Ystäväsikin ovat siellä
Mene Facebookiin nuori mies, sanottiin. Sieltä löydät ystäviä, sanottiin. Siinä minä olin, Facebookissa. Katsoin ympärilleni ja odottelin ystäviä tulevan pilvin pimennetyin. Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Nyt on jo kuukausikin ehtinyt vaihtua, edelleen olen ilmeisesti koko Facebookin ainoa ihminen, jolla ei ole ensimmäistäkään kaveria. Ahdistaa. Tietenkin asiaan on saattanut vaikuttaa se, että en ole kirjautunut palveluun edes yhtä helposti tunnistettavalla nimellä kuin Hilpari Moelanen. Jokunen vanhan liiton polkkaaja saattaisi silti tunnistaa kuvasta. Eikä se feikkinimikään niin vaikea ole. Pikaisesti vilkaisten melko harva oikeasta elämästänikään on liittynyt Facebookiin.
Ai sekö muka olisi joku uutinen, että Al Gore sai Nobelin rauhanpalkinnon? Ketä kiinnostaa. Entä taas autoilijat yllättänyt talvisää? Ei, ei herätä intohimoja. Mikä ihmeen 141-kiista? Eihän kukaan edes tiedä mistä kiistellään. Tässä ovat uutiset, jotka oikeasti kiinnostavat ihmisiä:
Comments
Etkä ole, ei mullakaan ole kavereita. Nih.
Posted by: Alceste | 12.10.07 14:13
Kas, eipä näytä olevan. Alceste says: I feel Tired!
Posted by: b. | 12.10.07 14:53
No, piti sitten minunkin tekaista itselleni nimi ja liittyä sinne. Ilman ystäviä harhailen siellä minäkin.
Nuo uutiset ovat mykistäviä. Voi kun saisi jotenkin säädettyä näkönsä niin, ettei britneyspearsinpimppanäkyy-otsikoita havaitsisi. Tai noita bb-urpoja.
Posted by: Almamaria | 12.10.07 20:18
Vähän olen ihmetellyt facebookia minäkin. En ole ihan kaveriton tapaus, mutta mietin miksi minun niitä pitää siellä tapailla. Voinhan tapailla niitä muutenkin, sekä elävinä että mailitse, chätissä tai tekstareilla. Verkossa on yleensä parasta se, että tapaa uusia ihmisiä ja tutustuu sellaisiin näkökantoihin ja elämäntyyleihin joita ei tunne, joten mitä itua on kyhjöttää kavereiden kanssa jollain palstalla... Noh, ehkä en vain tajua :)
Posted by: Elope | 13.10.07 21:14
Minuakin yritettiin houkutella facebookiin. Siihen kuulemma addiktoituu niin helposti! Totesin, että luultavasti siellä ei ole ketään, kenet tuntisin ja jätin kirjautumatta. Lähetän mielummin tekstarin niille, jotka oikeasti ovat ystäviäni.
Posted by: Marja | 14.10.07 21:34
Minä en ole - edelleenkään - Facebookissa. Ystäväni mitä ilmeisimmin ovat. Kukaan heistä ei ole soittanut minulle kohta kahteen kuukauteen.
Posted by: Veera | 15.10.07 10:09
Minä en ymmärrä miten Facebook voisi olla addiktoiva, jos kysen on vain omista ystävistä. Nehän tuntee jo muutenkin. Siihen voi jäädä koukkuun korkeintaan tirkistelyfiiliksissä tsekkaamalla puolituntemattomia.
Ystävät eivät ole katoavaista sorttia, kaverit saattavat olla. Ne voivat hyvinkin hukkua Naamakirjan syövereihin.
Posted by: b. | 15.10.07 21:12