Viikon kiehtovin jatkopolkkaus
Katapulttilasta, Andreaksen reppu. Osa 1, osa 2, viimeinen osa.
b. suosittelee.
- ja hänen lentävät syntetisaattorinsa -
« helmikuu 2009 | Main | huhtikuu 2009 »
maaliskuu 27, 2009
maaliskuu 26, 2009
Päivän epäily
Onko Marginaali-Jani kaukaista sukua Renée Zellwegerille?
Edit:
Janin vastaus. No, kuitenkin samasta kylästä suku lähtenyt Norjaan. Ois voinu olla!
Lounas on katettu
maaliskuu 24, 2009
Kovapuhujameemi
Mea haastoi ottamaan valokuvan tilpehööreistä, joiden kautta musiikki valuu tietokoneesta korviin. Tuossahan nuo, klikkaamalla kuvaa näkyy pölyt paremmin.
Vuositolkulla surffipöydällä pääasiallisena välineenä musiikin kuunteluun toimivat Grado SR80 -kuulokkeet, jotka edelleen kaivetaan esiin hifistelyyn. Mainiot luurit. Satunnaiseen muuhun tietokoneen tuottamaan ääntelehtimiseen lojui pöydällä halvat muoviset laatikot, joiden laatu riitti huonojen Youtube-videoiden kuunteluun.
Talven aikana tietokoneesta alkoi kehkeytyä pääasiallinen aparaatti musiikin kuunteluun, kun Yamahan ikivanha viritinvahvistin alkoi osoittaa halua siirtyä eläkkeelle. Lisäksi Spotify astui kehiin tarjoten yllättävän laadukkaan mahdollisuuden tutustua ihan uusin sointuihin. Huomasin kuitenkin korvieni väsyvän, jos kuulokkeet olivat koko illan käytössä.
Niinpä surffailin netissä tavoitteena löytää sopivat laadukkaat pikkukaiuttimet parantamaan elämänlaatuani. Lopulta päädyin aivan sokkona lehtijuttujen perusteella Audioenginen pieniin kaiuttimiin. Tilauksesta kirjoitin tarkemmin tammikuussa. En ole sekuntiakaan valintaani katunut. Kauniisti soivat.
Pitäisiköhän meemiä jatkaa? Samikki voisi olla tilpehööreistä tykkäävänä sopiva uhri. Uteliaana kysäisen myös millaisista peleistä musiikki päätyy Skrubun korviin. Kertsinkin pelit ja vehkeet kiinnostavat. Meemi on tietenkin sallittu kaikille muillekin.
maaliskuu 19, 2009
Kaikkien Anssi
Olisikohan Anssi Koivurannalla maan kommentoiduin blogi?
Ei turvavyötä näin lyhyellä matkalla tarvita
maaliskuu 18, 2009
Väärin palkittu
Tämän vuoden Suuret Journalistipalkinnot tulevat väistämättä menemään väärään osoitteeseen, sillä August Elokuu ja Alarik Sarvi eivät ole ehdokkaiden joukossa.
Niin väärin.
maaliskuu 17, 2009
Yhdeksänkymmentäyhdeksän
Turisti muistelee, osa 2
Satunnainen matkailija on päivän mittaan täyttänyt turistilliset velvollisuutensa ja kartuttanut matkakohteen nähtävyyksien kassoja. Urakointi on kuitenkin käynyt turistin voimille, nälkä kurnii jo kurkussa asti. Jostain olisi ammennettava kaloreita sisuksiin.
Turistiravintolat eivät kuitenkaan juuri nyt kiehdo, jokin natiivimpi paikka olisi paikallaan. Turisti suuntaa syrjäisemmille kujille ja katselee ravintoloiden ikkunoista sisälle. Turisteja tuolla, turisteja siellä. Ei hyvä. Kas, nyt näyttää lupaavalta. Pieni ravintola, jonka kaikki asiakkaat näyttävät alkuasukkailta. Sinne.
Ruokalista eteen ja selailemaan tarjontaa. Päivän menu vaikuttaa hyvältä. On alkukeittoa, pääruokaa ja jälkiruokaa. Hintakaan ei ole paha. Tarjoilija saapuu pöytään. Turisti osoittaa sormellaan ensimmäisen sivun kokonaisuutta. Tällainen kera oluen. Mies tarttuu listaan, repii turistin osoittaman sivun irti, rypistää sen ja heittää roskakorin suuntaan osumatta kuitenkaan sinne. "Terminal". Aha, no ei sitten. Mitäköhän muuta löytyisi?
Lopulta turisti päätyy listalta annokseen, mikä tarjoilijan mukaan on jänistä. Tuleepahan syödyksi jotain, mitä ennen ei kupuunsa ole tunkenut. Tarjoilija sytyttää tupakan ja menee hakemaan oluen turistille. Samalla pöydälle ilmestyy lautasellinen leipää. Paikka vaikuttaa perheyritykseltä, jota pitää kolme tupakoivaa veljestä ja kokki. Ehkä kokkikin tupakoi.
Kaikki muut asiakkaat ovat jo lähteneet. Paikalla on vain turistin seurue ja kolme tarjoilijaa. Silti kokilla tuntuu kestävän. Olut on kohta juotu, tarjoilijat polttaneet topan tupakkaa, eikä silti ole tapahtunut mitään. Hetkinen, nyt tuntuisi lihan tuoksu pyrkivän löytämään tilaa tupakansavun keskeltä. Tarjoilija kurkkaa keittiöön ja hölisee jotain. Ei, ei tule annosta pöytään. Kolme varttia tilauksesta palaneen lihan haju voittaa tupakan savun. Siitä viiden minuutin päästä köökistä vihdoinkin saapuu muona turistin silmien eteen.
Turisti silmäilee sapuskaansa epäuskoisena. Lautasella lojuu jotain, joka näyttää lähinnä tulipaloon kuolleelta hiiltyneeltä lepakolta. Turisti rapsuttaa pahimpia hiilikerroksia pois annoksesta ja yrittää löytää siitä jotain syötävää. Hiilen alta löytyy umpikuivaa lihaa, joka yhtä hyvin voisi olla peräisin eilisestä rumasta kissasta kuin jäniksestä. Se ei maistu miltään muulta kuin kuivalta ja hiileltä. Turistin nälkä on kuitenkin niin kova, että hän päättää järsiä hiiltyneen safkan. Turisti miettii pari kertaa maksaako laskunsa vai ei. Äijät näyttävät aika isoilta, ehkä parempi pulittaa rahat tiskiin. Kokemusta rikkaampana turisti poistuu ravintolasta.
Seuraavana päivänä suussaan edelleen hiilen maistava turisti on tyytyväinen. Ei sentään tullut ruokamyrkytystä.
maaliskuu 16, 2009
Turisti muistelee, osa 1
Illan kääntyessä hämärän puolelle halkeamistilassa olevan rakon vaivaama turisti astuu sisään ensimmäiseen näkemäänsä juottolaan. Jotta kehtaisi käyttää paikan mukavuuslaitosta, turisti tilaa oluen. Isäntä astelee oluthanan luokse ja hätistelee kissan pois sen vierestä istumasta. Tavattoman ruma katti hyppää närkästyneenä viereisen pöydän penkille viettämään aikaansa.
Raikas olut kädessään turisti kyselee reittiä vessaan. Toilet? Sormi osoittaa varaston suuntaan kaljakorien taakse. Turisti laskee oluen pöydälle ja hiippailee pimeään kuiluun raottaen kohta ovea, josta olettaa emaliastian löytyvän. Ok, kyllä täällä voi käydä asioimassa, kunhan ei edes yritä käyttää oven epämääräistä lukkoa ja katsoo mihin jalkansa asettaa.
Helpotuksen jälkeen turisti alkaa silmäillä paikallisia pubivieraita. Yksi tyyppi pelaa hedelmäpeliä, rahaa tuntuu kilisevän oikein hyvin. Toinen asiakas lojuu tiskin ääressä jutustelemassa isännälle. Pysähtynyttä. Ja sitten se kissa. Kolli on selvästi kokenut elämässään kovia. Roikkuva, epämuodostunut häntä on joskus katkennut ja takkuinen katti näyttää siltä kuin olisi juuri tullut tappelusta kotiin nuolemaan haavojaan. Korvasta puuttuu pala, eikä otus ole kovin pulskassa kunnossa. Harvinaisen ruma katti yrittää päättää millä penkillä olisi parasta istua.
Hedelmäpelin pelaajan lähdettyä tyytyväisenä taskut kolikkoja täynnä baanalle paikalle saapuu hedelmäpelin korjaaja. Ilmeisesti kone antaa liikaa rahaa takaisin. Mies säätää aikansa masiinaa ja duunin jälkeen ottaa isännän tarjoaman kahvikupillisen. Ovesta juoksee mies naama punaisena kypärä kainalossa, jättää kypärän tiskille, tilaa oluen ja juoksee vessaan. Hetken kuluttua kaveri palaa autuaan näköisenä tiskin ääreen juttelemaan isännälle.
Taas ovi käy, kohta on jo ruuhka. Kaksi vanhaa mummoa astelee verkkaisesti oletettavasti vakiopöytäänsä. Toinen tilaa kuumaa maitoa ja toinen kuumaa vettä. Sitä saavat mitä tilaavat. Ensimmäinen mummo kaivaa esille teepussin laukustaan, toinen pikakahvia, suolapähkinöitä sekä tupakat. Eväät ovat valmiit. Katti tunnistaa tutun kaksikon ja menee kerjäämään mahdollisia herkkuja. Mummot lepertelevät Monkey-kissalle. Osuva nimi, se tosiaan näyttää hieman apinalta. Kolli saa suolapähkinöitä. Hetken kissa näyttää omituiselta, sitten oksentaa. Tassuttelee muutaman askeleen, oksentaa uudelleen. Ja vielä kolmannenkin kerran.
Isäntä raahautuu tottunein askelein varaston puolelle hakemaan purua ja palaa heittelemään sitä oksennusten päälle. Hetken imeytyksen jälkeen oksennukset ovat valmiita lakaistaviksi pois. Toinen mummoista esittelee päivän ostoksiaan. Oli hankkinut mummomaisia paitoja. Viisi kappaletta. Tupakoiva mummo ei jaksa kiinnostua niistä.
Monkey-kissaa yritetään hätistellä ulos mutta kattia eivät vihamieliset korttelit kiinnosta. Mirri painelee varastoon piiloon. Turisti hörppää oluensa loppuun, kiittää isäntää ja nousee jatkaakseen kohti uusia seikkailuja. Ulkona on jo pimeää.
Korttelin päästä turisti ihmettelee, miksi ei käynyt lähtiessään vessassa.
maaliskuu 15, 2009
Homo sapiens x 30
maaliskuu 13, 2009
Kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä
Klikkaa kuva isommaksi. Click image to enlarge.
Valokuvatorstai (tekstikatkelma)
Skywatch Friday
Photo Friday (The Weekend)
maaliskuu 6, 2009
Lomalomalomaloma!
Loooma! Looooma! LOOOOMA!
JIHUU! Ei ahdista.
maaliskuu 5, 2009
Pipotukka
Silmälasimuotia
maaliskuu 4, 2009
Päivän Ahteri Petomaa
Tämän tarjosi teille Iltalehti.
maaliskuu 3, 2009
Darwin Awards
Myös jalankulkijoille pitäisi asettaa jotain kokeita ennen päästämistä yleiseen liikenteeseen koheltamaan.
Eräs parikymppinen nainen oli selvästi tavoittelemassa Darwin Awardia itselleen ja yritti poistaa geeniperimänsä tältä pallolta. Olin oikealla kaistalla rekan vieressä odottamassa valojen vaihtumista vihreiksi. Kun pallukka alkoi hehkuttaa vihreää, siirsin jalkani kaasupolkimelle ja ojensin nilkkaani alaspäin. Yhtäkkiä juoksi vasemmalta piilosta rekan puolelta nainen suoraan eteen. Viime hetkellä sain pysäytetyksi kärryni.
Kaikki muut lähistöllä olleet katsoivat kauhistuneena tapahtunutta, paitsi juossut nainen, joka näytti lähinnä harmistuneelta. Ehkä hän murehti epäonnistunutta suoritustaan. Jos en olisi ollut pysähdyksissä ja olisin tullut siihen vihreässä aallossa 30-50 km/h, awardia tavoitellut nainen olisi saattanut onnistua pyrkimyksessään.
Parempi onni ensi kerralla, toivottavasti minä vain en ole lähimmän kymmenen kilometrin säteellä seuraavasta yrityksestä.