Mä ymmärrän kyllä niitä risteilymatkustajia oikein hyvin. Se on se eristäytymisen tunne ilman että pitää vetäytyä johonkin metsäpirttiin vailla mukavuuksia. Ja syvimmässäkin metsäpirttiloukossa saattaa kännykkä toimia, kun taas merellä useimmiten ei.

Ja koska eristäytyminen ei tarkoita askeesia, eikä suoranaisesti muista kuin ns. tutuista ihmistä ja tutusta maailmasta eristäytymistä, ovat hyvät palvelut ja ns. luksuriöösimmät puitteet ihan toivottuja.

Sen verran on toki merellä merkitystä, että taivas sen yllä saisi olla mielellään sininen ja ulkolämpötilan pitäisi sallia t-paitaoleskelu kannella. Eli ihan mikään Galaxy-porauslautta Suomenlahdella ei käy. Myös viipyminen merellä pitempään kuin vuorokausi kerrallaan on plussaa, koska maihinmeno- ja -paluukuhina stressaavat eristäytyjän sielua.

Kyllä minäkin Karibialle kiitos. Ja tuskin laivalta poistuisin ennen kuin väkisin raahataan.

Minä taas eristäytyisin mieluummin sinne metsäpirttiin. Tai sitten Karibialle mutta mieluummin maihin.

Tämä on siis luonne- ja temepamenttieroa parhaimmillaan, veikkaan ma. Nuorempana naureskelin ihan kippurassa "pelleille", jotka menevät viikoksi johonkin lomakeitaaseen, eivätkä kertaakaan poistu hotellialueen aitojen ulkopuolelle. Tai asuvat Disneyland-puistossa viikon.

En naura enää.

No, ehkä minäkin vielä joskus opin tuollaiseen. Toistaiseksi kaupunkilomat ja erämaalomat kuulostavat parhaimmilta.