« heinäkuu 2008 | Main | syyskuu 2008 »
Olympialaisten aikana pieni penkkiurheilija kaivautui kehostani esiin. Kuitenkin aika pieni, sillä koko kahden viikon rupeamasta selvisin muutaman tunnin telkkarin toljottelulla. Olympialaisista katsoin tietenkin keihäsfinaalin, sen lisäksi tuli nähtyä ainakin hopeasoutu ja Usain Boltin juoksut. Pitkän matkan jolkotukset jäivät väliin mutta hurjia tuloksia ihmettelin myöhemmin lehdestä. Kumpikohan on lisäaineettomampi urheilija kaksikosta Kenenisa Bekele ja Usain Bolt?
Suomen vanhat hyvät ajat kestävyysjuoksussa ovat jo muinaishistoriaa. Uutta Lasse Vireniä ei enää tule. Hyvin todennäköisesti Lasse ainakin vaihtoi verta ja saattoi tuo hormonejakin käyttää. Koska molemmat olivat Virenin uran aikoihin sallittuja, voisi siitä joskus totuudenkin kertoa. Ei Lasseen sen kummempia nesteitä piikitetty kuin muihin aikalaisiin.
Nykyiset suomalaiset pitkien matkojen ratajuoksijat ovat taatusti puhtaita. Niin huonoja aikoja ei voi muuten hölkätä. Tänä vuonna Kalevan Kisoissa 10 000 metrin pronssin sai ajalla 30.39,92, mikä ei ole kuin alle neljä minuuttia huonompi aika kuin tämän vuoden olympialaisten voittoaika. 20-luvun suomalaistähdet Paavo Nurmi ja Ville Ritola olisivat päässeet mitaleille tämän vuoden SM-kisoissa kahdeksankymmenen vuoden takaisilla hiilimurskaradoilla juostuilla tuloksillaan. Tämän vuoden voittoaika oli jo niin hurja, että vastaavia suomalaiset juoksivat vasta toisen maailmansodan aikoihin. Jotenkin olisin valmis uskomaan, että ainakin Paavo ja Ville juoksivat ilman tehokkaita kemiallisia apuvälineitä. 40-luvulla on tuloksia ehkä jo avittanut pervitiini. Joka tapauksessa suomalaisten nykytaso on jossain säälittävän ja kuolettavan huonon välillä.
Mutta iloitaan kuitenkin siitä, että Suomen ainoa kultamitali Pekingistä saavutettiin taatusti puhtain paperein.
Tjaahas, haluavat mokomat jälleen kerran laimentaa keppanaa. Itse pikemminkin nostaisin rajaa prosentilla, jolloin suurin osa muun maailman ohrapirtelöistä olisi luontaisella vahvuudellaan markettien valikoimissa. Itse en usko sekuntiakaan keskarin laimentamisen pienentävän alkoholihaittoja.
Loman aikana Ruotsissa eksyin samaan aikaan leirintäalueelle satojen röpöttelevien svenskinuorten kanssa. Harvoin olen suomalaisten pääsevän sellaiseen kooman tilaan missä iloiset länsinaapurimme örisivät. Jengi ei pystynyt edes istumaan tuolissa ja vessastakin piti poistua ryömimällä paperiteline kainalossa. Koko alue oli täynnä tyhjiä kaljatölkkejä. Yhtään ruotsalaisista marketeista saatavaa litkuoluttölkkiä ei näkynyt, enimmäkseen olivat tyhjentäneet yli seitsemän prosentin kamaa kitusiinsa. Hyvin tehosi. Olen ihan varma, että sama ilmiö tapahtuisi Suomessakin. Viikonlopuksi haettaisiin Alkosta neljäbeetä tai sitten jotain väkevämpää.
Jos tavallinen kansalainen menee Alkoon ostamaan pullon viiniä, ei se varmaankaan katso paljonko siinä on prosentteja. Samoin kunnon olutravintolassa tilausta ei ratkaise onko juotavassa puoli prosenttia enemmän tai vähemmän alkoholia. Jos joku haluaa juoda itsensä tainnoksiin, pitkäripaisesta löytyy kyllä kattava valikoima tehokkaampaakin tavaraa siihen tarkoitukseen.
Mikäli lähdetään rajoitusten tielle, niin kannatan samoin tein kaiken ykkösrapaa vahvemman tavaran siirtämistä Alkoon. Kotimaiset panimot voisivat sen jälkeen keskittyä tekemään maukasta olutta prosenteista piittaamatta.
Ruotsalaisilla nuorilla on muuten paska musiikkimaku.
Tähän mennessä olen saanut ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen luettua sähköpostit. Tarttis kai tehdäkin jotain. Ahdistaa.
Loman jälkeen pitäisi olla ainakin viikon totuttautumisjakso. Parina ensimmäisenä päivänä iltapäivällä sorvin ääreen, keskiviikkona voisi kokeilla jo aikaisempaa herätystä. Vähäistäkin aivotoimintaa vaativat tehtävät tulisi aloittaa vasta seuraavalla viikolla. Olen aika ylpeä siitä, että muistin edes salasanani kuukauden tauon jälkeen.
Jos vaikka kävisi lounaalla. Sapuskan sulattelun jälkeen voisin varovaisesti vilkaista jotain. Vaikka blogeja tai päivän lehtiä.
Ahdistaa.