Kyllä on tämäkin
Kyllä otti eilen päähän. Avatessani jääkaapin oletin ottavani sieltä tölkillisen huurteista olutta illan piristykseksi. Tyhjää. Ei oluen olutta. Noh, hätä ei ole tämän näköinen. Äkkiähän tuosta alhaalta kivijalasta kipaisee muutaman tölkin.
Kivijalan ohrapirtelön hinnoittelu hirvitti, lähes puolta kalliimpaa kuin marketissa. Lisäksi kylmäkaapissa oli vain isoja pintin kokoisia tölkkejä. Kaksi tölkkiä tarttui käteeni. Hämmentävästi kylmäkaapin ovessa oli ohrapirtelölle merkitty eri hinta kuin varsinaisessa kaliatiskissä. No, päätin, että urputan, jos myyjä veloittaa korkeamman hinnan mukaan. Ja sehän kilautti kassastaan sen hintavamman version ulos. Ja minä urputin.
Myyjä käveli tsekkaaman hintalaput ja totesi minun olevan oikeassa. Sanoi "hintatakuu". Ojensi sitten kaikki rahat takaisin. Ihmettelin, tämä meni nyt jotenkin väärin. Tyttö valisti, että jos huomaa hinnoitteluvirheen, saa kaikki rahat takaisin. Ja minä hölmö ostin vain kaksi tölkkiä. Miksi en ostanut kaksikymmentä tölkkiä. Tai kaksisataa tölkkiä. Tai...
Siinä minä olin. Murjotin juodessani ilmaista kaliaa telkkarin ääressä. Ahdisti.
Comments
Osanottoni! Tuttu tunne, jälkiviisaus on se yleinen tunne mullakin.
Posted by: Timo | 09.01.09 13:23
Kyllä osaavatkin ottaa kaikesta ilon pois..
Posted by: Anonyymi | 09.01.09 14:39
Opinpahan. Ensi kerralla hyödynnän virheen reippaammalla kädellä.
Posted by: b. | 09.01.09 15:25
Sanovat etta ahneella on paskanen loppu, mutta ei niilla kohtuullisillakaan aina helppoa ole...
Posted by: hdcanis | 09.01.09 15:52
Voisiko sanoa, että noin selviää pahemmistakin pinteistä?
Posted by: varapygmi | 09.01.09 19:11
Ei ole helppoa, ei. Ihan kelvoista pinteistä sain lohtua.
Posted by: b. | 12.01.09 21:53