« Vaihdan farkut verkkarihousuun | Main | Juustossa löytyy »

Juhannus. Shellistä.

shell.jpgSiinä minä olin, kaahailemassa mutkaista tietä kohti Ylämyllyn Shelliä. Silmäni tihrustivat skarppina maalaismaisemaa. Jossain täällä pälyilee Anneli, ehkä näen jopa Blondin. Hetkinen! Tuon iloisesti hymyilevän punapään maasturin ratissa täytyi olla Marinadi. Juhannussää oli yllättänyt, ilma oli äkillisesti lähes hiostava. Onneksi Shellin ilmastointi ei ollut pettänyt. Määränpäässäni huomasin lähes jokaisen asiakkaan jonottavan kassalle kainalossaan annos törkeästi ylihinnoiteltua ohrapirtelöä. Koska halusin sopeutua natiiviin ympäristöön, poimin itsekin tölkkitolkulla Karhua mukaan.

Juhannussaunan lämmityksessä ylitin itseni. Sain tulen vesipadan pesään yhdellä tulitikulla. Näin erähenkiseen suoritukseen en ollut koskaan aikaisemmin kyennyt. Liekki kuulemma olisi tosin sammunut jo lisäklapien hakureissun aikana, jos itseäni teknisempi nuoruutensa ankarassa maaseutuympäristössä viettänyt nainen ei olisi halkojen asentoa paremmaksi viritellyt. Panettelua, sanon minä.

Muistan useammastakin paikasta kuulleeni, että jussina kuuluu humalassa hypätä saunan jälkeen järveen. Ehei. Minähän en moista tekisi. Siinähän voisi vaikka palella. Lopulta kuitenkin huomasin molskahtavani järveen perskarvat vilkkuen muiden perässä. Väärä liike! Vesi oli aivan järkyttävän kylmää. Lämmin sauna onneksi auttoi pahimpaan viluun.

kuoriainen.jpgSaunan jälkeen olikin lämmittävän konjakin paikka. Katsoin hymyillen laatujuomaa ja ojensin käteni kohti lasia. Äkkiä jokin musta ja kärsällinen otus laskeutui lasin reunaan, taiteili siinä hetken ja lopulta hyppäsi uimaan konjakkiin. Saakelin koppakuoriainen! Poimin ötökän pois lasista ja laskin sen terassin pöydälle. Elukka makasi siinä varsin kuolleen näköisenä. Tönäisin sitä hieman sormellani. Kuoriaisen jalka liikahti, kärsäkäs oli vain tolkuttomassa humalassa. Varttiin se juoppo koppaslaakari ei edes yrittänyt jaloilleen, jokin raajoista saattoi hieman heilahtaa. Hyönteisten maksat kuitenkin polttavat alkoholia selvästi homo sapiensia paremmin. Hiljalleen otus pääsi jaloilleen ja aloitti epävarman askelluksen kohti seuraavaa konjakkilasia. Kuoriainen jäi nopeasti jalon juoman koukkuun.

Juhannus voidaan katsoa epäonnistuneeksi. En saanut krapulaa, en vilustunut, en mennyt alasti Ylämyllyn Shellille. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Kai.

Comments

Valitettavasti minä en tietääkseni ajellut maasturilla Shellin eli entisen kesätyöpaikkani (eihän siitä ole vasta kuin 11 vuotta!) lähistöllä.

Siellä toki piipahdin juhannusaattona, vaatteet päällä, ja hämmästelin myyjän, harjoittelija kylttinsä mukaan, puheliasta myyntityötä: "Ai Inkkari-olutta? Onko se hyvää? En ole itse vielä maistanut, mutta pitäis varmaan. Onkos sitten jo kaikki muut, makkarat ja makeiset?"

Googlen kuvahaulla yritin varmistua veikkauksestani tukkimiehen täin puolesta, en ole ihan varma - oliko tuolla kuoriaisella selvä kärsä?

Mut olis voinu olla Marinadi! Myyjän ei tarvinnut edes kummemmin tehdä myyntityötä, kauppa kävi ilmankin.

Kas, voisihan se olla veikkaamasi kuoriainen. Ainakin googlen kuva näyttää kovasti samalta.

benrope 25.6.2007: siinä minä olin, kaahailemassa mutkaista tietä kohti ylämyllyn shelliä...

pää auki 19.5.2007: siinä minä olin, miettimässä, pitäisikö masturboida vai sittenkin blogata...

sun äitis 27.5.2007: siinä minä olin, sängyllä silmät kiinni viettämässä jaloa joutilaisuutta...

mitvit 30.4.2007: siinä minä olin, ohjailemassa gondoliani pitkin venezuelan vetisiä katuja...

tässä minä olen, ihmettelemässä miten runsaasti lauseenaloituksen perusvalikossa onkaan vaihtoehtoja...

Postaukseni ei ollut täydellinen, sillä en käyttänyt sanaa pekoni, enkä kirjoittanut kaiken sujuvan suunnitelmieni muk

Minä en muuten enää muista kuka ensimmäisen kerran Blogistaniassa aloitti kirjoituksensa siinä minä olin. Muistaako kukaan? Jätkät? Hei jätkät?

Post a comment