« toukokuu 2007 | Main | heinäkuu 2007 »
Jotain iloa tällekin illalle! Katsoessani Arlan nettisivujen reseptejä huomasin "Sivustolla" olevan Käyttöehdot. Jo vain riemua riitti niitä lukiessa.
"Tulemme korostamaan Käyttöehtoihin tekemiämme muutoksia, mutta kehotamme tarkastamaan Käyttöehdot usein. Mikäli et hyväksy jotain Käyttöehtoihin tehtyä muutosta, sinun tulee välittömästi lopettaa Arla Ingmanin sivustojen käyttäminen.
Sivusto on suunnattu ensisijaisesti käytettäväksi Suomessa. Sivuston käyttö on sallittu Euroopan Unioniin kuuluvista maista. The Website is designed to be used primarily from Finland. The use of the Website is allowed from countries of European Union."
Hus. Poistukaa sivuiltamme, te turskailevat norjalaiset. Saudithan boikotoivat Arlaa jo muutenkin. Jotenkin kuulostaa siltä, että Käyttöehtojen kirjoittaja ei ensisijaisesti asu Suomessa.
"Vaikka Arla Ingman ei poissulje vastuuta kuolemasta tai henkilövahingoista, hyväksymällä nämä Käyttösäännöt hyväksyt, ettei Arla Ingman voi olla vastuussa menetyksistä tai vahingosta, joita kärsit tällä Sivustolla käymisen johdosta tai Sivustolla olevien tietojen käytöstä."
Nyt alkaa jo pelottaa. Ehkä on parempi olla kokeilematta Juustoisten kebab lastujen reseptiä. Ahdistaa.
Voin fyysisesti pahoin nähdessäni televisiosta mainoksen, jossa kakarat truuttaavat juustoa purkista hampurilaisen päälle. Pikkukersat aivopestään jo hyvissä ajoin keräämään laardia navan ympärille. En enää uskalla mennä marketissa juustohyllyn lähelle, sillä pelkään näkeväni jonkun penskan inuvan äidiltään juoksevaa juustoa, jota voi pusertaa purkista suoraan suuhun. Arla tarjoaa tuotteelleen pätevän reseptinkin. Lapset, kokkaamaan!
Lisää reklaameista. Kuulun samaan ihmisryhmään kuin Sun äitis, inhoan ABC-huoltoasemien mainoksia. Oletan, että mainos tavoittaa kohderyhmänsä. Siksi mussutankin sämpyläni mieluummin muualla, jossa ärsyttävät kakarat eivät törmäile pitkin huoltiksen käytäviä ollen samalla potentiaalisia tarjottimen kaatajia. Karttamiseni on tosin ollut turhaa, sillä sokerihumalassa paahtavia tenavia riittää kaikkiin maanteiden varsilla sijaitseviin huoltokeitaisiin. ABC:n liikemerkistä tuli mieleen, eikö kukaan muu ole havainnut siinä yhtäläisyyttä meidän kaikkien polkkaajien tuntemaan toiseen logoon?
Minusta maailma oli paljon viattomampi vielä silloin, kun Kollaa Kestää lauloi Jäähyväiset aseille. R.I.P.
Siinä minä olin, kaahailemassa mutkaista tietä kohti Ylämyllyn Shelliä. Silmäni tihrustivat skarppina maalaismaisemaa. Jossain täällä pälyilee Anneli, ehkä näen jopa Blondin. Hetkinen! Tuon iloisesti hymyilevän punapään maasturin ratissa täytyi olla Marinadi. Juhannussää oli yllättänyt, ilma oli äkillisesti lähes hiostava. Onneksi Shellin ilmastointi ei ollut pettänyt. Määränpäässäni huomasin lähes jokaisen asiakkaan jonottavan kassalle kainalossaan annos törkeästi ylihinnoiteltua ohrapirtelöä. Koska halusin sopeutua natiiviin ympäristöön, poimin itsekin tölkkitolkulla Karhua mukaan.
Juhannussaunan lämmityksessä ylitin itseni. Sain tulen vesipadan pesään yhdellä tulitikulla. Näin erähenkiseen suoritukseen en ollut koskaan aikaisemmin kyennyt. Liekki kuulemma olisi tosin sammunut jo lisäklapien hakureissun aikana, jos itseäni teknisempi nuoruutensa ankarassa maaseutuympäristössä viettänyt nainen ei olisi halkojen asentoa paremmaksi viritellyt. Panettelua, sanon minä.
Muistan useammastakin paikasta kuulleeni, että jussina kuuluu humalassa hypätä saunan jälkeen järveen. Ehei. Minähän en moista tekisi. Siinähän voisi vaikka palella. Lopulta kuitenkin huomasin molskahtavani järveen perskarvat vilkkuen muiden perässä. Väärä liike! Vesi oli aivan järkyttävän kylmää. Lämmin sauna onneksi auttoi pahimpaan viluun.
Saunan jälkeen olikin lämmittävän konjakin paikka. Katsoin hymyillen laatujuomaa ja ojensin käteni kohti lasia. Äkkiä jokin musta ja kärsällinen otus laskeutui lasin reunaan, taiteili siinä hetken ja lopulta hyppäsi uimaan konjakkiin. Saakelin koppakuoriainen! Poimin ötökän pois lasista ja laskin sen terassin pöydälle. Elukka makasi siinä varsin kuolleen näköisenä. Tönäisin sitä hieman sormellani. Kuoriaisen jalka liikahti, kärsäkäs oli vain tolkuttomassa humalassa. Varttiin se juoppo koppaslaakari ei edes yrittänyt jaloilleen, jokin raajoista saattoi hieman heilahtaa. Hyönteisten maksat kuitenkin polttavat alkoholia selvästi homo sapiensia paremmin. Hiljalleen otus pääsi jaloilleen ja aloitti epävarman askelluksen kohti seuraavaa konjakkilasia. Kuoriainen jäi nopeasti jalon juoman koukkuun.
Juhannus voidaan katsoa epäonnistuneeksi. En saanut krapulaa, en vilustunut, en mennyt alasti Ylämyllyn Shellille. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Kai.
Dam... dididam... dididam. Minä lähden tästä ruuhkautumaan mökille nauttimaan hyttysistä ja oletettavan koleasta kelistä.
Hyvää juhannusta! Nähdään ensi viikolla tai Ylämyllyn Shellillä. Olisikohan Annelikin siellä?
Kiirettä pitää. Vaikka en itse ole jäämässä juhannuksena lomille, hommat pitäisi silti saada tehtyä ennen sitä. Aikaahan duunien aloittamiseen on ollut vaikka kuinka. Fiksumpi ihminen olisi vilkaissut aanelosia silloin, kun oli aikaa jopa vilkuilla blogeja keskellä työpäivää. Pakkorako se olla pitää, hoppu pitää mielen virkeänä ja verenpaineen korkealla.
Taidan tänään olla niin juntti, että katson Nelosen tirkistelydokumentin John Bobbittista. Tai ehkä en sittenkään, jo ajatus veitsestä ja kikkelistä saa voimaan pahoin. Viime viikolla erehdyin Jack Bauerin mainoskatkolla kanavasurffailemaan Neloselle, voin silloinkin huonosti. Joku latvalaho esitteli siellä teettämien ämpärinkokoisia kiveksiään ja muodotonta jättipenistään. Hulluja riittää joka lähtöön.
Lueskelin eilen Ilta-Sanomien hömppäosastoa. Sieltä löytyi siirappinen juttu potkupalloilija Roman Eremenkon suuresta rakkaudesta ja pariskunnan hempeistä tulevaisuuden suunnitelmista. Painomusteena oli luultavasti käytetty fariinisokeria, juttu oli niin tahmainen. Mutta tätähän Rita Tainolan kuuluu ammatikseen tehdä. Eikun hetkinen! Eihän tätä olekaan kirjoittanut Tainola, asialla on normaalisti niin örmy ja ruoskiva urheilujournalisti Pekka Holopainen, jonka lehti on oikein palkinnutkin. Mies ei kuulemma väheksy pientäkään uutista. Ei näköjään, kun kertoo Roman Eremenkon tyttöystävän leikkaavan palloilijatähden hiukset.
Milloin tulevasta turistista näkee jo kotimaassaan, että kyseinen henkilö tulee olemaan vaikeuksissa lomansa aikana? Naishenkilö, jonka näin astuvan ulos Forexista vaikutti kerjäävän ongelmia. Rouva huiskutteli Forexin rahaa kirkuvalla keltaisella pussilla ilman pienintäkään aikomusta laittaa sitä laukkuunsa sen parin korttelin aikana, jonka samaa reittiä kävelimme. Kas kun ei ottanut valuuttaa esille pulskasta muovikuoresta ja käyttänyt niitä huiskana.
Viikonlopun pyöräilysaldoksi kertyi reilut kuusikymmentä kilometriä. Niillä keleillä se vaatii säännöllistä nestetankkausta ja lätsää päässä auringonpistosta ehkäisemään. Aurinkorasvaksi riitti kerroin viisitoista. Lopputulos oli onnistunut, iho ei palanut, pää ei tullut kipeäksi ja lihaksetkaan eivät krampanneet. Kunton on selvästi noussut, isommankin mäen polkaisusta toipuu varsin rivakasti. Fillarointi on mukava tapa kohottaa kuntoa. Miksi ihmeessä kuntoilijat menevät johonkin hikiseen kuntotaloon polkemaan ryhmässä paikallaan? Ei mahdu minun kaaliini sellainen.
Lauantaina hiljaisessa ruokaravintolassa ei ollut kuin pari ruokailijaa. Pienen terassin helteeseen uskaltautui blondi vaaletukkaisen pikkupoikansa kanssa. Poika astui sisälle ja kyseli vessaa. Ravintoloitsija opasti tenavan mukavuuslaitokseen. Helpotettuaan oloonsa poika palasi tiskille ja varpisti. "Jaffaa ja valkoviiniä." Ravintoloitsija katsoo poikaa ja kysäisee kenelle sinä sitä viiniä oletkaan ostamassa. "Äidille", vastaa penska ja osoittaa ulos terassille. Ravintoloitsijaa vilkaisee ulos ja nyökkää. Pian on terassin pöydässä jaffaa, viiniä ja ruokalista. Poika voikin kavereilleen leuhkia tilanneensa viiniä ravintolassa.
Jos ei tuo infernaalisen kuolattava valkosipulivoittoisen grillauksen tuoksu kohta lopu, niin minä teen hyökkäyksen ja vien pihvit. Jos en kuole himosta ja kateudesta ennen sitä.
Tämä ei ole reilua. Paskiaiset. Ruoskisitte vaikka mieluummin. Ahdistaa.
Työmoraalini laskee samaa vauhtia kuin aurinko kohoaa lämmittämään päivää. Juuri nyt haluaisin lekotella meren rannalla varjoisan puun alla siemaillen janojuomaa. Näillä keleillä ymmärrän miksi fiksummat eteläiset kansat ovat keksineen siestan. Vaikka ilmastoitu sorvaamo onkin mukavan vilpoisa, hieman ahdistaa.
Mitä kello on, joko kohta pääsee ulos? Mitäs tuolla kahvihuoneessa tapahtuu?
Te muotitietoiset polkkaajat. Selittäkääpä tällaiselle tavalliselle taapertajalle uutta kesän muotia. Viikonlopun helteessä naiset olivat pukeutuneet eripituisiin hameisiin. Ei siinä mitään, ihan kiva. Hameen alta lähes kaikilla pilkottivat mustat kalsarit, joita kutsutaan kai legginseiksi. Minkä helvatin takia hameen alle täytyy laittaa mustat kalsarit? Jos mies laittaisi shortsiensa alle pitkät kalsarit, niin jo vain nauru maittaisi. Naisten päällä sama ilmiö on muotia. En minä vaan ymmärrä, vaikka Hyvon yllä onkin hyvä olla.
Kas, Rostockissa G8-mielenosoituksessa on jo lähes perinteisesti kahakoitu. Tuhat loukkaantunutta ja poltettuja autoja. Reilu meininki. Henkilökohtaisesti en pidä toisten omaisuutta tuhoavia väkivaltaisia mielenosoittajia jalkapallohuligaaneja tai skinejä kummempina. Varmaan noin 95 prosenttia mielenosoittajista on toiminut ihan korrektisti, loput pilaavat kaikkien maineen. No, saavatpahan lehtijuttuja.
Huh. Sentään edelleen pääsisin peruskoulusta läpi. Huomatkaa tekstiilitöiden kymppi, en ole turhaan talvella puikotellut! Testin punnerrukset tein vain mielessäni. Siis hieman huijattu, kuten koulussa kuuluukin.