Eilinen hiostava ilma nosti suupielet hymyyn, ilmastonmuutos vaikutti pienen hetken varsin hyvältä asialta. Tähän aikaan vuodesta osaa vielä nauttia jokaisesta lämpimästä sekunnista kesässä. Jahka pitkän helleaallon jälkeen kämppäni yölämpötila nousee kolmeenkymmeneen asteeseen, alkaa taas ahdistaa. Nyt pienet ukkoskuurot olisivat päivän mittaan poikaa, kärryni puhdistuisi sitä peittävästä keltaisesta siitepölystä. Kunhan työpäivän jälkeen aurinko porottaa.

Kun on toista viikkoa piehtaroinut yöt unettomana, alkaa se hiljalleen riipiä. Sänkyyn mennessä väsyttää, mutta valojen sammuttamisen jälkeen saan käännellä kylkeä loputtomiin. Ahdistaa. Viime yön poikkeuksellisen pitkä kuusituntinen uni tuntui suorastaan juhlalta. Toivottavasti se oli vihdoinkin käänne parempaan suuntaan. Muuten menee hermot.

Ei käy Minhiä kateeksi hankalan opettaja-asiakkaan kanssa. Minä olisin luultavasti lähtenyt päästäni paljon totaalisemmin moisen tyypin kanssa. Räyhäävä opettaja ei ole kovinkaan hyvä esikuva lapsille.