- ja hänen lentävät syntetisaattorinsa -
« maaliskuu 2009 | Main | toukokuu 2009 »
huhtikuu 30, 2009
huhtikuu 24, 2009
Emigrantti
Kuulin eilen, että kaukainen sukulaiseni rapakon takaa siirtyi yhdeksänkymppisenä autuaammille maille pari viikkoa sitten. Ensimmäisen kerran näin pariskunnan samana vuonna kuin pääsin ripille. Olivat jo varttuneemmiksi ehdittyään päättäneet lähteä sukuloimaan kauas Suomeen. Sain neljäkymmentä dollaria rippilahjaksi, valtava rahasumma silloin, ainakin minulle. Raahasivat laatikollisen Wrigley's Spearmint -purukumia mukanaan, koska eivät tienneet saiko sitä Suomesta. Kunnon jenkkejä.
Sukulaiseni puhuma suomi oli kiehtovaa. Englanti oli tietenkin se tutumpi kieli mutta äidiltä oli peritty myös murteellinen suomi. Paikallisessa Suomi-seurassa kaikki tenavat puhuivat kotiseutunsa murretta, joten lapsuudesta ja äidiltä opittu kieli sai vielä pieniä lisämausteita. Täysin ymmärrettävää puhetta ja samalla kiehtovaa.
Tähän pitäisi varmaan laittaa muistoviisu. Jos kyseessä olisi nuoremman sukupolven edustaja, biisi olisi tietenkin Immigrant Song. Ehkäpä vanhempi ihminen ei olisi ymmärtänyt sitä mutta saattaisi hyvinkin arvostaa mahtipontista Jarrea. Siispä muistokappaleeksi The Emigrant. Tai voittehan te kuunnella molemmat. Suotavaa.
Kivat muistot jäi, Nellie.
huhtikuu 23, 2009
Punainen menneisyys
huhtikuu 21, 2009
Peace of Mind
huhtikuu 19, 2009
Goottimetallia soittava Entinen Ähtäri
Tämän uutisen tarjosi teille Aamulehti. Ja tästä on kyse.
huhtikuu 17, 2009
Kuudenkymmenen prosentin metsästys
Poikkeuksellisesti tänään tässä blogissa saa sormensa kirjoittaa verille vieraileva tähti, joka purkaa pettymystään median lähdekritiikittömyyteen ja epäilee myös arvostamaansa kansanedustajaa vastaavasta. Vähempikin ahdistaa. Vieraileva tähti, areena on sinun!
---
Tämä on kertomus siitä, miten menetin lapsenuskoni Aamulehden, Helsingin Sanomien ja Mediuutisten toimituksiin ja kansanedustaja Jyrki J.J. Kasviin.
Kaikki alkoi Turun Sanomissa 29.3.09 julkaistusta kolumnista Kielijuttu: Tiedonhallintaa kerrakseen. Mielenkiintoista, ajattelin, ja päätin penkaista hieman asiaa. Muistelin, että Aamulehdessä oli ollut samasta asiasta pääkirjoitus 13.3.09. Muistelin lisää, että samasta asiasta oli puhuttu uutisena jo viime vuoden lopulla mutta koska en ollut varma, että ollaanko tässä nyt uuden uutisen äärellä vai jostainko syystä samat "faktat" on nostettu uudestaan uutisina esille, guuglettelin hieman. Pienellä vaivalla löytyivätkin Hesarin ja Mediuutisten 10.12.2008 julkaistut artikkelit. Molemmissa kerrotaan lähes sanasta sanaan sama "fakta": Tulevaisuusvaliokunnan selvityksen mukaan tiedonhallintaan kuluu 60 prosenttia erikoissairaanhoidon työtunneista.
Kaikissa löytämissäni jutuissa viitataan valtiontalouden tarkastusviraston raporttiin eduskunnalle toiminnastaan varainhoitovuodelta 2007 (TrVM 6/2008). Tuossa nimenomaisessa raportissa viitataan edelleen kyseisen "faktan" kohdalla tulevaisuusvaliokunnan selvitykseen. Yksikään toimittajista ei ollut vaivautunut menemään alkuperäisen lähteen äärelle, vaan kaikissa viitattiin tuon 60 prosentin "faktan" kohdalla vain tarkastusviraston raportin viittaukseen tulevaisuusvaliokunnan selvitykseen.
Niinpä minun oli ihan pakko katsoa, että mahtaako se varsinainen tulevaisuusvaliokunnan selvitys löytyäkään, kun siihen ei kukaan yksilöidysti viittaa. Tulevaisuusvaliokunnan julkaisujen joukosta vain yksi näytti viittaavan terveydenhuoltoon mutta se tuntui aika vanhalta, olihan se jo vuodelta 2006 (EKJ 3/2006 Terveydenhuollon tulevaisuus). Mutta se oli ainoa asiayhteyteen sopiva. Siinä ei kuitenkaan puhuttu sanallakaan, saati numerolla, uutisoidusta 60 prosentista.
Niinpä päätin lähestyä Aamulehden toimitusta ja kysyin, mihin heidän tietonsa perustuu. Sain vastauksen uutispäällikkö Pekka Kymäläiseltä, että lähde on valtiontalouden tarkastusviraston raportti. Eli se, jossa viitataan tulevaisuusvaliokunnan selvitykseen, jossa asiasta ei puhuta mitään. Alkuperäistä lähdettä ei ollut kukaan käynyt tarkistamassa. Lähetin uuden kysymyksen, jossa ilmoitin olevani hieman tyytymätön vastaukseen, sillä en tuosta mainitusta tulevaisuusvaliokunnan mietinnöstä löydä mainintaa asiasta. Uutta vastausta en ole saanut.
Entä kuinka sitten petyin Jyrki J.J. Kasviin? Guugletellessani osuin Kasvin Sydäntä lähellä -kirjoitukseen, jossa Kasvi viittaa samaan "faktaan". Päivämäärä ei kirjoituksesta käy selville mutta sitä on kommentoitu syyskuussa 2008. Kirjoituksessa Kasvi viittaa edelleen omaan kolumniinsa, jossa siinäkään ei lähdettä eikä päivämäärää mainita. Kasvi oli tuonut asian esille myös Tietopäivillä syyskuussa 2008 pitämässään esityksessä (ppt-esitys, sivu 12). Mielenkiintoista, ajattelin taas. Ei mitään lähdettä. No eipä tietenkään, koska lehtien mainitsemaa lähdettä ei ollut silloin vielä julkaistukaan. Eli mikä on Kasvin lähde? Guugletin lisää ja löysinkin Talouselämä-lehden artikkelin: Vain rohkeus voi pelastaa terveydenhuollon, jossa Kasvi kommentoi:
"Mutta mutta, suurin osa terveydenhuollon työajasta ei suinkaan kulu varsinaisiin hoitotoimenpiteisiin. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon työtunneista kuluu Kuopion yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan noin 60% tiedon hallintaan."
Mitä mitä? Kasvi viittaa Kuopion yliopistossa tehtyyn tutkimukseen. Ja mikä mielenkiintoisinta: Talouselämän artikkeli on julkaistu 7.3.2005. Vuonna 2005? Toisaalla myöhemmin lehdet viittaavat tarkastusviraston raporttiin vuodelta 2008, jossa viitataan tulevaisuusvaliokunnan selvitykseen vuodelta 2006, joka kartoittaa terveydenhuollon tulevaisuutta vuoteen 2015, jossa selvityksessä asiasta ei mainita mitään.
Hetkinen. Kasvi viittaa tutkimukseen, joka on tehty ehkä vuonna 2004 ja samaa 60 prosentin lukua käytetään viitattaessa vuoteen 2015. Asiat eivät näemmä muutu kymmenessä vuodessa suuntaan tai toiseen.
Lähetin Kasville postia ja kysyin, mihin hänen tietonsa perustuu, missä tutkimus on tehty, milloin ja miten. Jyrki J.J. ei ole vastannut.
Tärkein kysymys on edelleen auki: missä, kuka ja miten tutkimus on tehty. Missä se on raportoitu? Tai ehkä vielä tärkeämpi kysymys on: miten on mahdollista, että kukaan toimittajista ei ole vilkaissut alkuperäistä lähdettä. Jos jossain on olemassa joku muukin tulevaisuusvaliokunnan selvitys kuin se löytämäni, josta en löydä asiasta minkäänlaista vihjettä, niin miksei kukaan kerro, mikä se lähde on. Tai jos lähde on Kuopion yliopiston tutkimus, sillä on oltava tekijä ja jossain sen täytyy olla painettuna. Miten siihen muuten voi viitata?
Tarinan opetus on, että älä luota mihinkään. Älä varsinkaan mihinkään, missä ei kerrota selkeästi alkuperäistä lähdettä.
Äläkä usko mitään.
huhtikuu 16, 2009
Saapuminen
huhtikuu 15, 2009
Kun Wilson Kirwa puhuu...
Kompuroinnillaan tanssikilpailuohjelmassa koko kansan suosikiksi noussut Wilson "satusetä" Kirwa saa nykyään juttujaan läpi jokaiseen lehteen. Savimajassa lapsuutensa viettäneen kotikylässä haetaan juosten lehmiä naapurikylästä häitä varten, välillä juostaan villieläimiä karkuun. Pikku-Kirwan isi yritti tappaa pojan hassujen silmien takia, minkä vuoksi lapsi eli kuukausia savanneilla. Kotikylässä miehillä on vaimoja joka sormelle.
Kun Wilson puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle. Wilson ei suunsa käydessä luultavasti tiedä itsekään missä menee totuuden ja tarinan raja. Googletetaampa hieman millaiselta seudulta Wilson on lähtöisin.
Wikipedian mukaan Wilson Kirwa on syntynyt Eldoretissa, joka on suunnilleen Tampereen kokoinen kaupunki. Koska se sijaitsee yli kahden kilometrin korkeudessa, on sieltä juossut maailmalle vino pino Mauri Myllymäen aikoinaan mainostamia Nandi-heimon miehiä, joihin Wilsonkin kuuluu.
Kaupunkiin on tullut rautatie ja vesijohtoverkosto jo 1920-luvulla, sähköt 1930-luvulla. Pari korkeakouluakin löytyy, samoin lentokenttä. Kaupungin kotisivut eivät anna kuvaa kovinkaan kauniista keskustasta mutta luonto ympärillä on kuin luotu postikortteihin. Kaupunki on maan kehittyneimpiä. Afrikkalaisilla tuntuu edelleen olevan tarvetta riehumiseen kun valtaa ollaan vaihtamassa, joten myös Eldoret oli viime vuonna väkivaltainen kaupunki.
Voiko mikään Wilsonin kertomuksissa savimajoista, villieläimistä sun muista pitää paikkaansa? Kyllä voi, ihailkaa kuvia.
huhtikuu 14, 2009
Ankanrintaa tummassa appelsiinikastikkeessa
Klikkaa kuva isommaksi.
Herra b.:n taloudessa päätettiin perinteinen pääsiäislammas korvata jollakin helpommalla, sillä villapaidan valmistaminen eineeksi oli yleensä tuottanut pettymyksen. Lampas maistui aina hieman hikiseltä saapassukalta, syy lienee kokkien tunaroinnissa. Alkuvuodesta allekirjoittanut söi kerran lounaalla ankkaa tummassa appelsiinikastikkeessa ja oli kertalaakista myyty. Tätä täytyy itsekin kokeilla.
Google ei kertonut oikeastaan mitään haulla "tumma appelsiinikastike", joten kaupasta arvottiin sopivat ainekset kastikkeet pohjaksi sormituntumalla. Tämä oli kokeilun epämääräisin vaihe. Ankanrinnan paistamiseen löytyi tukku ohjeita, joissa asteet ja ajat vaihtelivat reippahasti. Periaate oli kaikissa resepteissä kuitenkin yhtenäinen.
Muonan valmistaminen aloitettiin nostamalla pala ankkaa pois pakastimesta pöydälle sulamaan. Sulatusaikana kaivettiin fillarit talviteloilta käyttöä varten ja talutettiin ne lähimmälle huoltoasemalle saamaan happimolekyylejä sisäkumeihin. Suunnitelma meni hieman reisille, sillä bensiksen kompura oli rikki. Kuten myös seuraavan. Kolmas kerta toden sanoi ja rullaavat mankelit johtivat kokit terassikauden avajaisiin saamaan sopivan rennon otteen pulun kokkaamiseen.
Illemmalla keittiössä kaivettiin pieni kattila esiin ja punnerrettiin kastike linnulle. Kuten kaikki kunnon gourmet-kokit, aloitimme tehtävän kaatamalla veteen pussillisen punaviinikastiketta. Sopii pohjaksi melkein mihin tahansa. Perään lorautettiin reippaasti riistafondia ja hieman soijakastiketta. Ja tietenkin puserrettiin appelsiini joukkoon. Ensimmäinen maisteluhetki. Appelsiini ei maistunut riittävästi. Raastetaan kuori mukaan. Uusi lusikallinen suuhun. Paljon parempaa! Jotain puuttuu, kokeillaan siirappia. Nyt on hyvä. Ankan kimppuun.
Aku Ankan läskisempi puoli viilleltiin julmasti ja tipautettiin biitti traani alaspäin kylmälle pannulle. Sitten odotettiin rasvan sulamista pannu miedolla lämmöllä. Epäselväksi oli jäänyt kauanko ankkaa pitäisi kärtsätä, rasva kokonaan pois vaiko vain ruskeaksi. Liian pitkän ajan jälkeen totesimme rasvaa irronneen riittävästi ja ruskistimme toisenkin puolen. Seuraavaksi lintu 200 asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi ja sieltä hetkeksi folion sisälle. Ja sitten ankka viipaleiksi. Päälle rouhaukset mustapippuria ja merisuolaa. Aavistuksen liian kypsää mutta erittäin hyvää kastikkeen kera.
Hyvä jälkimaku viipyili suussa lähes koko illan. Kyllä kannatti!
Ohjeet:
-
- Ankanrintaa 400 geetä
Kastike:
- Blå Bandin punaviinikastike
- Riistafondi kanttarellilla, noin kolmannespulloa
- Tujaus Kikkoman-soijakastiketta
- Yksi appelsiini, mehu ja raastettu kuori
- Pari reipasta tujausta taloussiirappia
huhtikuu 9, 2009
Violetti
huhtikuu 8, 2009
Haamumyyjä
Eilen ihmetellessäni netin melko kattavaa toimimattomuutta tupsahti mailiini outo viesti, jossa Keltainen Pörssi kiitti minua jättämästäni ilmoituksesta. Mitvit, ihmettelin. En ole eläessäni ilmoitellut Keltaisessa Pörssissä. Mailin mukana oli linkkikin ilmoitukseeni, jos vaikka haluaisin vielä muokata sitä. Klikkasin linkistä sisään.
Jahas, näköjään muka kaupittelen vara-osaa autoon. Kännykkänumero löytyi, sekä Gmail-sähköpostiosoite. Osoite tosiaan oli minun, etunimeni ensimmäinen kirjain ja sukunimeni. Olin sen täysin unohtanut. Loin osoitteen vuosia sitten pikaisesti suunnilleen kertakäyttöä varten ja laitoin sinne tulevat postit ohjautumaan hevissä käytössä olevaan osoitteeseeni. Kokeilin päästä sähköpostilaatikkoon sisään perinteisillä salasanoillani, mikään ei toiminut. Ei kai se ihan oikeasti ole nykyään jonkun toisen käytössä? Ei voi olla.
Heitin puhelinnumeron netin ilmaiseen numerotiedusteluun, joka ilmoitti sen salaiseksi mutta kertoi kuitenkin kaupungin. Kaupunki oli eri kuin ilmoituksessa. Kummassakaan kaupungissa ei nimitiedustelun mukaan asu mailiosoitteen kaltaista kaveria. Mitäs tämä nyt oikein on?
Jospa mailiosoite on väärä, ehkä siinä on yksi kirjain liikaa. Arvoin uuden nimen ja nyt löytyi heppu, joka voisi olla ilmoittaja. Kaverilla oli firma, jonka kautta ilmoituksen kaltaisia osia voisi hyvinkin liikkua. Mutta miksi olisi laittanut salaisen puhelinnumeron ilmoitukseen, eikä työpuhelinnumeroa? Pitäisikö sille lähettää tekstiviesti?
Äh, on niin myöhäkin. Eikä tuota kamaa kuitenkaan kukaan osta. Mietitään sitten asiaa uudestaan, jos alkaa häiriöksi asti tulla postia laatikkooni.
huhtikuu 2, 2009
Mikä tämä on?
huhtikuu 1, 2009
Nurmijärvi on näkemättä
Kuinka moni osaa lunttaamatta luetella järjestyksessä asukasluvultaan Suomen kymmenen suurinta kaupunkia? Itse en enää siihen kyennyt. Pikkupojasta lähtien se on ollut helppoa kauraa mutta nyt pitää opetella uudelleen nykyinen järjestys.
Kaupungeissa vierailleista tuskin kukaan päättelisi Kouvolan olevan asukasluvultaan Poria suuremman kaupungin tai Salon Kotkaa suurempi. Aloin päässäni miettiä monenko paikan tässä maassa oikeasti voisi laskea kaupungiksi. Tiukasti laskien yhden, vähän väljemmin kolmen. Oikein väljästi miettien voisi saada kaksikymmentä rikki.
Pystyttekö suoraan osoittamaan kartalta Raaseporin, Sastamalan ja Länsi-Turunmaan sijainnit?