« DBTL | Main | Väkivalta ja hikkaongelma »

Zen ja telttaelämä

Vesisade on juuri loppunut. Eläkeiässä oleva saksalainen herrasmies lukee leirintäalueella Golfissaan matkaopasta kuunnellen samalla kojelaudan päällä olevaa matkaradiota. Mies huomaa sateen tauonneen ja astuu ulos autosta. Rennot housut, villapaita ja märät kävelykengät.

Ilman haistelua, tyytyväinen ilme. Rankkasade on kastellut herrasmiehen notkolle menneen tunneliteltan, katolla on pieni lammikko. Mies katsoo miettien telttaansa, kaivaa vasaran esiin ja naputtelee vaarnat syvemmälle. Kokeilee teltan naruja ja päättää olla kiristämättä. Ripustaa sukat kuivumaan. Katse viiden metrin päässä sijaitsevaan järveen ja siitä nouseviin jyrkkiin vuoriin, tyytyväinen hymy. Alle kymmenen asteen lämpötila, tuuli ja märät kävelykengät eivät haittaa. Tätä on sisäinen rauha.

Herrasmies havaitsee allekirjoittaneen kokkaavan Trangialla epämääräistä mättöä. Mies katselee autoaan, hypistelee peilejä, avaa takaluukun. Peräkontista hän kaivaa esiin valtavan kaasukäyttöisen matkagrillin. Herrasmies kasaa kiireettömästi ja huolellisesti grillinsä. Katsoo aikaansaannostaan tyytyväisenä, hypistelee hieman. Aika kaivaa aamiaistarpeet esiin.

Autosta hän löytää perunoita, pekonia ja munia. Tyylikkäät pöytä, tuoli ja posliiniastiat esiin autosta, tyytyväistä hypistelyä. Miten tuohon autoon mahtuu niin paljon tavaraa? Pekonit mies asettelee preussilaiseen järjestykseen odottamaan paistoa ja aloittaa perunoiden kuorimisen. "Very fresh", hän huikkaa minulle. En ollut varma tarkoittiko hän ruokaansa vai säätä. Tunnen lievän kateuden hiipivän esiin sisältäni.

Aamiaisen jälkeen saksalainen herrasmies katselee jälleen autoaan mietiskellen ja kaivaa esiin vavan ja uistimia. Hypistelyä. Järveä katsellen hän tarkastaa tähtäillen, että siiman kulkuaukot ovat samassa linjassa. Tosin kela ja siima eivät ole vielä paikoillaan. Pari koeheittoa kylmiltään. Tyytyväinen ilme. Vapa takaisin autoon. Vielä ei ole aika.

Leirintäalue tyhjenee, turistit jatkavat matkaansa. Puran leirini toiseksi viimeisenä. Vain saksalainen herrasmies jää paikalle aikoen selvästi viettää vielä pari yötä paikalla. Mies istuu tuolissaan ja katselee järvelle. Onnellisena.

Mihin sitä olisi kiire. Valmiissa maailmassa.

Comments

Nautittava huolellinen tunnelmapala.

Tack.

Kai nyt edes kävit sanomassa, että sillä on elämässä prioriteetit kohdallaan?

Taisin peukun nostaa hyväksymisen merkiksi.

Mihinkäs sitä oliskaan kiire - valmiissa maailmassa. Kun vain sen aina muistaisimme. Kaunis kertomus.

Eikä edes keksitty.

Post a comment