« Mörkö | Main | Epo-Marjo vai ei? »

Ei enää kuumetta

Olen saanut taltutettua pahan autokuumeeni. Hoitona toimi se perinteinen eli auton vaihto. Hymyssä suin olen viikonlopun ajan turhalla ajelulla aiheuttanut otsonikatoa ja ties mitä muuta maailmankaikkeutta vahingoittavaa. Ja tietenkin paskat kelit harmittavat, uusi peli on heti kurainen.

Autolla pitää kuulemma olla nimi, mieluiten naisellinen sellainen. En kuitenkaan keksinyt mitään sopivaa feminiinistä nimeä ja edellinenkin kulki nimellä Horst. Toivottavasti Horst pääsee hyvään kotiin. Päätin siis pysyä vanhoilla linjoilla nimeämisessä. Maanteitä halkoo ja kortteleita kiertää tästä lähtien peltisonni, joka tottelee nimeä Jürgen. Jürgen on toistaiseksi ollut siivo otus ja nurisematta toteuttanut kaikki käskyni.

Sateisella moottoritiellä en oikein ymmärrä suomalaisia. Myönnän kuuluvani siihen huonotapaiseen jengiin, joka kuivalla kelillä painaltaa usein moottoribaanaa rikesakon verran ylinopeutta. Kelien huonontuessa lasken kuitenkin nopeuteni säälliselle tasolle. Sadankahdenkympin vauhti on jo niin hiljainen, että enemmistö kanssasompailijoista paahtaa jonossa parin metrin turvavälillä toisistaan kauas horisonttiin. Tosin se horisonttia ei oikeastaan edes näy vesisumun läpi.

Jos joskus vaihtaisin korealaiseen autoon, niin miten ihmeessä sille nimen keksisi?

Comments

Merkki taisi siis pysyä samana, rauhanmerkki keulassa ja sellainen yleisasiallisuus hallitseva vaikutelma?

Korealaisista nimistä tulee mieleen Kim, Kim ja Kim.

Eihän tällainen tasaisen tylsä heppu voi oikein Välimeren kiihkeisiin autoihin sortua, korkeintaan asialliseen japanilaiseen.

Autoilu on ihanaa! Vähän jo nyt surettaa, kun jonain päivänä menee auto vaihtoon. Olen niin kiintynyt tähän turvallisen tuntuiseen peliin. Onneksi olkoon uudesta autosta!

Hyrisin onnesta, kun sain jyryttää moottoritietä kevyttä ylinopeutta. Kirkas sää ja kuiva tie, kevättä ilmassa. Minäkin nostan jalkaa kaasulta, kun sää ei suosi, hirvittää posottaa sumussa ja sateessa kuin huolta vailla.

No kerro nyt hiukan enemmän Jürgenistä!

Viitaten vanhaan kommenttiini (mitä lie asia käsitellyt?!?), jotta vanhassa vara parempi. Itselläni on alla 1958 Opel Rekord. Toisaalta mun ei tarvitse joka päivä kärsiä taajamien arkiruuhkaa, valikoidusti vain... Silloin alla ois varmaan automaatti-mini (S). Onnea silti uuden "perheenjäsenen" johdosta, pitäkää toisistanne huolta.

Jürgenissä on viisi ovea ja se on väriltään sininen.

Aika harvalla on mahdollisuus ajella vuoden -58 Rekordilla. Tyyli on todellakin kohdallaan! Paljonko siihen kertyy kilometrejä vuodessa?

oho viisi!
ihan kuin meikäläisellä. kanssa viisi ja sininen! ollaan samixii. mulla on 7 ikkunaa. montako sulla? entäpä peilejä? mulla 4.

Äh, mulla on tylsästi parillinen määrä ikkunoita. Peilejä on viisi.

Post a comment