Parkkipaikkojen viheliäimmät tyypit ovat harmaatukkaiset miehet ja ajokulttuurinsa Mustanmeren rannoilla oppineet herrat. Harmaatukkaiset jäävät marketin parkkipaikalla autoon odottamaan siippansa shoppailun ajan. Koska siippa ei voi kävellä yli kolmea metriä autolle, ei sitä peltilehmää voi laittaa parkkiruutuun. Se pidetään tukkona oven vieressä. Jos kanssa-autoilijat kovasti tööttäävät, saatetaan ajaa pieni ympyrä, jonka jälkeen palataan samaan paikkaan.

Mustanmeren rantojen kaupungeissa auton saa ilmeisesti jättää ihan mihin tahansa, jos vain pikaisesti piipahtaa jossain. Sillä ei ole väliä, vaikka samalla estettäisiin puoleksi tunniksi viiden muun auton pääsy pois parkkipaikalta. Erityisesti silloin saa pysäköidä kaikkialle, jos on liikkeenharjoittaja.

Unohtui vielä kolmas ryhmä, tummiin tai kansanpukuihin pukeutunut väestö. Jostain syystä nämä ilmeisesti tulkitsevat olevansa invalideja, ainakin tuntuvat parkkeeraavan surutta invapaikoille ilman lupalappua tuulilasissa. Yllättävän usein tässä ryhmässä on nainen ratissa, mistä lienee johtuu.

Kun vauhtiin pääsin, niin kiroan vielä alimpaan helvettiin parkkimittarit, jotka eivät huoli sisuksiinsa kuin euron ja kahdenkymmenen sentin kolikoita. Syvältä on moinen. Ahdistaa.