Valtion Rautateillä on ilmeisesti kohteliaana pyrkimyksenä herättää aamu-uniset matkustajansa. Aamulla oli vaunu yön kylmenneenä ehkä hieman viileämpi kuin aurinkoinen ulkoilma. Huomautin asiasta konnarille, että pipokin jäi kotiin. Mies lohdutti, että kyllä se tässä matkan aikana lämpenee. Perillä katsoin vaunun lämmenneen peräti kuuteentoista asteeseen. No, säästöähän se on pienikin säästö, kun lämmitetään vaunu matkustajien ruumiinlämmöllä ja mahdollisella auringonpaisteella. Tämähän ei ole mitään uutta, mutta viimeisen viimeisen vuoden aikana en muista junan tullen kertaakaan minuutilleen aikataulussa määräasemalle riippumatta määräasemasta.

Olen havainnut voikukkien ilmestymisen myötä autokuumeen nousseen sisälläni. Luen into piukassa vertailuja alan lehdistä ja tutkin kuolaten lehti-ilmoituksia. Sairasta. Kaikki päättyy aina malmin kalliin jalostusasteen kauhisteluun. Lisäksi olen ihan varma, että heti kun vaihdan peltilehmykkäni toiseen, valtio päättää muuttaa autoverotusta siten, että olisin myöhemmin saanut saman menopelin paljon pienemmällä välirahalla. Varmaa ei kai ole muu kuin bensan hinnan nouseminen. Ahdistaa.

Hintoja hirvitellessä voi lohduttautua sillä, että tanskalaiset maksavat menopeleistään 50 prosenttia enemmän ja norjalaisillakin hintalapuissa on suolaiset numerot.