Opettajien pitää kiireen vilkkaa syyttää vanhempia, jos joku järjiltään koulukiusattu lopullisesti sekoaa ja tekee väkivaltaa koulussa. Muuten voisi omaan omaantuntoon tulla pipi. Vanhemmat nimittäin eivät kovin hyvin pysty puuttumaan koulukiusaamiseen - eivät välttämättä saa edes tietää siitä, jos koulu ei ota aloitetta käsiinsä.

Minulla on onni olla semmoisessa koulussa, joka myöntää kiusaamisen olemassaolon ja puuttuu siihen ripeästi. Hitto kun tuntuu muuten hyvältä ja terveeltä.

Katselin eilisen ohjelman, jossa Pekka-Eric Auvisen vanhemmat esiintyivät. Tunsin surua ja tunsin syvää myötätuntoa vanhempia kohtaan. Heitä on kohdannut suurin mahdollinen suru, jonka ihminen elämässään voi saada: oman lapsen kuolema, ja vielä sillä kauhistuttavalla tavalla, että lapsi riisti mnnessään useiden lasten hengen. Ymmärrän vanhempien tunnot ja syyllisyyden ja tahtoisin lohduttaa ja auttaa heitä.

Se ei silti poista kysymyksiäni, joihin kaikkiin en saanut ohjelmassa vastausta. järkyttäväntuntuinen koulukiusaus mainittiin, mutta eivät kaikki koulukiusatut tapa itseään tai muita lapsia - se ei siis riitä selitykseksi, se ei saa riittää, sillä muuten jotain hyvin tärkeää jää edelleen huomaamatta.

Kun sanon, että Pekka-Eric Auvisen vanhemmat ovat syyllisiä, tarkoitan sitä. Aivan samalla tavalla me muut vanhemmat olemme syyllisiä - Pekka-Eric Auvisen kiusaajat ovat olleet meidän lapsiamme, tuttaviemme lapsia, ja me olemme antaneet kaiken tapahtua. Emme ole ehkä välittäneet edes tietää, mitä lapsemme touhuavat, kenen kanssa ovat, missä surffaavat, mitä harrastavat. Ehkä meillä ei ole ollut aikaa olla todella henkisesti ja totaalisesti läsnä lapselle, kohdata lapsi, jolloin hänen minäkuvansa olisi kasvanut terveeksi. Pelkkä samassa huoneessa oleminen ei ole lapsen kohtaamista niin että, hänen tunnetasoonsa vastataan sillä tasolla, jolla kohtaaminen muodostuu eläväksi.

On myös niin, että ellei kotona tiedetä lapsen asehankinnasta, lapsen nettisurffailuista, on aihetta kysyä: miksi ei tiedetä. Miksi lapsi on päässyt liukumaan tuollaiseen epätoivoon.

Kaikesta huolimatta, kaiken jälkeen, kärsivät vanhemmat on armahdettava, sillä he ovat kalkkinsa juoneet.

Kaura, toivottavasti mahdollisimman monessa koulussa seurataan koulukiusaamista tarkemmin. Koulukiusattu ei itse asiaa vanhemmille tai opettajille kerro, sillä se veisi maineen lopullisesti ja johtaisi vielä suurempaan kiusaamiseen.

Iines, sanalla "me" tarkoittanet ilmeisesti koko yhteiskuntaa? Sain sen käsityksen, että Auvisen vanhemmat seurasivat varsin tarkasti lapsensa tekemistä ja kiinnostuksen kohteita. Ei ole mahdollista valvoa nuoren kaikkea puuhailua ja nettisurffailua, jos ei ole 24 tuntia vuorokaudessa lapsensa seurassa. Se taas olisi sairasta. Suorititko sinä aikoinasi päivittäisiä tarkistuksia 18-vuotiaalle lapsellesi aseiden varalta? Niin, ei kukaan sellaista tee, eikä kenenkään mieleen tule, että juuri minun kiltti lapseni on suunnittelemassa joukkomurhaa. Fiksu nuori pystyy kyllä peittämään nettisurffauksensa, se ei ole vaikeaa.

Auvisen tapauksessa löytyy varmasti vähintäänkin kymmeniä ihmisiä, jotka voivat katsoa peiliin ja miettiä olisiko pitänyt toimia toisin. Siihen ryhmään kuuluvat luokkatoverit, opettajat, terveydenhuolto. Laajennetusti voisi sanoa, että me kaikki olemme syyllisiä. Vanhemmat tekivät sen minkä pystyivät. Jos enemmän vaaditaan, pitää vanhemmuudesta tehdä luvanvaraista toimintaa.

Iines, olet aina vihannut puskista huutelua. Pystyisitkö opettajana menemään suoraan Saaren tai Auvisen vanhempien eteen sanomaan päin naamaa, että te olette synnyttäneet teurastajanatsin ja olette syyllisiä, koska kodissanne ei kunnioiteta ihmisiä, eikä tunneta moraalin aakkosia? Sinähän nyt käsittääkseni vahvistit tarkoittaneesi juuri sitä mitä kirjoitit.

b,

koetin korostaa lapsen kohtaamista, en valvomista tai kyttäämistä, sillä en usko sellaiseen ulkokohtaiseen toimintaan. On siis ihan eri asia ”valvoa” lapsen tekoja kuin kohdata hänet sillä tasolla, jolla tunteet kohtaavat. Kun lapselle ollaan läsnä kohtaamalla hänen mielensä ja sielunsa, syntyy avoin vuorovaikutuskanava, jolla dialogi on mahdollista ja toimivaa.

Juuri tuota koetin sanoa, että me kaikki olemme syyllisiä, ei epämääräinen yhteiskunta, vaan me vanhemmat, opettajat, lähimmäiset. Me annamme lasten liukua ohitsemme välittämättä todella varmistaa tuota kohtaamista niin, että puhumme lapsen kanssa samaa kieltä ja luotamme toisiimme. Emme me tosissamme edes yritä kitkeä kotikiusaamista puhumattakaan koulukiusauksesta. Kotikiusaamisestahan ei edes puhuta, se on tabu ja aina ilmitullessaan valtaisa yllätys koko yhteisölle.

En pidä siis tarpeellisena vanhempien syyttämistä tai ”oikeuteen” saattamista, sillä tragediaan on mielestäni muitakin syitä, ja vanhemmat ovat rangaistuksensa jo saaneet – syyllisyyden nimeämisen ja syyttämisen välillä on siis vinha ero. Minusta syyllinen voidaan siis jättää syyttämättä silloin kun se inhimillisesti katsoen on mahdollista ja tarpeellista.

Tänään oli uutisissa maininta, että eduskuntatasolla on myönnetty nyt vasta määrärahaa Jokelan tapauksen tutkimiseen, jolloin huomiota kiinnitetään mm. Internetissä olevan aineiston vaikutusten tutkimiseen.

On asioita, jotka sanomalla saa helposti murskattua ihmisen. Jos haluaisin jostain syystä vahingoittaa äitiäni, kertoisin hänen toimineen väärin kasvattajana. Syyttäisin häntä veljeni moniongelmaisuudesta, minun normaaliuteni olisi tietysti omaa ansiotani.

Iines, olen hieman tyytymätön. En saanut suoraa vastausta kysymyksiini. Vanhemmat eivät ole kiinnostuneita siitä syytetäänkö heitä teurastajanatsin synnyttämisestä ja kasvattamisesta vai nimetäänkö heidät siihen syyllisiksi. He tulkitsevat asian samaksi. Mutta jos siinä tosiaan on vinha ero, niin annan vaihtoehdon aikaisemmalle kysymykselleni. Pystyisitkö opettajana menemään suoraan Saaren tai Auvisen vanhempien eteen sanomaan päin naamaa, että nimeän teidät syyllisiksi teurastajanatsin synnyttämiseen ja kasvattamiseen ja siihen, että kodissanne ei kunnioiteta ihmisiä, eikä tunneta moraalin aakkosia mutta en kuitenkaan syytä teitä, koska te olette jo rangaistuksenne saaneet? Tähän riittää ihan selkeä vastaus, kyllä tai ei.

Sulkeutuneen lapsen mieleen ja sieluun vanhemmat eivät välttämättä pääse, vaikka kuinka yrittäisivät. Tietenkin pitäisi ottaa päämääräksi, että edes yritettäisiin puhua lapsen kanssa samaa kieltä ja kitkeä kiusaaminen koulussa tai kotona. Olet oikeassa kirjoittaessasi, että noihin päämääriin ei aina tosissaan edes yritetä päästä. Kotikiusaaminen on minulle terminä outo, joten en tiedä mitä kaikkea se pitää sisällään. Voisit oikeastaan tehdä siitä selventävän blogikirjoituksen, termisi saisi silloin tarpeelliset kasvot. Sehän voi olla jotain, mitä vanhoilliset pitävät oikeaoppisena kasvatuksena tai jotain, mitä normikansalainen pitää huostaanottoon riittävänä. Ja molemmat voivat olla sama asia.

Vanhempien, opettajien ja lähimmäisten lisäksi syylliseksi voidaan nimetä myös epämääräinen yhteiskunta, jos se vasta nyt on myöntänyt määrärahaa Jokelan tapauksen tutkimiseen. Tai no, onhan sielläkin takana virkamiehiä.

Alma, voisit myös vain nimetä äitisi syylliseksi väärään kasvatukseen mutta jättää syyttämättä.

Almamarialle haluaisin sanoa, että lapset ovat erilaisia persoonallisuudeltaan ja geeniperimältään jo syntyessään, ja samassa ympäristössä voi täten kasvaa mm. sekä introvertteja että ekstovertteja persoonia, jotka imevät vaikutteita itseensä eri tavoin, joten lopputulos ei voi koskaan olla sisaruksillakaan sama.

*

b,

en ymmärrä nyt kysymyksesi lähtökohtaa. Miksi tulisi mennä loukkaamaan kärsiviä ihmisiä? Näen yhtä lailla itseni syylliseksi oman lapseni epävarmuuteen joillakin elämänsä alueilla kuin kenet tahansa vanhemman lapsensa ongelmiin.

En silti ole missään sanonut, että vanhempia tulee tuomita. Se että totean tämän vanhempien syyllisyyden, ei siis tarkoita sitä, että vaatisin vanhemmille mitään rangaistusta – päinvastoin, sillä hekin ovat uhreja.

Vain myöntämällä tämä vanhempien syyllisyys – huomaa että puhun nyt lähes globaalista syyllisyydestä - tullaan lähelle ongelman ydintä, sitä, että päästämme lapset liian aikaisin aikuisten maailmaan huolehtimatta heistä tarpeeksi, antamatta heidän olla lapsia, jotka saavat olla pieniä ja heikkoja ja luottaa aikuisen kohtaavaan läsnäoloon. Emme me vanhemmat tiedä aina edes sitä, että oma lapsemme kiusaa muita koulussa, sillä olemme opettaneet lapsemme pärjäämään kovassa maailmassa itsenäisesti, liian varhain, ja pidämme reippautta ja urheilullisuutta parempina hyveinä kuin kiltteyttä ja lähimmäisenrakkautta, jotka termit käsitetään virheellisesti vain uskovien lespaamiseksi.

Se että vanhemmat vaikuttavat oman lapsensa minäkuvan kehitykseen, on kiistaton psykologinen totuus. Mikään muu ei edistä terveen minäkuvan ja persoonallisuuden kehitystä yhtä paljon, kuin varhaislapsuudessa koetut suhteet äitiin ja isään. Jos lapsen minäkuva on terve, terveesti itsetuntoinen, antaa lapselle sellaisen suojakilven, joka torjuu myöhemmän elämän haitallisia vaikutuksia tai asioita paremmin kuin mikään muu.

Terveen minäkuvan omaava lapsi ei myöskään sulkeudu, toisin sanoen tunnetasolla oleva viestintäkanava häneen on auki molemminpuolista dialogia varten.
Kotikiusaamisella tarkoitan samaa kuin koulukiusaamisella – kotona tapahtuvaa nälvimistä, potkimista, hakkaamista, tukistamista, sanallista pilkkaamista jne. Se on tavattoman paljon yleisempää kuin koulukiusaaminen, jolla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa. Sen juuret ovat aina kotilähtöisiä.

Iines, kuvitteletko ihan oikeasti, että nuo kärsivät ihmiset eivät jo olisi loukkaantuneet eksyessään blogiisi lukemaan kirjoituksesi? Haulla "Matti Saaren vanhemmat" minä olen ensimmäisenä Googlessa, sinä toisena. Koska omaan blogiini tuhannet ovat tuolla tai vastaavilla hakusanoilla eksyneet, oletan lähes vastaavan määrän lukijoita käyneen lukemassa myös sinun mielipiteesi. Jos Saaren vanhemmat eivät vielä ole uskaltaneet googlettaa tapahtumasta, jossain vaiheessa he tulevat sen tekemään. He lukevat väistämättä sinun juttusi teurastajanatsin synnyttäjistä, tai ovat jo lukeneet. Tämä on fakta.

Tunnetko jo tuhansia lukijoita tavoittaneella mielipiteelläsi loukaanneesi vähemmän vanhempia kuin, että olisit sanonut sen päin naamaa? Löytyykö yhtään vanhempaa, joka voisi olla loukkaantumatta siitä, että heidät nimetään syyllisiksi teurastajanatsin synnyttämiseen ja kasvattamiseen, sekä huonoon vanhemmuuteen? Pystyvätkö he löytämään netistä mitään loukkaavampaa? Voitko oikeasti mitenkään kuvitella, että he eivät tulkitsisi kirjoitustasi tuomitsevaksi?

Edelleenkään et vastannut kysymykseeni. Yksinkertaistetaan vielä kysymystä. Voisitko lukea Saaren vanhemmille naama naamaa vasten blogikirjoituksesi, jossa kirjoitat heidän synnyttäneen ja kasvattaneen teurastajanatsin? Kyllä vai ei? Hehän siis ovat hyvin todennäköisesti jo lukeneet sen, joten kysymyksessä olisi vain kasvojen saaminen puskista huutelijalle.

Olet oikeassa todetessasi, että miksi mennä loukkaamaan kärsiviä ihmisiä. Sinä vain olet jo mennyt tekemään sen.

Iines, ymmärrän ja tiedän tämän. Perusasetelma oli kuitenkin kummallekin sama, meillä oli hyvä koti ja turvalliset vanhemmat.

b,

Fakta 1 Matti Saaren vanhemmat ovat siittäneet Matti Saaren, jonka hänen äitinsä on synnyttänyt.

Fakta 2 Matti Saaren vanhemmat ovat kasvattaneet Matti Saaren, ja luoneet hänelle sen varhaislapsuuden minäkuvan, joka kehittyy muutamana ensi vuotena. Minäkuvaltaan kohtuullisenkin terveesti kehittynyt yksilö ei surmaa lapsena tai nuorena itseään eikä muita lapsia tai nuoria minkään ulkoisen seikan vuoksi. Kohtuullisenkin terve minäkuva toimii puskurina myöhempiä vastoinkäymisiä kohtaan.

Olennaista tässä ei liene se, loukkaanko minä vanhempia toteamalla asioita, jotka on lehdistössäkin todettu. Mm. termiä teurastajanatsi ovat käyttäneet toimittajat ja – en tarkista tätä nyt tässä yhteydessä keneltä, koska en säilytä vanhoja Helsingin Sanomia enkä Ilta-Sanomia – muuan poliitikko, jolta termin poimin. Minusta teko oli raakaakin raaempi teurastus, ja teon tekijä oli ilmaissut vihaavansa ihmisrotua ja halunneensa aina ampua mahdollisimman paljon ihmisiä. Eikö tällainen ole enemmän kuin natsihenkistä - natsit sentään rajasivat tappohalunsa lähinnä juutalaisiin?

Ilmeisesti et aio vastata kysymykseeni, joten tämä ei tule etenemään minnekään. Ihan yksinkertainen kyllä tai ei riittäisi. Sinussa ilmeisesti ei ole naista vastaamaan kysymykseen suoraan.

Kukaan poliitikko ei tekisi poliittista itsemurhaa puhumalla teurastajanatsista, eikä varsinkaan nimeäisi oitis taustoja tietämättä vanhempia syyllisiksi. Jos joku poliitikko niin on tehnyt, niin kerro ihmeessä kenestä on kyse. Blogikirjoituksesi on ilmestynyt ennen ensimmäistäkään lehteä, ja googletuksella kaikki sanaan liittyvät viittaukset kohdistuvat sinun kirjoitukseesi. Voit siis huoletta ottaa nimiisi termin "teurastajanatsi" käytön.

En myöskään muista yhdenkään lehden nimenneen vanhempia syyllisiksi tapahtumiin.

Koko asia on niin kauhean surullinen ja se osoittaa hirveää hienotunteisuuden puutetta syyttää oman lapsensa menettäneitä vanhempia. Enempää en tähän voi sanoa.

b,

en harrasta joko tai -asetteluja, sillä asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia. Ajatukseni esittämääsi kysymykseen löytyvät kyllä kommenteistani, sillä "ei" tai "juu" irrotettuna kontekstistaan tekee väistämättä tämänsävyisessä selkä seinää vastaan -keskustelussa väkivaltaa lausunnon antajalle - jos niin halutaan.

Useat mediatahot puhuivat teurastuksesta kuvatessaan tapahtumaa, samoin natsi-ihailusta oli mainintoja etenkin rinnastuksissa Pekka-Eric Auviseen. En mitenkään pysty ottamaan median puhetyylin lainaamista omille harteilleni. Samanlainen järkytys minut valtasi kuin toimittajilla ja lausuntoja antaneilla yhteiskunnan vaikuttajilla oli havaittavissa.

Iines,

asetelma on hyvin selkeä, sinusta ei siis edelleenkään löydy naista vastaamaan kysymykseen suorasti. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Olet edelleenkin ainoa, joka on nimennyt vanhemmat syyllisiksi teurastajanatsin synnyttämiseen ja kasvattamiseen ja siihen, että heidän kodissaan ei kunnioiteta ihmisiä, eikä tunneta moraalin aakkosia. Asia ei muutu miksikään, vaikka kiertelisit ja kaartelisit sitä maailman tappiin asti. Et voi mitenkään piiloutua medioiden selän taakse, sillä kyseessä on ihan ikioma mielipiteesi. Lisäksi olet jo vahvistanut tarkoittaneesi juuri sitä mitä kirjoitit. Ei tässä ole mitään muuta epäselvää kuin uskalluksen puute vastata suorasti yksinkertaiseen kysymykseen.

Kata, allekirjoitan mielipiteesi.

En minä tarkoittanut sitä mitä sanoin. Vaikka sanoinkin sen hyvin selvästi, vakavasti ja moneen kertaan.

Syyllistää ja syyttää ovat eri verbejä.

Minä syyllistän meidät kaikki, mutta en syytä ketään. Olen yhtä valmis armahtamaan syylliset kuin kuka tahansa hyvä ihminen tässä keskustelussa.

Kenellekään en vaadi enkä ole vaatinut koskaan enkä missään tuomiota.

Kervå, ei se mitään. Minä armahdan sinut.

Iines, vaikka kuinka korjaisit saksalaisen kommentoijan kielioppia, mikään ei ole edelleenkään muuttunut. Saaren vanhemmat olet edelleen nimennyt rakkaudettomiksi, ihmistä kunnioittamattomiksi ja moraalittomiksi, jotka ovat synnyttäneet ja kasvattaneet teurastajanatsin.

Wikipedian mukaan syyntakeettomuus on juridiikassa tekijä, joka joko poistaa teon rangaistavuuden (ymmärrystä vailla) tai alentaa sitä (täyttä ymmärrystä vailla). Mielestäsi siis Saaren vanhemmat ovat rangaistavia, koska ovat synnyttäneet ja kasvattaneet teurastajanatsin. Onhan se kuitenkin lohdullista, että olet valmis armahtamaan heidät, vaikka syyllisiä ovatkin.

Edelleenkään kysymykseni ei ole saanut vastausta. Tämä ei etene.

Tässä vielä pari nopeasti poimittua linkkiä, joista ilmenee median tyyliä. Alemmassa linkissä isä Mitro puhuu teurastuksesta, ja kehottaa kansalaisia olemaan hyssyttelemättä joukkomurhia:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/36026-surmaajan-toimintaan-selvyytta-teurasti-hyvan-kaverinsakin

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/09/719772

b,

olen yllättynyt siitä, että valehtelet.

En ole missään sanonut Saaren vanhempia rakkaudettomiksi, ihmistä kunnioittamattomiksi enkä moraalittomiksi. Sellaista ei lue päreessäni, vaan ainoastaan sinun tekstissäsi, tuossa kommentissasi.

En ole myöskään esittänyt Saaren vanhemmille rangaistusta, vaan armahdusta, koska he ovat jo saaneet rangaistuksensa. Minusta syyllisyys ei siis tarkoita sitä, että syyllistä pitää rangaista – en ole koskaan ajatellut niin.

Tässä vielä pari linkkiä esimerkiksi median sananvalinnoista – Alemmassa linkissä isä Mitro puhuu teurastamisesta kuvatessaan Saaren tekoa, ylemmässäkin puhutaan teurastuksesta. Ehkä nämä linkit nyt pääsevät sensuurin läpi – postasin ne jo kerran tähän kommenttilaatikkoosi.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/36026-surmaajan-toimintaan-selvyytta-teurasti-hyvan-kaverinsakin

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/09/719772

Uskoisin ymmärtäväni Iineksen pointin, vaikka hänen kirjoituksensa olikin turhan kärkevä. Tässä asiayhteydessä käytettynä termit kuten "teurastajanatsi" tuskin auttavat asiallisen keskustelun synnyssä, eivätkä myöskään ole omiaan antamaan mairittelevaa kuvaa niiden käyttäjästä. Hitler-kortti jne.....

B:n yksinkertaiseen kysymykseen minun vastaukseni on ei, en menisi missään tapauksessa syyttämään kummankaan, Auvisen tai Saaren, vanhempia suoraan siitä, että he ovat kasvattaneet lapsiaan jotenkin väärin. Minulla ei, itse lapsettomana ja ilman henkilökohtaisia siteitä tapauksiin, ensinnäkään ole tähän missään tapauksessa riittävästi tietoa, eikä myöskään rohkeutta tai pikemminkin röyhkeyttä vetää vanhempien kyvyistä kasvattajana yksiselitteisiä johtopäätöksiä.

Se, että vanhempia ei haluta syyllistää, ei saa kuitenkaan olla esteenä asian käsittelylle kaikista tarpeellisista näkökulmista. Yhtenä mielestäni merkittävänä näkökulmana on se, missä määrin kodista saadut elämän edellytykset ovat vaikuttaneet siihen, miten Auvinen ja Saari elämänsä päättivät.

Toisin sanoen keskustelussa pitää pystyä erittelemään henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen taso. Henkilökohtaisella tasolla hienotunteisuus ja myötätunto ovat ehdottomasti tarpeen, mutta yhtälailla on tarpeen yhteiskunnallinen, avoin keskustelu siitä, mitkä asiat näiden hirvittävien tapausten syntyyn ovat vaikuttaneet, ja sen myötä mahdolliset ideat siitä miten niitä voidaan ehkäistä tulevaisuudessa. Vanhempien, kodin ja kasvatuksen osuutta ei oletusarvoisesti voida jättää pois keskustelusta vain siksi, ettei näissä jo toteutuneissa tapauksissa vanhempia haluta loukata tai syyllistää.

En toki usko, että keskustelu täällä B:n kommenttiosastolla olisi merkittävässä asemassa aiheen yhteiskunnallisessa käsittelyssä, enemmän tämä menee jonkinlaisesta sivustaseuraajien itseterapoinnista ja tunteiden tuuletuksesta, jonka minä osaltani lopetan tähän.

Jään ihmettelemään sitä, että haastettuasi minut keskustelemaan ja esitettyäsi minulle kysymyksiä et annakaan minun käydä keskustelua, vaan sensuroit täysin asiallisia kommenttejani. Jo kaksi keskustelupuheenvuoroani on jäänyt sensuuriisi kouriin. Onko tämä blogissasi vallitseva yleinen keskustelukäytäntö? On mahdollista, että palaan asiaan omassa blogissani.

Iines, minä en sensuroi mitään. Kuten varmaan olet huomannut, olen joutunut usean muunkin kommentin palauttamaan spammifiltteriin jääneenä. Me olemme kyllä keskustelleet tästä jo aikaisemminkin, jolloin myös syytit minua sensuroinnista. Ainakin silloin kommentti jää spammifiltteriin, jos siinä on enemmän kuin yksi linkki. Sille minä en ikävä kyllä voi mitään, eikä minulla ole aikaa olla koko ajan koneen ääressä. Elämää kun on netin ulkopuolellakin.

Kun olet koko ajan ollut pilkuntarkka, niin hämmästelen linkkejäsi. On aivan eri asia sanoa, että vanhemmat ovat synnyttäneet ja kasvattaneet teurastajanatsin, kuin puhua teurastuksesta. Tietenkin kyse oli teurastuksesta. Kukaan ei ole muuta väittänytkään. Isä Mitro ei nimennyt vanhempia syyllisiksi teurastajanatsin synnyttämiseen ja kasvattamiseen. Blogikirjoituksesi on vanhempi kuin kumpikaan linkkaamistasi uutisista, joten et voisi sanoa saaneesi niistä vaikutteita, vaikka niissä puhuttaisiin teurastajanatsin kasvattamisesta ja synnyttämisestä. Noin muuten on uutisissa tietenkin käytetty sanoja teurastus, verilöyly, massamurha tai joukkomurha.

En myöskään ymmärrä miksi väität minua valehtelijaksi. Jos sanot, että teurastajanatsi-Saari ei ole kasvanut rakastavassa kodissa, jossa kunnioitetaan ihmistä ja tunnetaan moraalin aakkoset, niin etkö silloin tarkoita, että vanhemmat ovat olleet rakkaudettomia, ihmistä kunnioittamattomia ja moraalin aakkosia tuntemattomia? Et voi paeta pilkunnussinnalla sanomiasi.

Ja edelleenkään en ymmärrä miksi kysymykseen vastaaminen on niin vaikeaa.

Jokivaris, esitit mukavan kiihkottoman analyysin. Kiitos siitä. Ja taidat olla varsin oikeassa myös loppukaneetissasi.

Löysit siis ilmeisesti kuitenkin kirjoitukseni, joita jostain syystä et nyt ole tässä julkaissut. Olkoon niin.

Isä Mitron lausunto tuli Radio Novan uutisista ennen kuin juttuni oli valmis! Kuuntelin samalla lähetyksiä, kun kirjoitin, ja siitä johtuu tietojeni tuoreus kirjoitushetkellä.

Omalta osaltani lopetan viestien postaamisen tänne, kun en voi olla varma, että ne ilmestyvät tähän edes poimittuasi ne roskasuodatimestasi kahden linkin vuoksi.

Koen myös ainoastaan juu- tai ei-vastauksen sallimisen yhdeltä kommentoijalta melkoisen diskriminoivana ja mustavalkoisena. Ei hedelmällinen ja erilaiset näkökannat salliva keskustelu ole näin painostavaa ja päällekäyvää.

Iines hyvä. Jos minä sanon, että minä en sensuroi ketään, niin minä myös tarkoitan sitä. Ehkä sinun kannattaisi tarkistaa ovatko ne kommenttisi täällä vai eivät ennen syytöksesi uudistamista. Sinä voit rauhassa poistella kommentteja blogistasi, minä en sellaista harrasta. Luulisi sen jo tulleen hyvin selväksi kaikkien näiden vuosien aikana.

Edelleenkään Iso Mitro ei ole missään vaiheessa sanonut, että vanhemmat ovat syyllisiä teurastajanatsin synnyttämiseen ja kasvattamiseen, eikä ole sanonut Saaren kasvaneen rakkaudettomassa kodissa, jossa ei kunnioiteta ihmisiä, eikä tunneta moraalin aakkosia. Jos Isä Mitro olisi mennyt sellaisen sammakon päästämään suustaan, hänet olisi erotettu virastaan.

Jokivaris pystyi vastaamaan pyytämättä yksinkertaiseen kysymykseen. Minä kyllä hyväksyn vastauksesi kysymykseen on se sitten myönteinen tai kielteinen. Mutta jos et siihen aio vastata, tämä keskustelu voidaan lopettaa. Viikonloppuna kun on parempaakin tekemistä.

Sinun kritiikkisi ei ole täysin asiallista, sillä alun alkaenkin olet poiminut arvostelusi kohteeksi kirjoitukseni lopun, sen viimeisen kappaleen ja siitä yhden ensijärkytyksen vallassa kirjoitetun lauseen kuunnellessani ensi lausuntoja tragediasta. Ydinasiat ja väitteet ovat harvoin artikkelin lopussa. On ehdottomasti luettava koko kirjoitus, jos halutaan olla oikeudenmukaisia myös minulle. Painokkaat asiat ovat tietenkin kirjoituksen alussa ja keskellä, lopussa ovat viimeiset syventävät pohdiskelut.
En liioin ole kirjoittanut Matti Saaren kasvaneen rakkaudettomassa kodissa, jossa ei kunnioiteta ihmisiä eikä tunneta moraalin aakkosia. Tällaista väitettä ei kirjoituksestani löydä. Sen sijaan olen lopuksi pohtinut sitä, millaisesta ympäristöstä joukkotappaja tai teurastajanatsi tai natsiteurastaja tai koulusurmaaja tai massamurhaaja (valitse sopiva) tulee. Olen käyttänyt siis muotoa EI SELLAINEN KASVA RAKASTAVASSA KODISSA jne. Se on aivan eri asia kuin sanoa ”Matti Saari ei ole kasvanut rakastavassa kodissa” - myös juridisessa mielessä.

Öh, siis alussa ja keskellä on blogikirjoituksesi pääpointti? Siinähän on lähinnä muistelu oppilaastasi, joka oli natsihenkinen ja jolla oli saksankielinen sukunimi. Oletko tuosta aika rasistisesta heitosta sitten ylpeämpi? Onko tuo ihan oikeasti kirjoituksesi painokkaampi asia, ja lopun Matti Saareen liittyvät jutut niitä viimeisiä syventäviä pohdiskeluja? Siis eivät niin tärkeitä?

Iines, kuvitteletko ihan oikeasti, että kukaan tulkitsisi sinun kirjoitustasi muuten kuin minä olen sen tulkinnut? Ammattisi huomioiden minä en pidä mahdollisena, että olisit vahingossa laittanut ulos blogikirjoituksen, jonka jokainen tulkitsee juuri kuten minä olen tulkinnut. Mielestäni vahvistat mielipiteesi kirjoittaessasi kommenteissani

Fakta 2 Matti Saaren vanhemmat ovat kasvattaneet Matti Saaren, ja luoneet hänelle sen varhaislapsuuden minäkuvan, joka kehittyy muutamana ensi vuotena. Minäkuvaltaan kohtuullisenkin terveesti kehittynyt yksilö ei surmaa lapsena tai nuorena itseään eikä muita lapsia tai nuoria minkään ulkoisen seikan vuoksi.,

Siis sinä pidät tuotakin mielipidettäsi yleisenä pohdiskeluna, etkä pidä tuota yksilöidysti Matti Saaren vanhempia syyllistävänä? Sitä ei usko edes naapurin oravakaan.

Et ole edelleenkään kysymykseeni vastannut. Jos toteat tehneesi tunnekuohussa ylilyönnin ja vastaat kysymykseen EI, minä hyväksyn sen mukisematta ja arvostelematta. Jos vastaat KYLLÄ, minä hyväksyn myös sen mukisematta ja arvostelematta, koska silloin seisot sanojesi takana ja sekin on kunnioitettavaa. Minä en millään pysty ymmärtämään omien sanojen ja vastuun pakoilemista yrittämällä pyörittää sanoja, joiden merkitys on sama, vaikka kuinka kääntelisit niitä.

b,

kyllä sinä tunnut olevan ainoa, joka kärjistää koko kirjoitukseni takertumalla sotilashenkisesti vain yhteen ainoaan lauseeseen suostumatta ymmärtämään tässä olevia laajoja taustoituksiani asiaan. Blogikeskustelussani on asiasta 197 kommnettia, eikä kukaan muu ole takertunut tähän termiin. Olet kuin poliisi tai vaalitenttijä, joka ei hyväksy kuin yhden ainoan vastauksen - kyllä tai ei – ja sellainen on mielestäni merkki suppeasta musta-valkoajatusmaailmasta.

Minä en peru sanojani, vaan olen sitä mieltä, että kyseessä oli natsihenkinen teurastus ja että jokin oli kyseisen nuoren miehen minäkuvassa särkynyt ratkaisevasti. Tämä on sikäli traagista vanhemmille, että minäkuva muotoutuu kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana nykyisen psykologian tietämyksen mukaan.

Ben, Iines vetää tän jutun ad finitum, ei ymmärrä, ei siksi tunne sääliä. Ei ymmärrä että tässä, näitten vanhempien asiassa ei pidä mennä sorkkimaan, että nämä ovat kauheita asioita, murheen asioita joista, vaikka olisivat tottakin (mitä eivät varmasti ole) pitää mieluummin vaieta.
Olet tietysti oikealla asialla mutta tuskin kannattaa jatkaa.

Iines,

tsot, tsot. Tässä ei ole kysymys mistään termistä, vaan siitä, että taustoja tuntematta syyllistät vanhemmat rakkaudettomiksi ja ihmistä kunnioittamattomiksi, moraalin aakkosetkin ovat heillä hukassa. Ovat mielestäsi synnyttäneet ja kasvattaneet teurastajanatsin.

Sinulla tuntuu olevan kovin valikoiva muisti, jos et muista kenenkään puuttuneen tuohon mielipiteeseesi kommenteissasi.

Pitäisikö minun tulkita kommenttisi myöntäväksi? Olisit siis opettajana valmis vaikkapa lukemaan vanhemmille blogikirjoituksesi, jolloin ei jäisi edes mitään tulkintaepäselvyyksiä? Kaikki hienot nyanssit olisivat silloin tallessa. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että vastaisit kysymykseen.

Hannu,

kyllä tätä kannattaa jatkaa. Tosin aika tylsä kommenttiketju tästä tulee, jos jouluunkin asti jatketaan. Toki kaikki haarat näissä joukkomurhissa pitää tutkia loppuun, sillä jossain on tapahtunut virhe ja virheistä oppii.

Ben,
olet oikeassa, virheistä oppii.

Siinä on kyllä omat vaikeutensa kun kaikki riippuu "tilanteesta ja maastosta". Jälkimmäinen on jotenkin tiedossa = tunnemme yleiset olot ja elinehdot Suomessa mutta "tilanne" so. jonkun kaverin henkilökohtainen kotipiiri tai kaveripiiri ja mitä niihin sisältyvien ihmismielien sisällä oikein liikkuu ...?
...pitäisi ihan itse tuntea nämä verkostot jotta pystyisi asian ytimeen käyden arvioimaan sitä mikä meni vikaan?
Mutta "maastosta" tiedämme enemmän ja voimme siellä ehkä systeemejä muuttaa.

Tässä yksi, mielestäni aika tasapainoinen kartoitus siitä miten "Hyvinvointivaltio Suomi muuttui pahoinvointivaltioksi":
http://eaglesflysingly.blogit.uusisuomi.fi/

En suinkaan aina ole yo. bloggaajan kanssa samoilla linjoilla mutta tuo parin päivän takainen postaus, kommentteineenkin on hyvä.

(Sorry, en osaa laittaa suoraan toimivaa linkkiä. Muutamia kirjoittajia seuraan suht ahkerasti mutta kommentoin harvoin ja taitoni eivät ole kummoiset )

Hyvää joulua!
:D

Suora linkki kirjoitukseen löytyi sen otsikkoa klikkaamalla. Ihan kiehtovaa pohdintaa, varsinkin kirjoituksessa linkatussa Piin blogissa. Aivan kaikkea en varmaankaan allekirjoittaisi.

Vuosi sitten Stakesilta ilmestyi tutkimuskatsaus lapsuuden vaikutuksesta aikuisiän mielenterveyshäiriöihin, jossa todettiin yhteyksiä löytyvän huomattavasti. Tutkimus ei syyllistä yksin ketään, sillä vaikuttavia tekijöitä voi olla paljonkin.

Hannu Hoo, pidän mahdollisena, että en osaa ilmaista itseäni kyllin hyvin.

Toinen mahdollisuus tietenkin on, että sinä tulkitset minun tunteeni väärin. Tai tahdot tulkita?

Itse arvelisin niin, että mikäli joku kirjoittaa palavasti metrikaupalla jostakin aiheesta, sen täytyy nimenomaan liikuttaa hänen tunteitaan.

Minä kun en osaa vihata enkä olla kylmä, en toimi aggression vaan sydämen voimalla. Kyllä se kirjoituksistani näkyy, mutta tulkinta toki on vapaa, arvon herrat.

Iines, voitkin sitten julistaa luettuasi blogikirjoituksesi Saaren vanhemmille, että "kirjoitin tämän sydämen voimalla". Silloin ei synny vääriä tulkintoja.

Vastauksesi muuten uupuu edelleen.

Ei liene yllätys kenellekään, että minä tulkitsen kyllä teksin Benropen tavoin...

En silti aio jauhaa aiheesta. Se on turhaa.

Jauhaminen olisi täysin hyödytöntä.

Minusta Benropen yritys naulita vanhemmat ristille on turha.

Asialla, josta keskustellaan, on tekijä. Sille emme voi mitään.

Jaa siis minä olen yrittänyt naulita vanhemmat ristille? Ohhoh. Mietitään nyt asiaa uudelleen. Siis kuka kirjoitti:

"Ei voi olla myös niinkään, että Matti Juhani Saaren vanhemmat olisivat syyntakeettomia. He ovat synnyttäneet ja kasvattaneet tämän teurastajanatsin. Ei sellainen kasva rakastassa kodissa, jossa kunnioitetaan ihmistä ja tunnetaan moraalin aakkoset."

Sinä vai minä? Älä nyt viitsi, aikuinen nainen.

Et muuten ole edelleenkään vastannut kysymykseen. Minä voin kyllä lukea tämän oman postaukseni Matti Saaren vanhemmille ääneen. Voitko sinä lukea omasi, sen alkuperäisen, johon viittaan? Kyllä vai ei?

Olen pohtinut tätä nettikirjoittelua siinä mielessä, että mikä menee ohi yksilönsuojan ja yksilön koskemattomuuden ja loukkaa siis hänen oikeuksiaan. On kuitenkin niin, että asioista täytyy voida keskustella tarkastikin, etenkin tällaisista tragedioista, jotka liikuttavat ihmisiä kaikkialla maailmassa.

Keskustelen mielestäni koko ajan asiasta, enkä tahtoisi edes ankkuroida tapahtumia persooniin. On kuitenkin mahdotonta herätellä yhteiskunnallista keskustelua ilman, että yksilöi puheena olevan asian, kiinnittää sen tunnistettavin faktoin. Ei voi mitään sille, että näillä asioilla on joku, joka on ne tehnyt!

Olen ollut hieman harmissani, kun olet perännyt minulta lisäperusteluja nimeämällä vanhemmat ja naulitsemalla heidät persoonakohtaisesti ristille. Näin olet saanut asia saadaan näyttämään siltä, että olen arvostellut koulusurmaajan nimeltä mainittuja vanhempia, vaikka olen kaiken aikaa halunnut puhua - ja puhunutkin - siitä, mikä menee vikaa sellaisen lapsen kasvuprosessissa, josta tulee koulusurmaaja. Tällöin ei voi mitenkään sivuuttaa kysymystä vanhempien ja kotikasvatuksen osuudesta, jos haluaa mennä pintaa syvemmälle eikä tyydy vain pinnalliseen koulukiusaamismotiiviin. Helpommalla toki pääsisi, jos siunaisi tämän selityksen. Voisi mukavasti pestä kätensä ja jäädä katsomaan, kun koulu ulkoistetaan syylliseksi laiminlyönneistään.

Ei ole siis mitään syytä pelätä pohtimasta asiaa avoimesti. Tarpeetonta kärjistämistä on sen sijaan vaatia minua tilille sanoistani pohtiessani asiaa järkytyksen vallassa. Sanoja ei missään mielessä ole tarkoitettu loukkaamaan ketään. Se että ne haavoittavat, väistämättä, saa kyllä minutkin kyyneliin asti.

"Olen ollut hieman harmissani, kun olet perännyt minulta lisäperusteluja nimeämällä vanhemmat ja naulitsemalla heidät persoonakohtaisesti ristille. Näin olet saanut asia saadaan näyttämään siltä, että olen arvostellut koulusurmaajan nimeltä mainittuja vanhempia"

Montako kertaa meidän täytyy tavata tämä kirjoittamasi teksti uudelleen?

"Ei voi olla myös niinkään, että Matti Juhani Saaren vanhemmat olisivat syyntakeettomia. He ovat synnyttäneet ja kasvattaneet tämän teurastajanatsin. Ei sellainen kasva rakastassa kodissa, jossa kunnioitetaan ihmistä ja tunnetaan moraalin aakkoset."

Siis minä olen naulitsemassa vanhempia ristille? Herää jo. Kirjoittamasi teksti ei tule edelleenkään muuttumaan miksikään, vaikka kuinka yrittäisit sitä selitellä. Olet tässä kommenttiketjussakin nimennyt Saaren vanhemmat vielä uudestaan henkilökohtaisesti syyllisiksi.

Minä en kaipaa sinulta lisäperusteluja, vaan vastausta ihan yksinkertaiseen kysymykseen. Kirjoitat, että sanojasi ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään mutta myönnät ne haavoittaviksi ja silti pysyt loukkaavien sanojesi takana? Tämä asia on oikein helppo viedä päätökseen. Oletko valmis lukemaan Saaren vanhemmille blogikirjoituksesi? Oli vastauksesi kumpi tahansa, hyväksyn sen arvostelematta. Juuri nyt kuulostat puskista huutelijalta, joka yrittää vierittää omat sanansa toisen sanomaksi. Kunniallinen polkkaaja ei toimi niin.

sanomaksi. Kunniallinen polkkaaja ei toimi niin.
Kyllä, juuri sinä, Benrope. Sinä nostat yhden päreeni loppukappaleen lauseen ristille ja naulitset sen irti kontekstistaan. Näin se loistaa kaikille tehovalaistussa valokeilassa. Samalla tulet nostaneeksi vanhemmat samalle ristille, kaikkien katsottavaksi, vaikka he ovat tässä sijaiskärsijöitä, jonkin tapahtumasarjan jokin ketjun osa.

Ei tekstejä näin pidä tulkita. Lauseita ei Raamatustakaan voi irrotella ja penätä niiden perimmäisiä tarkoituksia joutumatta pirun kirjoihin. Minkä tahansa poimitun lauseen merkitys korostuu poimijan haluamalla tavalla, ja tällainen menettely ei ole objektiivista.

On aivan eri asia kysyä ja epäröidä ihmetyksen vallassa, minkälainen on koulumurhaajan kasvuprossin tärkein vaihe kuin sanoa, että tämän tärkeimmän vaiheen käynnistäjät rouva ja herra Virtanen ovat syyllisiä kaikkeen. Näin en ole sanonut epäillessäni tuota kasvuprosessin positiivista onnistumista. Ja sinä haluat, että minä sanoisin sen ääneen, jotta sinä voisit syyttää minua erikseen.

Kysymys siitä, voinko lukea tekstin ääneeni kyseisen kasvuprosessiin osallistuneille, ei ole missään mielessä tärkeä, vaan koen sen jopa naivina tai hieman poliisihenkisenä. Minkä motiivi tuolla kysymyksellä oikein on, sillä emmehän me tuomioistuimessa istu? Suomessa on sananvapaus kysyä, kyseenalaistaa ja lausua julki omia ajatuksiaan siinä foorumissa jossa tahtoo.

Kyllä, juuri sinä, Benrope. Sinä nostat yhden päreeni loppukappaleen lauseen ristille ja naulitset sen irti kontekstistaan.

Iines, lauseesi on ollut tehovalaistuksessa Googlessa siitä päivästä lähtien kun sen kirjoitit. Et sinä edelleenkään voi nostaa syyttävää sormea omasta kirjoituksestasi kohti minua tai Isä Mitroa.

Olen tarjonnut sinulle jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien mahdollisuudeksi lukea koko blogitekstisi, kokonaisuus ja kaikki hienot nyanssit tulisivat esiin. Et voi tuon taakse vetäytyä.

Kysymys on sinulle selvästikin tärkeä, koska niin voimallisesti pyrit keksimään syitä vastaamattomuuteesi. Tämä ei edisty.

"Jokelan ampuja, 18-vuotias abiturientti Pekka-Eric Auvinen oli viisivuotiaana vilkas ja sosiaalinen lapsi, kertoo hänet tuolloin tuntenut. "Vanhemmat pitivät hänestä hirveästi. Perheessä asioita tapahtui paljon lapsen ehdoilla." "

"HYVÄ OPPILAS Koulutoverit muistavat Pekka-Eric Auvisen yhteiskunnallisesti valveutuneena nuorena, joka sai koulussa hyviä numeroita."

"Pekka-Ericin vanhemmat muuttivat Jokelaan Helsingistä, kun tämä oli vielä pikkupoika. Naapurustossa Pekka-Eric muistetaan "todella sympaattisena pikkuvesselinä."

Ja miksi muuttivat sekin tuli ohjelmassa selväksi. Siksi että poika pääsisi aloittamaan turvallisessa pienessä koulussa.

"Vanhemmat eivät osanneet aavistaa, että heidän poikansa suunnitteli järkyttävää rikosta.

-Pekka oli rauhallinen ja hyvillä mielin. Aina kun olimme yhteydessä kouluun, he antoivat Pekasta pelkästään myönteistä palautetta. Saimme sellaisen käsityksen, että Pekka on erittäin hyvä ja lahjakas oppilas, hyvin käyttäytyvä ja kaikin puolin positiivinen opiskelija, äiti kertoo."

Perhe muutti aikoinaan Helsingistä Jokelaan, koska vanhemmat halusivat lapsilleen rauhallisen kasvuympäristön ja pienen koulun. Järkytys oli suuri, kun Pekka-Ericiä alettiin kiusata jo ala-asteella.

"-Häneen käytiin kiinni, rökitettiin ja paiskottiin pitkin naulakoita. Häntä myös ammuttiin kuulapyssyllä koulumatkalla ja osoitettiin laserkynällä silmiin. Koulun kirjoitustaululle kirjoiteltiin sitä sun tätä, ja sitten koko luokka saattoi nauraa, isä kertoo."

"Viimeinen kimmoke tappamiselle: Pikkuveljeä kiusattiin
Pekka-Eric Auvinen kuuli kiusaamisesta viikkoa ennen ampumisia."

"Psykologi teki Auvisen tapauksessa olemassa olevilla tiedoilla arvion, jossa nousivat motiiveiksi koulukiusaaminen, perheen sisällä tapahtunut ongelma, nettiseurustelusuhteen päättyminen ja monet sosiaaliseen verkottumiseen liittyvät tekijät, kuten ystäväpiiri.
Perheen sisäinen ongelma oli juuri pikkuveljeen liittyvä."

"-Kysyttiin, että onko Pekka kotona, tai onko Pekan ase kotona. Siinä vaiheessa putosi melkein tonni tiiliä niskaan. Meillä ei ollut mitään tietoa aseesta, hän kertoo.

Ostokuitista ilmeni, että poika oli ostanut aseen edellisenä perjantaina. Isä löysi kuitin pojan tietokonepöydän laatikosta. Hän löysi myös perheelle jätetyn kirjeen.

-Siinä luki "Isä, äiti ja veli". Siinä oli mainittu, että toivottavasti olot ovat tulevaisuudessa paremmat yksilöille ja toivomus, ettei kenenkään tarvitse enää tehdä tällaista. Luin sen ja menin sokkiin, edelleen sairauslomalla oleva isä muistelee."