Satunnainen matkailija on päivän mittaan täyttänyt turistilliset velvollisuutensa ja kartuttanut matkakohteen nähtävyyksien kassoja. Urakointi on kuitenkin käynyt turistin voimille, nälkä kurnii jo kurkussa asti. Jostain olisi ammennettava kaloreita sisuksiin.

Turistiravintolat eivät kuitenkaan juuri nyt kiehdo, jokin natiivimpi paikka olisi paikallaan. Turisti suuntaa syrjäisemmille kujille ja katselee ravintoloiden ikkunoista sisälle. Turisteja tuolla, turisteja siellä. Ei hyvä. Kas, nyt näyttää lupaavalta. Pieni ravintola, jonka kaikki asiakkaat näyttävät alkuasukkailta. Sinne.

Ruokalista eteen ja selailemaan tarjontaa. Päivän menu vaikuttaa hyvältä. On alkukeittoa, pääruokaa ja jälkiruokaa. Hintakaan ei ole paha. Tarjoilija saapuu pöytään. Turisti osoittaa sormellaan ensimmäisen sivun kokonaisuutta. Tällainen kera oluen. Mies tarttuu listaan, repii turistin osoittaman sivun irti, rypistää sen ja heittää roskakorin suuntaan osumatta kuitenkaan sinne. "Terminal". Aha, no ei sitten. Mitäköhän muuta löytyisi?

Lopulta turisti päätyy listalta annokseen, mikä tarjoilijan mukaan on jänistä. Tuleepahan syödyksi jotain, mitä ennen ei kupuunsa ole tunkenut. Tarjoilija sytyttää tupakan ja menee hakemaan oluen turistille. Samalla pöydälle ilmestyy lautasellinen leipää. Paikka vaikuttaa perheyritykseltä, jota pitää kolme tupakoivaa veljestä ja kokki. Ehkä kokkikin tupakoi.

Kaikki muut asiakkaat ovat jo lähteneet. Paikalla on vain turistin seurue ja kolme tarjoilijaa. Silti kokilla tuntuu kestävän. Olut on kohta juotu, tarjoilijat polttaneet topan tupakkaa, eikä silti ole tapahtunut mitään. Hetkinen, nyt tuntuisi lihan tuoksu pyrkivän löytämään tilaa tupakansavun keskeltä. Tarjoilija kurkkaa keittiöön ja hölisee jotain. Ei, ei tule annosta pöytään. Kolme varttia tilauksesta palaneen lihan haju voittaa tupakan savun. Siitä viiden minuutin päästä köökistä vihdoinkin saapuu muona turistin silmien eteen.

Turisti silmäilee sapuskaansa epäuskoisena. Lautasella lojuu jotain, joka näyttää lähinnä tulipaloon kuolleelta hiiltyneeltä lepakolta. Turisti rapsuttaa pahimpia hiilikerroksia pois annoksesta ja yrittää löytää siitä jotain syötävää. Hiilen alta löytyy umpikuivaa lihaa, joka yhtä hyvin voisi olla peräisin eilisestä rumasta kissasta kuin jäniksestä. Se ei maistu miltään muulta kuin kuivalta ja hiileltä. Turistin nälkä on kuitenkin niin kova, että hän päättää järsiä hiiltyneen safkan. Turisti miettii pari kertaa maksaako laskunsa vai ei. Äijät näyttävät aika isoilta, ehkä parempi pulittaa rahat tiskiin. Kokemusta rikkaampana turisti poistuu ravintolasta.

Seuraavana päivänä suussaan edelleen hiilen maistava turisti on tyytyväinen. Ei sentään tullut ruokamyrkytystä.