Oli oikein kiva myöhästyä vuoden tärkeimmästä palaverista siksi, että kukaan ei ollut kertonut sellaisen olemassaolosta. Saavuin unisena duuniin ja ihmettelin ruuhkaa neukkarin suunnalla. Asiaa kummemmin miettimättä lompsin sorvin ääreen ja kun olin saanut rähmän hierottua silmistä, hain sumppia. Olin jo raahustamassa takaisin työkuutiooni kun käsi viittilöi neukkariin. Ota tuoli ja istu perseellesi, olet pahasti myöhässä. Nolotti. Ahdisti. Heräsin kuitenkin hyvin nopeasti päivän riemuihin. Tekstiviestillä kutsuminen ei selvästikään toimi, jos lähettäjä on tallentanut väärän puhelinnumeron järjestelmiinsä.

Sähköpostikaan ei ole osoittautunut luotettavaksi kommunikaatiovälineeksi. Viime viikolla sain viesti viestiltä vihaisemmaksi muuttuneita posteja. Vastaukseni eivät aiheuttaneet mitään reaktiota. Paitsi utelua miksi kukaan ei vastaa kysymyksiin. Kävi ilmi, että kaikki viestini viimeisen parin kuukauden ajalta olivat jääneet toisen osapuolen liian tiukkaan spammifiltteriin. Ilmeisesti jäävät sinne edelleen, koska viestintä jatkuu jälleen yksipuolisena.

Ehkä perinteiset kirjeet ja paketit pitäisi ottaa taas käyttöön.