« huhtikuu 2007 | Main | kesäkuu 2007 »
Eilinen hiostava ilma nosti suupielet hymyyn, ilmastonmuutos vaikutti pienen hetken varsin hyvältä asialta. Tähän aikaan vuodesta osaa vielä nauttia jokaisesta lämpimästä sekunnista kesässä. Jahka pitkän helleaallon jälkeen kämppäni yölämpötila nousee kolmeenkymmeneen asteeseen, alkaa taas ahdistaa. Nyt pienet ukkoskuurot olisivat päivän mittaan poikaa, kärryni puhdistuisi sitä peittävästä keltaisesta siitepölystä. Kunhan työpäivän jälkeen aurinko porottaa.
Kun on toista viikkoa piehtaroinut yöt unettomana, alkaa se hiljalleen riipiä. Sänkyyn mennessä väsyttää, mutta valojen sammuttamisen jälkeen saan käännellä kylkeä loputtomiin. Ahdistaa. Viime yön poikkeuksellisen pitkä kuusituntinen uni tuntui suorastaan juhlalta. Toivottavasti se oli vihdoinkin käänne parempaan suuntaan. Muuten menee hermot.
Ei käy Minhiä kateeksi hankalan opettaja-asiakkaan kanssa. Minä olisin luultavasti lähtenyt päästäni paljon totaalisemmin moisen tyypin kanssa. Räyhäävä opettaja ei ole kovinkaan hyvä esikuva lapsille.
Millä ihmeellä tarjoilijat tulevat selviämään ensimmäisistä päivistä baarien tupakointikiellon toteutumisen jälkeen? Juhlamielinen humaloitunut kansa sytyttää spaddun niin automaattisesti huulilleen, että ilma lienee on väkisinkin edelleen sakea. Henkilökunnan ajasta menee puolet tupakoitsijoiden potkimisessa pihalle imemään syöpäkäärylettään. Onneksi kesä ja terassi helpottavat ylimenoaikaa. Syksyllä saanemme jo nauttia raikkaista kapakoista.
Toinen kovasti odottamani uudistus on tölkkiveron poistuminen ensi vuonna. Ei enää rikkinäisiä kaljapulloja kaduilla väisteltänä mäyräkoiran ulkoiluttajien siirtyessä helpommin raahattaviin tölkkeihin. Tulee olemaan myös kiehtovaa nähdä miten panimot saavat visuaalisesti sopimaan pulloihin ja tölkkeihin varoitustarrat alkoholin vaarallisuudesta.
Kuvan uutispätkässä on tietenkin kysymys tällä viikolla Afganistanissa kuolleesta rauhanturvaajasta, joka menehtyi pommi-iskussa saattaessaan norjalaista lääkäriä ja lääkintämiestä sairaalaan. Surullinen tapaus. Eilinen Ilta-Sanomat kaivoi perinteisesti kotikunnasta kansalaisia muistelemaan vainajaa lehteen. Yksi järkyttyneistä oli opettaja, joka opetti surmansa saanutta kersanttia ala-asteella 17 vuotta sitten. Oli niin tunnollinen poika.
Ollaanpas nyt rehellisiä. Tietenkin lähiomaiset, työtoverit ja säännöllisesti kaverinsa kanssa tekemisissä olevat metsästys- ja laskuvarjoseuralaiset ovat järkyttyneitä. Niin kuuluukin olla. Mutta että entinen opettaja melkein kahdenkymmenen vuoden takaa on mykistynyt? Muistavatko opettajat tosiaan kaikki oppilaansa, joita urallaan ovat opettaneet? Minä voin tunnustaa, että en muista enää nimeltä läheskään kaikkia koulutovereitani. Rinnakkaisluokkalaisista muistikuvani on vielä hatarampi. Ala-asteen opettajista en muista yhdenkään nimeä. Olen todella hämmästynyt, jos yksikään opettajistani muistaa minua nimeltä.
Entäpä sitten, kun olemme tulevaisuudessa liittyneet Natoon? Ehkä taistelemme jenkkien rinnalla öljyn puolesta vihamielisellä alueella huitsin kurdaasiassa tavoitteenamme kukistaa vihollinen todellisessa sodassa. Riittääkö silloin jokaiselle kaatuneelle viisi sivua juttua lehdessä? Iltalehti otsikoi lööpissään kersantin antaneen henkensä rauhan puolesta. Ei hän antanut henkeään, kyllä se riistettiin vastoin tahtoa.
Minä en osaa päättää haluanko Suomen Natoon vai en.
Jälleen yksi normipäivä toivottavasti jo takana. Mikään ei onnistunut ja hakkasin päätäni seinään niin, että joudun luultavasti korvaamaan betoniin kuluneen kuopan. Periaatehan on aina, että asiakas on aina oikeassa. Varsinkin silloin jos sattuu istumaan rahojen päällä. Tällä kertaa tosin tapahtui sellainen harvinainen poikkeus sääntöön, että asiakas oli ihan oikeasti oikeassa. Hiki hatussa pitää sinun silloin pajassa sorvaaman. Toivottavasti uusi pajavasaralla tuunattu tuote tyydyttää tarpeita paremmin.
Vihdoinkin uutinen, joka ilahduttaa! Vähemmän jäätelöautoja saastuttamassa äänimaailmaa verisuonia paukauttelevalla kilkutuksellaan. Tosiaankin, en ole pitkään aikaan kuullut sitä möykkää kotikulmillani. Ehkä tästä sittenkin tulee vielä hyvä kesä.
Ohhoh. Vasemmistonuoret haluavat pössytellä. Aika rohkea aloite, mistä itse puolue tietenkin kiireesti sanoutuu irti. Minähän olisin valmis vapauttamaan vaikka kaikki huumeet. Heroiinit ja muut apteekkeihin tai Alkoon ja hinnat halvoiksi. Kannabis R-kioskeihin. Loppuisi ainakin huumerikollisuus ja voisin olla vähemmän huolissani fillaristani. Muutama tuhat saattaisi alkuinnostuksessa heittää henkensä yliannostukseen, loput oppisivat käyttämään niitä siinä kuin viinaakin. Tai sitten ei.
Ehkä tätä ideaa pitää vielä miettiä hieman tarkemmin. Itse pysyttelen tutussa ja turvallisessa ohrapirtelössä.
Olen ilmeisesti viettänyt liikaa konttorilla. Aamulla ihmettelin pyöräsuojan edessä miksi oven lukko ei surahda auki kun heiluttelen avainlompsaani siinä edessä. Virkaveli oli taas taannoin kotonaan odotellut hissin oven automaagista aukeamista kun se kerran kohdalle tuli. Siitä en oikein tiedä mistä on kyse, kun virkasisko toteaa kahvikuppien olevan loppu ja naurahtaa hämmästyneenä kun ehdotan yhden tiskaamista puhtaaksi. Oikea ratkaisu on tietenkin kaivaa varastosta esiin käyttämätön mainoskuppi, vaikka siihen ehkä meneekin aikaa enemmän kuin yhden kupin harjaamiseen puhtaaksi. Vaan kukin tyylillään.
Vähän jälkijunassa pohdiskelen näitä tämän viikon tuomioita. Kirkonpolttaja sai kuuden ja puolen vuoden siivun kakkua. Kovaan tuomioon vaikutti se, että ihmisiä olisi voinut kuolla tuhopoltossa. No mikäs siinä, oppiipahan polttelemaan kännissä kirkkoja. Oikeustajuni ei kuitenkaan sulata sitä, että aikaisemmin useisiin raiskauksiin syyllistynyt ja yhden raiskatun tappanut Simo Ruumensaari selviää raiskauksesta, törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta kahden ja puolen vuoden vankeudella. Moisen vatipään oikea säilytyspaikka olisi Niuvanniemessä Jammu Siltavuoren ja Sanna Sillanpään vieressä.
Lupaavat terassikelejä huomiseksi. Näyttää kesältä.
Kas, tämän viikon kiihkein polkkausaihe nettikeskustelujen ennakkosensuuri on saanut tukea Julkisen sanan neuvostolta.
"Julkisen sanan neuvosto (JSN) suosittaa, että lehtien ja televisio- sekä radiokanavien keskustelupalstojen viestit seulotaan ja tarvittaessa muokataan verkossa etukäteen."
Tuon lausuman ehdotus viestin muokkaamisesta iskee pahasti mädällä marsun raadolla henkilökohtaista mielipidettäni vastaan. Toki lyhytaikaikaisena vitsinä Mertenin tapaan se voi vielä menetellä, mutta oikeassa nettikeskustelussa tuollainen imee mielestäni aika pahasti. Ylipäätään ennakkosensuuri on syvältä, mutta toisen kirjoittaman tekstin mielivaltainen muokkaaminen on peräsuolen pimeimmistä ja haisevimmista kurveista kotoisin. Keskustelupalstan tai kommentoinnin kirjoitus joko julkaistaan sellaisenaan tai sitten ei lainkaan. Välimuotoa ei ole.
Ahdistaa.
Että pienen ihmisen isovarvas voikin olla kipeä. Rähmäisillä silmillä katsoen pottuvarvas on vain hivenen turvoksissa, siihen nähden kipu on luonnoton. Tulehtunut varvas aiheuttaa myös muutoksia muuten niin lennokkaaseen kävelytyyliini. Varovainen vaappumiseni seurauksena olen saanut varpaan lisäksi myös toisen kankkuni kipeäksi. Ahdistaa.
Vietin eilen loppuiltaa Yle Teeman kalkkunaleffan Kadonneitten naisten tasanko parissa. Kyseinen päästö oli jopa vielä huonompi kuin odotin, mutta huonouden viihdearvoa siinä ei ollut tarpeeksi. Juoni oli hieman huonompi kuin allekirjoittaneen natiaisena koulussa nukketeatteriin kirjoittama murhatarina. Lisäksi olettaisin, että paperimassanukkemme näyttelivät paremmin kuin tuon elokuvan tönkköilijät. Kiehtova kuriositeetti on, että elokuvan hullua tiedemiestä näytellyt Jackie Coogan aloitti uransa huipulta Chaplinin poika -elokuvan lapsitähtenä ja tuli 60-luvulla tunnetuksi Uncle Festerin roolista Addams Familyssa.
Katu-uskottavuus mai ääss. Nythän on niin, että Belgian tsipale viisuissa on ihan ylivoimainen. Helmi!
Eikun mitäs nyt tulee? Sheik it ap sheik it in! Pornoa! Heti pisteitä!
Ennenaikainen kuolemani on lähes satavarmaa. Tällä viikolla uutisoitiin alkoholin aiheuttavan syöpää. Pelottava uutinen, otankin rauhoittavan tilkan viiniä. Eikä tässä vielä kaikki. Myös aspartaami aiheuttaa syöpää. Sen nauttimiselta onkin jo aika vaikea välttyä. Ja jos kykenisinkin löytämään makeutusaineettoman tuotteen, nesteen nauttiminen on silti varsin vaarallista. Kai te tiedätte, että juomavesi aiheuttaa syöpää. Tunnen jo syövän kaivertelevan elimistöäni. Lounaallekaan en uskalla mennä, sillä punainen liha aiheuttaa syöpää. Hammastahnakin taitaa olla vaarallista.
Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.
Valtion Rautateillä on ilmeisesti kohteliaana pyrkimyksenä herättää aamu-uniset matkustajansa. Aamulla oli vaunu yön kylmenneenä ehkä hieman viileämpi kuin aurinkoinen ulkoilma. Huomautin asiasta konnarille, että pipokin jäi kotiin. Mies lohdutti, että kyllä se tässä matkan aikana lämpenee. Perillä katsoin vaunun lämmenneen peräti kuuteentoista asteeseen. No, säästöähän se on pienikin säästö, kun lämmitetään vaunu matkustajien ruumiinlämmöllä ja mahdollisella auringonpaisteella. Tämähän ei ole mitään uutta, mutta viimeisen viimeisen vuoden aikana en muista junan tullen kertaakaan minuutilleen aikataulussa määräasemalle riippumatta määräasemasta.
Olen havainnut voikukkien ilmestymisen myötä autokuumeen nousseen sisälläni. Luen into piukassa vertailuja alan lehdistä ja tutkin kuolaten lehti-ilmoituksia. Sairasta. Kaikki päättyy aina malmin kalliin jalostusasteen kauhisteluun. Lisäksi olen ihan varma, että heti kun vaihdan peltilehmykkäni toiseen, valtio päättää muuttaa autoverotusta siten, että olisin myöhemmin saanut saman menopelin paljon pienemmällä välirahalla. Varmaa ei kai ole muu kuin bensan hinnan nouseminen. Ahdistaa.
Hintoja hirvitellessä voi lohduttautua sillä, että tanskalaiset maksavat menopeleistään 50 prosenttia enemmän ja norjalaisillakin hintalapuissa on suolaiset numerot.
Minä alan hiljalleen olla korviani myöten täynnä sairaanhoitajia. Nyt aletaan kiljumaan, että brittiläisillä sairaanhoitajilla on ostovoima tuplasti parempi kuin suomalaisilla. Puolalaisetkin menevät ohi. Minä vihaan tällaisia tarkoitushakuisia juttuja. Maikkarin uutisessa kerrotaan, että KAIKILLA SUOMALAISILLA ostovoiman suhde britteihin on sama. Kummassakin jutussa on kyse samasta tutkimuksesta, Iltalehti tapansa mukaan haluaa provosoivasti kertoa vain osatotuuden.
Toisekseen, miksi yleensä sairaanhoitajien palkka kerrotaan todellista pienempänä. Tilastokeskuksen mukaan (Kunta-alan palkkoja ammattinimikkeittäin) sairaanhoitajien keskipalkka lisineen kunnissa oli 2422 euroa kuussa, joka on aika paljon enemmän kuin uutisissa mainittu alkupalkka. Se on suunnilleen saman verran kuin päiväkodin johtajalla. Kummalla vastuu on suurempi?
Miksi sairaanhoitajista on tehty se ainoa oikea pienipalkkainen ryhmä, vaikka valtiolla ja kunnalla on lukemattomia ammatteja vastaavalla palkalla ja jopa suuremmalla koulutuksella?
Kas, eilen kerrottiin tutkimuksesta, jossa todistettiin oikeaksi taannoinen juttuni terveellisen sapuskan hinnasta. Halvallakin voi saada terveellistä sapuskaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että itse söisin erityisen terveellisesti. Kuidut jäävät vähiin. Yritän silti muistaa vilkaista tuotteiden rasvapitoisuuksia, paitsi tietenkin pekonista. Ja sipseistä. Ja...
Operaatio Pyöräily on alkanut varsin vaatimattomilla suoritteilla. Sitä niin haluaisi aamulla varmuuden, että ei sada lunta, rakeita tai marsuja taivaalta. Lämpöäkin saisi olla sen verran, että ilman pipoa tarkenisi polkaista aamulla duuniin. Vähäinenkin parinkymmenen kilometrin pyöräily viikossa auttaa jo jonkun verran. Otan tavoitteeksi polkea enemmän kuin Ugus, joka ansiokkaasti raportoi retkistään Matin ja Tepon kotikulmilla. To boldly go where no Ugus has gone before.
Aikaisemmin en voinut sietää Valkovenäläistä, ajatus maidon ja vodkan sekoittamisesta ei kuulosta hyvältä. Vappuna se kuitenkin upposi ihan vaikeuksitta. Siltikään en ymmärrä miksi isot äijät kittaavat viinaa, joka ei maistu yhtään viinalta. Missä ovat perinteisen kossuvissyn kannattajat? Miksi yhä harvemmalla näkee viskipaukun nenän edessä? Takavuosien suosikki bacardicolakin on jäänyt menneisyyteen. Onneksi kohta on menneisyyttä myös tupakointi ravintolassa, tulevaisuudessa vaatteet eivät enää haise tuhkakupille baarireissun jälkeen. Oi onnea.
Susanna Kuronen pyrkii edelleen olemaan kynsin hampain poissa julkisuudesta, nyt hän toteuttaa pyrkimystään poseeraamalla alastomana Hymyssä. Ilmeisesti Hymy on laittanut riittävästi rahaa tilille, koska aikaisempi Hustlerin 5000 euron tarjous ei riittänyt. Nyt kun Susanna on päässyt kertomaan meille Vanhiksen olevan huono sängyssä, kuulemme aivan varmasti kohta myös Matin strategiset mitat. Ahdistaa.