Olympialaisten aikana pieni penkkiurheilija kaivautui kehostani esiin. Kuitenkin aika pieni, sillä koko kahden viikon rupeamasta selvisin muutaman tunnin telkkarin toljottelulla. Olympialaisista katsoin tietenkin keihäsfinaalin, sen lisäksi tuli nähtyä ainakin hopeasoutu ja Usain Boltin juoksut. Pitkän matkan jolkotukset jäivät väliin mutta hurjia tuloksia ihmettelin myöhemmin lehdestä. Kumpikohan on lisäaineettomampi urheilija kaksikosta Kenenisa Bekele ja Usain Bolt?

Suomen vanhat hyvät ajat kestävyysjuoksussa ovat jo muinaishistoriaa. Uutta Lasse Vireniä ei enää tule. Hyvin todennäköisesti Lasse ainakin vaihtoi verta ja saattoi tuo hormonejakin käyttää. Koska molemmat olivat Virenin uran aikoihin sallittuja, voisi siitä joskus totuudenkin kertoa. Ei Lasseen sen kummempia nesteitä piikitetty kuin muihin aikalaisiin.

Nykyiset suomalaiset pitkien matkojen ratajuoksijat ovat taatusti puhtaita. Niin huonoja aikoja ei voi muuten hölkätä. Tänä vuonna Kalevan Kisoissa 10 000 metrin pronssin sai ajalla 30.39,92, mikä ei ole kuin alle neljä minuuttia huonompi aika kuin tämän vuoden olympialaisten voittoaika. 20-luvun suomalaistähdet Paavo Nurmi ja Ville Ritola olisivat päässeet mitaleille tämän vuoden SM-kisoissa kahdeksankymmenen vuoden takaisilla hiilimurskaradoilla juostuilla tuloksillaan. Tämän vuoden voittoaika oli jo niin hurja, että vastaavia suomalaiset juoksivat vasta toisen maailmansodan aikoihin. Jotenkin olisin valmis uskomaan, että ainakin Paavo ja Ville juoksivat ilman tehokkaita kemiallisia apuvälineitä. 40-luvulla on tuloksia ehkä jo avittanut pervitiini. Joka tapauksessa suomalaisten nykytaso on jossain säälittävän ja kuolettavan huonon välillä.

Mutta iloitaan kuitenkin siitä, että Suomen ainoa kultamitali Pekingistä saavutettiin taatusti puhtain paperein.