Katselin netistä puolitutun matkakertomusta, oli jälleen ollut risteilyllä. Hieno paatti, iso hytti ja kaikkea kivaa. Satamissa odottavat bussit, jotka vilkkaasti kuljettavat kaupungin pakollisiin nähtävyyksiin oppaan yrittäessä olla koko ajan äänessä. Nopeasti otetut kuvat kirkoista sun muista. Iltapäivällä voi hyvässä lykyssä olla pari tuntia aikaa omatoimiseen matkakohteeseen tutustumiseen ennen laivan lipumista ulapalle. Ja taas syödään illalla hyvin ja ollaan hienosti.

Tylsää. Tuollainen ei ole minua varten. Risteilyn pikkupysähdyksissä on täysin mahdotonta päästä kaupungin tunnelmaan ja aistia millaista siellä oikeasti on. Ei loma ole vain pakollisten nähtävyyksien kiertämistä. Siihen kuuluu hiiltyneiksi käristettyjen epämääräisten ruokien syömiset ja myös onnistuneesti maukkaat paikalliset safkat. Siihen kuuluu eksymiset, visiitit natiivien suosimiin kapakoihin, hassujen kissojen kuvaaminen, ränsistyneet syrjäkorttelit. Siihen kuuluu suunnittelemattomuus ja kielitaidottomuus.

Automatkaillen kylmässä myrskyn riepottelemassa teltassa yöpyminen eksyneenä keskelle ei mitään on se, mitä myöhemmin muistelee. Ja myös sattumalta samaan paikkaan eksyneen italialaisen kohtalotoverin tarjoamaa punaviiniä.

Tuollaisista kokemuksista on kunnon lomat tehty.