Myöhästyin aamulla töistä, osasyylliseksi nimeän telkkarin Jälkiviisaat. En minä muista mistä keskustelivat tai ketkä keskustelivat. Sen sijaan naulauduin katsomaan studiossa olevaa screeniä, jossa ihmiset kävelivät ja liukastelivat. Odotin koko ajan jonkun kellahtavan kumoon, koska joka kolmannella askel lipesi. Ihmeesti kaikki katsomani kuitenkin onnistuivat saaman tasapainon takaisin ennen pyllähdystä. Harmillista.

Seuraava myöhästyttäjä nyhjötti auraamattomalla pihalla. Umpihangessa oli virkistävää kaapia sukat märkinä autoa esiin. Matkaan päästyäni matelin ennätyshiljaa kohti kustannuspaikkaa. Perillä duunipaikan lähettyvillä en löytänyt vapaata parkkipaikkaa mistään. Lisää myöhästymistä.

Vaan eihän täällä mikään kiire ollut, joten samapa tuo. Lisää kahvia.