinnissaan, mutta kuka piru jaksaa satojen miljoonien yksityisten inimisten edesottamuksiin paneutua kun koko lystin vielä saa maksaa itse. Menee vain hyvää aikaa joutavanpäiväseen.

Mutta kaikesta huolimatta Ben, jokainen valitsee linjansa. Se sopii mulle ainakin.

Tietenkin jokainen saa valita oman linjansa ja minun puolestani jokainen saa antaa vapaasti käyttöön ihan mitä tahansa. Sopii oikein hyvin myös mulle.