Lounaalla kaupunki näytti niin täydeltä, että epäilen aika monen sairastuneen yllättäen perjantaiksi. Akuutteja tauteja on liikkeellä. Tai sitten lapsen kuume on mitattu keittiön ulkolämpömittarista ja tenavaa on täytynyt jäädä puiston penkille hoitamaan. Voisinkohan kehittää jostain ruokamyrkytyksen ja poistua loppupäiväksi potemaan sitä ulkoilmaan? Tämähän voi olla kesän viimeinen lämmin viikonloppu.

Parissa viikossa kunto on kohonnut lupaavasti. Huomaan ajavani työmatkat pykälää suuremmalla vaihteella kuin mankelointikauden alussa ja silti olen vähemmän hengästynyt päästyäni sorvin ääreen. Välillä hämmästelen miten vähän fillarit kolaroivat keskenään. Liikkeellä kun on kaikenlaista poukkoilijaa, jotka kuvittelevat omistavansa koko kaupungin. Pahimpia ovat kännykkään puhuvat pyöräilijät, joilla koordinaatio ei riitä polkemiseen ja puhumiseen samanaikaisesti, jarruttamisesta puhumattakaan. Ei kenelläkään voi olla niin kiire, etteikö voisi pysähtyä puhelun ajaksi.

Ääh. Vielä monta tuntia työpäivää jäljellä.