Ensimmäinen blogimerkintä. Keskiviikko, 29.01.2003 klo 19:44:

Aamu ja kello kuusi. Joku pirullisen kostonhaluinen kaupungin työntekijä tulee pitämään infernaalista meteliä Helvetinkoneensa kanssa. Muka kolaamaan lunta. Se tuli meluamaan MINUN ikkunani alle. Paskat siellä mitään lunta ole. Kunhan vittuillakseen raapii asvalttia. Ja kauan.

Hermot menee. Tekisi mieli mennä ulos, hyökätä Helvetinkoneeseen, siepata monsterin avaimet ja heittää ne jorpakkoon. Onneksi en mene. Olisi kuitenkin ollut minua isompi. Lyönyt, astunut päälle, ajanut yli. Nauranut ivallisesti. Miten voi väsyttää näin paljon.

Tylsä työpäivä. Ulkona paleltaa. Jääkaappi on tyhjä. Ahdistaa.

Kasa kerää suomalaisten blogien ensimmäisiä merkintöjä. Tämä oli tallessa vain Wayback Machinessa, joten laitetaan nyt uusintana tarjolle.

Posted by Benrope at 3:49 PM | Permalink | Comments (2)

Mies raiskasi omia lapsiaan vuosikausia.

12 vuotta häkkiä on tietenkin paljon mutta mitä ihmettä tuon nilviäisen olisi pitänyt tehdä, että maksimirangaistus linnaa olisi paukautettu tuomarin nuijalla pöytään? Mies sentään raiskasi lapsiaan joka viikko kymmenen vuoden ajan. Jos siitä ei saa maksimia, niin mistä sitten?

Posted by Benrope at 12:35 PM | Permalink | Comments (6)

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Valokuvatorstai (kuvahaaste)

Posted by Benrope at 10:13 AM | Permalink | Comments (9)

Kolme keski-ikäistä ihmistä naapuripöydässä kahvilla. Kaksi naista, yksi mies. Keskustelun aiheena tietokoneiden ihmeet, kuten sähköposti.

Nainen 1: Mulle on alkanut tulla ihan hirveesti Viagra-mainoksia sähköpostiin!
Nainen 2: Sulle? Miksi ihmeessä ne niitä naiselle lähettelevät?
Nainen 1: Sitä minäkin ihmettelen. Kävin minä kyllä joskus jonkun lääkefirman sivulla, siis ihan muissa merkeissä. Jos ne sitten sitä kautta ovat alkaneet lähettää niitä mainoksia.
Nainen 2: Niin, tuo siihen voisi olla syy! Miten muuten ne sulle niitä potenssilääkkeiden mainoksia lähettäisivät!
Mies: Minulle ei tule koskaan mitään Viagra-posteja. Minä kun en käytä tietokonetta.

Alan jo uskoa, että spämmäys saattaa sittenkin olla tuottavaa bisnestä. Paitsi jos asiakaskunta ei käytä tietokonetta.

Vilkaisin äsken hiljattain tyhjennettyyn spämmifiltteriini. Vain kuusi uutta spämmiä. Yhdessä luvattiin hoitaa miehuuteni tomeraan kuntoon, toisessa vihjailtiin, että heidän avullaan minulla voisi kohta olla "the biggest tool around". Mainosti varmaan tunkkia.

Posted by Benrope at 12:35 PM | Permalink | Comments (4)

Kun tuolla Berliinissä tällä hetkellä kilpaillaan hassussa lajissa eli kävelyssä, tuli mieleen tarkistaa tilastoista Suomen kävelykärjen laajuus.

Sitä ei ole lainkaan. Naisten kymmenen kilometrin kävelyssä Top 20 -listalle on päässyt 74-vuotias kävelijä ja 5000 metrin kävelyssä listalla on 12-vuotias kävelijä. Miesten 20 kilometrin kävelyssä yli puolet kärkikävelijöistä on yli 50-vuotiaita. Tämä kertonee, että tässä maassa lajia ei tosissaan harrasta oikeastaan kukaan.

Hämmentävästi tuostakin olemattomasta massasta on kaivettu ihan kelvollinen edustaja MM-kisoihin.

Posted by Benrope at 12:38 PM | Permalink | Comments (2)

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Valokuvatorstai (parasta kesässä)

Posted by Benrope at 8:24 AM | Permalink | Comments (15)

Sieltä saapuu terassille keski-ikäinen mies. Kiinnittää fillarinsa samaan tolppaan kuin aina ennenkin. Menee tilaamaan pienen oluen, iso lämpenee liian nopeasti. Kaivaa tiskiltä päivän lehden ja samalla sieraintaan. Kuten aina. Hakeutuu nurkkapöytään, josta voi tarkkailla ympäristöä. Vaivaantuu, jos joku eksyy samaan pöytään.

Tuolta saapuu klenkaten Järjestelijä. Rähjääntynyt keski-ikäinen mies. Nostaa housujaan, kuten aina. Ja aina samalla tavalla, samassa kohdassa. Ei koreile vaatteilla, sama virttynyt ja haalistunut t-paita on nähnyt terassielämää ainakin tämän vuosituhannen. Tuoppi pöydälle, lompakko seitsemän sentin päähän, kännykkä tarkasti oikeaan kulmaan edellisten kanssa. Aurinkolasit symmetrisesti viereen. Kengät pois ja ojennukseen pöydän alle. Täysi-ikäinen poika saapuu katsomaan. Mies tarjoaa pojalleen oluen. Ei puhu mitään, sillä ei puhu koskaan mitään. Kenellekään.

Paikalle kurvaa museoikäisen, punaisen saksalaisen avoauton omistaja. Aina huoliteltu ulkoasu, merkkivaatteet päällä. Tilaa ison oluen, joskus jopa kaksi, vaikka onkin autolla liikenteessä. Kuin karavaanari, kaikkien kaveri. Myöhäisessä keski-iässä oleva yksityisyrittäjä on jo ehtinyt kerätä omaisuutta yllin kyllin. Ei haittaa, vaikka avioerossa puolet mammonasta päätyi entiselle vaimolle.

Pitkä Poika. Keski-ikäinen, yli kaksimetrinen purjehtija. Keskikokoisen yrityksen keskijohtoa. Eronnut, iloluontoinen mies. Bisnespuhelut häiritsevät sosiaalista elämää tuopin ääressä. Matkustaa aina talvisin Thaimaaseen kahdeksi viikoksi pitämään hauskaa. Ainakin seitsemän t-paitaa hankkittuna matkoilta Aasiasta.

Elämäänsä kyllästynyt keski-ikäinen mies. Ottaa aina shotin tuopin viereen, pääsee nopeammin tunnelmaan. Hakeutuu tuntemattomaan seuraan. Juttelee aluksi joviaalisti, saatuaan heikkoudet selville alkaa vittuilemaan. Uuden tuttavuuden poltettua päreensä pyytää anteeksi käytöstään. Seesteisen hetken jälkeen vittuilee kahta kovemmin. Miehen kaverit raahaavat vittuilijan takaisin omiensa joukkoon ja pelastavat uhrin pinteestä. Ja kaverinsa vuotavalta klyyvarilta.

Maailma on muuttunut. Keski-ikäiset miehet tulevat.

Posted by Benrope at 7:06 PM | Permalink | Comments (4)

Jos juuri nyt kuka tahansa tulisi aukomaan päätä allekirjoittaneen hikasta, käsi heilahtaisi.

Perkele. Ahdistaa.

Hik.

Posted by Benrope at 11:03 PM | Permalink | Comments (2)

Vesisade on juuri loppunut. Eläkeiässä oleva saksalainen herrasmies lukee leirintäalueella Golfissaan matkaopasta kuunnellen samalla kojelaudan päällä olevaa matkaradiota. Mies huomaa sateen tauonneen ja astuu ulos autosta. Rennot housut, villapaita ja märät kävelykengät.

Ilman haistelua, tyytyväinen ilme. Rankkasade on kastellut herrasmiehen notkolle menneen tunneliteltan, katolla on pieni lammikko. Mies katsoo miettien telttaansa, kaivaa vasaran esiin ja naputtelee vaarnat syvemmälle. Kokeilee teltan naruja ja päättää olla kiristämättä. Ripustaa sukat kuivumaan. Katse viiden metrin päässä sijaitsevaan järveen ja siitä nouseviin jyrkkiin vuoriin, tyytyväinen hymy. Alle kymmenen asteen lämpötila, tuuli ja märät kävelykengät eivät haittaa. Tätä on sisäinen rauha.

Herrasmies havaitsee allekirjoittaneen kokkaavan Trangialla epämääräistä mättöä. Mies katselee autoaan, hypistelee peilejä, avaa takaluukun. Peräkontista hän kaivaa esiin valtavan kaasukäyttöisen matkagrillin. Herrasmies kasaa kiireettömästi ja huolellisesti grillinsä. Katsoo aikaansaannostaan tyytyväisenä, hypistelee hieman. Aika kaivaa aamiaistarpeet esiin.

Autosta hän löytää perunoita, pekonia ja munia. Tyylikkäät pöytä, tuoli ja posliiniastiat esiin autosta, tyytyväistä hypistelyä. Miten tuohon autoon mahtuu niin paljon tavaraa? Pekonit mies asettelee preussilaiseen järjestykseen odottamaan paistoa ja aloittaa perunoiden kuorimisen. "Very fresh", hän huikkaa minulle. En ollut varma tarkoittiko hän ruokaansa vai säätä. Tunnen lievän kateuden hiipivän esiin sisältäni.

Aamiaisen jälkeen saksalainen herrasmies katselee jälleen autoaan mietiskellen ja kaivaa esiin vavan ja uistimia. Hypistelyä. Järveä katsellen hän tarkastaa tähtäillen, että siiman kulkuaukot ovat samassa linjassa. Tosin kela ja siima eivät ole vielä paikoillaan. Pari koeheittoa kylmiltään. Tyytyväinen ilme. Vapa takaisin autoon. Vielä ei ole aika.

Leirintäalue tyhjenee, turistit jatkavat matkaansa. Puran leirini toiseksi viimeisenä. Vain saksalainen herrasmies jää paikalle aikoen selvästi viettää vielä pari yötä paikalla. Mies istuu tuolissaan ja katselee järvelle. Onnellisena.

Mihin sitä olisi kiire. Valmiissa maailmassa.

Posted by Benrope at 11:45 AM | Permalink | Comments (6)