Kultalonkero, kuulostaa hyvältä!
Allekirjoittanut sai viikonlopun tehtäväkseen ostaa sikspäkin lonkeroa. Kyseiseen alkoholilajiin vähemmän perehtyneenä astuin kauppaan ja yritin etsiä pieniä lonkerotölkkejä. Huono valikoima, kovin huono. Hassuja makuja kuin siidereissä konsanaan. Siis perinteinen ratkaisu pitäisi löytää.
Tahmainen kämmeneni eksyi lopulta hipelöimään Olvin Kultalonkero-pakkausta. Olisiko tämä oikeaa lonkeroa? Lueskelin pakkauksen kylkeä, enkä nähnyt viitettä ällöesanssilla maustetusta tuotteesta. Noh, tuollainen mukaan.
Wrong move. Tuote paljastui universumin makeimmaksi siideriä muistuttavaksi sokerilitkuksi. Hirveätä paskaa. Nolotti. Oma moka. Tarkemmin tölkin sivua lukiessa selvisi, että juoman pääasialliset ainesosat ovat siirappi ja omenatäysmehutiiviste. Kaloripitoisuus luultavasti suurinta mitä maa päällään kantaa. Tölkit jäivät käyttämättömiksi, kukaan ei saanut sisältöä alas kurkustaan.
Netin ääreen päästyäni vilkaisin mitä Olvi itse kertoo Kultalonkerostaan. Sivulla ei sanallakaan mainita, että kyseessä on käytännössä maailmankaikkeuden makein siideri. Mistään ei pysty arvaamaan, että tölkissä väijyy omenamehupohjainen tuote, johon on lisätty viinaa ja siirappia. Perinteisesti erikoisemmin maustetuissa lonkeroissa ja siidereissä tuodaan selkeästi ilmi tuotteen maku, jotta litku löytäisi oikean kohderyhmän.
Jääkaapissani on nyt mätänemässä tölkkitolkulla Kultalonkeroa, jota kukaan ei suostu juomaan. Katkeroituneena kärsimästäni nöyryytyksestä boikotoin loppuvuoden kaikkia Olvin tuotteita.
Ahdistaa. Ehkä menen taas Kantapeikoksi.