« Meren vaihtuvat väriasteikot | Main | Viljely harrastukseksi »

Kun kupit on loppuneet

Olen ilmeisesti viettänyt liikaa konttorilla. Aamulla ihmettelin pyöräsuojan edessä miksi oven lukko ei surahda auki kun heiluttelen avainlompsaani siinä edessä. Virkaveli oli taas taannoin kotonaan odotellut hissin oven automaagista aukeamista kun se kerran kohdalle tuli. Siitä en oikein tiedä mistä on kyse, kun virkasisko toteaa kahvikuppien olevan loppu ja naurahtaa hämmästyneenä kun ehdotan yhden tiskaamista puhtaaksi. Oikea ratkaisu on tietenkin kaivaa varastosta esiin käyttämätön mainoskuppi, vaikka siihen ehkä meneekin aikaa enemmän kuin yhden kupin harjaamiseen puhtaaksi. Vaan kukin tyylillään.

Vähän jälkijunassa pohdiskelen näitä tämän viikon tuomioita. Kirkonpolttaja sai kuuden ja puolen vuoden siivun kakkua. Kovaan tuomioon vaikutti se, että ihmisiä olisi voinut kuolla tuhopoltossa. No mikäs siinä, oppiipahan polttelemaan kännissä kirkkoja. Oikeustajuni ei kuitenkaan sulata sitä, että aikaisemmin useisiin raiskauksiin syyllistynyt ja yhden raiskatun tappanut Simo Ruumensaari selviää raiskauksesta, törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta kahden ja puolen vuoden vankeudella. Moisen vatipään oikea säilytyspaikka olisi Niuvanniemessä Jammu Siltavuoren ja Sanna Sillanpään vieressä.

Lupaavat terassikelejä huomiseksi. Näyttää kesältä.

Comments

Jep, oikeudesta ei voi kyllä oikeuslaitoksen yhteydessä puhua. :/

Kyllä se vatipää vatipää saisi meikäläisen puolesta levätä rauhassa saunan takana.

kirkonpolttaja istuu vain kolmasosan tuomiostaan, koska on nuori ensikertalainen.

Ja Ruumensaaren kotikunta on ainakin iloissaan, ettei Simoa laiteta Niuvanniemeen: ensimmäiset 3-9kk 493€/vrk ja sen jälkeen 281 €/vrk.
Vankila taas menee valtion kustannuksella.

En ikinä unohda sitä typerää tuomarointia jonka takia vanha tuttavani sai tyttöystävänsä taposta pari vuotta vankeutta. Jätkällä oli vaikka mitä rikostaustaa, mutta kun tyttöystävä ei kuollutkaan siihen kuristamiseen vaan siltä jotenkin siinä tohinassa katkesi jokin suoni päästä ja kuolikin siihen. Eihän siitä voi antaa pidempää tuomiota sillon...

Samojen oikeustapauksien rinnastamista seuranneena olen kuluvana viikkona oikeasti voinut pahoin. Erilaisista ihmiseen kohdistuneista rikoksista selviää hävettävän vähällä.

Sitten on hyvä päivitellä, miten raiskauksien uhrit eivät läheskään aina tee rikosilmoitusta... Niin, mistäköhän johtuisi, kun kovin tavanomaisesti "pelkästä" raiskauksesta syytetty henkilö saa korkeintaan jokusen päiväsakon (lieventävinä haaroina mm. se että henkilöt tuntevat entuudestaan, raiskaajalla on työ tai perhettä, jne). Ja on sitten oiskeuskäsittelyn jälkeen vapaana ja vihaisena kostamaan siihen tarpeen nähdessään. Argh.

Nyt kyllä rikoin yhtä säännöistä olla kommentoimatta mitään humalaisena. Ei vain kyennyt välttämään, kun aihe liippaisee jotain kautta liian läheltä.

Kyllä nuo tuomiot joskus tuntuvat epäoikeudenmukaisilta, mutta kuolemantuomion kannalla en ole koskaan. Niuvanniemi onkin yllättävän kallis täysihoitola, tarpeellinen laitos. Sea, olisiko tuttavasi tuomittu kuolemantuottamuksesta, kun noin vähällä pääsi. Minäkin muistan aikoinani hämmästelleeni raiskurin tuomion lieventämisperusteena sen, että sillä oli työpaikka. Miten se liittyy mitenkään rikokseen?

Hassua. Täällä on keskusteltu tyynesti ja asiallisesti.
Minä kirjoitin viime tiistaina noista tuomioista lähes samoin sanoin, tai ainakin pointti oli sama, ja kommenttiosasto meinasi revetä liitoksistaan, että kenellä on vastuu ja mistä.

Meikämanne on yrittänyt niin monta kerta päästä sisään kotitalon alaovesta normaalin koodin tai kotiavaimen sijasta työpaikan magneettilätkällä. Ja tuntenut itseni jotensakin tyhmäksi, kun ovi ei aukea ja ihmiset tuijottavat.

Tiina, sinähän saitkin kunnon keskustelun blogiisi! Olihan siellä aika paljon asiaakin.

Veera, tuttu tunne.

Post a comment