Se on syksy. Märkää. Joskus takavuosina olin mestari hukkaamaan sateenvarjoja. Syksyn aikana unohdin puolen tusinaa sateenvarjoa juottoloihin. Vahinko ei ollut kovinkaan suuri, sillä marketin halvimmat varjot eivät paljoa maksaneet ja jos eivät kadonneet, hajosivat ensimmäisessä kovemmassa tuulessa.

Vuosituhannen vaihteessa kyllästyin niihin rimpuloihin, jotka saattoivat hajota koska tahansa avatessa. Päätin ottaa riskin ja ostin kalliihkon Samsoniten sateenvarjon. Omaksi hämmästyksekseni olen onnistunut olemaan hukkaamatta sitä ja sontikka on edelleen täysin ehjä. Varjossa ei ole mitään automatiikkaa, rakenne on kestänyt suuremmatkin myrskyt hajoamatta. Joskus kallis on halvempaa edullisempi.

Toinen järkevä päätökseni on ollut hankkia syksy- ja talvikengiksi vedenpitävät jalkineet. On se juhlaa, kun jalat pysyvät kuivina loskassa ja kaatosateessa. Ehkä joku kaunis päivä siirryn takaisin lapsuuteen ja kuljen kurapuvussa läpi syksyn.

Hei, tämähän oli melkein fäshön-polkkaus.