« elokuu 2009 | Main | lokakuu 2009 »

syyskuu 29, 2009

Kultalonkero, kuulostaa hyvältä!

Allekirjoittanut sai viikonlopun tehtäväkseen ostaa sikspäkin lonkeroa. Kyseiseen alkoholilajiin vähemmän perehtyneenä astuin kauppaan ja yritin etsiä pieniä lonkerotölkkejä. Huono valikoima, kovin huono. Hassuja makuja kuin siidereissä konsanaan. Siis perinteinen ratkaisu pitäisi löytää.

Tahmainen kämmeneni eksyi lopulta hipelöimään Olvin Kultalonkero-pakkausta. Olisiko tämä oikeaa lonkeroa? Lueskelin pakkauksen kylkeä, enkä nähnyt viitettä ällöesanssilla maustetusta tuotteesta. Noh, tuollainen mukaan.

Wrong move. Tuote paljastui universumin makeimmaksi siideriä muistuttavaksi sokerilitkuksi. Hirveätä paskaa. Nolotti. Oma moka. Tarkemmin tölkin sivua lukiessa selvisi, että juoman pääasialliset ainesosat ovat siirappi ja omenatäysmehutiiviste. Kaloripitoisuus luultavasti suurinta mitä maa päällään kantaa. Tölkit jäivät käyttämättömiksi, kukaan ei saanut sisältöä alas kurkustaan.

Netin ääreen päästyäni vilkaisin mitä Olvi itse kertoo Kultalonkerostaan. Sivulla ei sanallakaan mainita, että kyseessä on käytännössä maailmankaikkeuden makein siideri. Mistään ei pysty arvaamaan, että tölkissä väijyy omenamehupohjainen tuote, johon on lisätty viinaa ja siirappia. Perinteisesti erikoisemmin maustetuissa lonkeroissa ja siidereissä tuodaan selkeästi ilmi tuotteen maku, jotta litku löytäisi oikean kohderyhmän.

Jääkaapissani on nyt mätänemässä tölkkitolkulla Kultalonkeroa, jota kukaan ei suostu juomaan. Katkeroituneena kärsimästäni nöyryytyksestä boikotoin loppuvuoden kaikkia Olvin tuotteita.

Ahdistaa. Ehkä menen taas Kantapeikoksi.

syyskuu 24, 2009

Tasan paljon luvattu

Valokuvatorstai (tasan)

syyskuu 21, 2009

Niisk

Ahdistaa. Syksyn ensimmäinen flunssa repii keuhkoja riekaleiksi ja klyyvarin vuodon valjastamalla sähköistäisi omakotitalon. Possupandemiasta tuskin on kyse, koska kuume pysyy tavallisen räkätaudin lukemissa. Oletankin, että tämä on luonnon julma tapa yrittää poistaa geenini maapallolta. Ensin heikentää flunssalla elimistöni huonoon kuosiin ja vasta sitten iskee sikainfluenssalla. Sanoinko jo, että ahdistaa?

Jos vaikka söisi kanakeittoa ja joisi kuumaa mehua. Ja rasvaisi nenän. Ja etsisi villasukat. Ahdistaa.

syyskuu 17, 2009

Sinun on tehtävä omat arviosi

Klikkaa kuva suuremmaksi.


"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."

Valokuvatorstai (tekstihaaste)

syyskuu 10, 2009

Rajattu näkyvyys

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Valokuvatorstai (rajattu)

syyskuu 9, 2009

Mistä on kunnon lomat tehty

Katselin netistä puolitutun matkakertomusta, oli jälleen ollut risteilyllä. Hieno paatti, iso hytti ja kaikkea kivaa. Satamissa odottavat bussit, jotka vilkkaasti kuljettavat kaupungin pakollisiin nähtävyyksiin oppaan yrittäessä olla koko ajan äänessä. Nopeasti otetut kuvat kirkoista sun muista. Iltapäivällä voi hyvässä lykyssä olla pari tuntia aikaa omatoimiseen matkakohteeseen tutustumiseen ennen laivan lipumista ulapalle. Ja taas syödään illalla hyvin ja ollaan hienosti.

Tylsää. Tuollainen ei ole minua varten. Risteilyn pikkupysähdyksissä on täysin mahdotonta päästä kaupungin tunnelmaan ja aistia millaista siellä oikeasti on. Ei loma ole vain pakollisten nähtävyyksien kiertämistä. Siihen kuuluu hiiltyneiksi käristettyjen epämääräisten ruokien syömiset ja myös onnistuneesti maukkaat paikalliset safkat. Siihen kuuluu eksymiset, visiitit natiivien suosimiin kapakoihin, hassujen kissojen kuvaaminen, ränsistyneet syrjäkorttelit. Siihen kuuluu suunnittelemattomuus ja kielitaidottomuus.

Automatkaillen kylmässä myrskyn riepottelemassa teltassa yöpyminen eksyneenä keskelle ei mitään on se, mitä myöhemmin muistelee. Ja myös sattumalta samaan paikkaan eksyneen italialaisen kohtalotoverin tarjoamaa punaviiniä.

Tuollaisista kokemuksista on kunnon lomat tehty.

syyskuu 8, 2009

Hiilijalanjälkeinen valaistus

Viime viikolla päätin minäkin varmistaa tulevaisuudelleni suuren hiilijalanjäljen ostamalla varastoon hehkulamppuja. En ollut löytänyt markkinoilta yhtään energiansäästölamppua, joka olisi mahtunut kattolamppuuni. Niinpä katsoin olevani pakotettu raahaamaan kassillisen hehkulamppuja kotiin.

Eilen tein löydön, tavallisen hehkulampun näköisen halogeenilampun. Hintava tuote mutta päätin kuitenkin ostaa yhden kokeeksi. Kotona ruuvasin sen kattolamppuun. Kyllä, vihdoinkin sopiva lamppu! Välittömästi ilman odotteluja valaiseva lamppu hehkuu ehkä liikaakin mutta mattalasisiakin ilmeisesti on jo tarjolla. Käsittääkseni halogeenivalot sopivat myös himmennettäviin valaisimiin. Lisäksi tämä vaikuttaa ensimmäiseltä energiansäästölampulta, jossa valotehovertailu hehkulamppuun tuntuu pitävän paikkaansa. Bonuksena halogeenilamppu ei ole ongelmajätettä, joten sen hävittäminen on helpompaa.

Toivottavasti led-valot kehittyvät nopeasti. Siihen asti taidan ostaa vain halogeenilamppuja.

Edit:
Ikeasta ostettuna halogeenivalot eivät ole edes kovin kalliita.

syyskuu 3, 2009

Mental Finland / Lippu.fi

Vähempikin ahdistaa.

Tie vie

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Valokuvatorstai (inhimillinen)