Vastoin hurjia sääennusteita juhannus sujui enimmäkseen kuivassa kelissä. Hieman koleaa oli mutta sadekuuroja ei ollut koko aikana kuin kaksi. Nekin tuli vietettyä saunassa ikkunasta ukkoskuuroa katsellen. Kaupunkilaiselle kunnon perinteinen puusauna on seitsemäs taivas. Siellä voisi viettää vaikka koko päivän välillä terassin puolella taukoillen ja kylmää olutta nautiskellen. Tuhti pihvi silloin tällöin oli paikoillaan, jaksoi paremmin saunoa.

Vilvoittelun aikana ihmettelin hassutukkaista lintua, joka sukelteli pitkiä matkoja kerrallaan. Lintu ei kertaakaan suostunut pulpahtamaan pintaan järkevällä kuvausetäisyydellä, kameraan tarttuneiden otosten perusteella se olisi yhtä hyvin voinut olla Loch Nessin hirviö. Raatimme tuli lintukirjaa tutkittuaan siihen tulokseen, että kyseessä oli silkkiuikku tai jotain sinne päin. Saa oikaista, jos joku tuosta surkeasta kuvasta paremmin tunnistaa.

Naapurin juhannuskokko näytti lähinnä metsäpalolta, yllättäen lieskat kuitenkin pysyivät hallinnassa. Paluumatka sujui sellaisessa vesisateessa, että siinä tuskin olisi saanut kokkoa syttymään edessä tynnyrillisellä bensaa. Muuten kirpaisi aika syvältä bensapistoolin varressa. Ahdisti. Muistelen kaiholla aikoja, jolloin litrat ja eurot pyörivät suunnilleen samaa vauhtia aseman mittarissa.

En tankannut Ylämyllyn Shellillä. Ehkä ensi vuonna.