« Kattava raportti Idolsista | Main | Unilekalla päähän »

Vaarallinen kuljetus

Tänään porhaltaessani aamullaa duuniin päädyin pelottavan lähelle kuolemaa. En voi syyttää tilanteesta kanssa-autoilijoita, ainoastaan itseäni. Päästin autossani niin kaamean leijan, että olin tukehtua kuoliaaksi. Happi katosi autosta, silmiä kirveli ja kalsareiheni paloi luultavasti reikä. Joudun ehkä pilaamaan autoni Wunderbaumilla. Voi hyvä tavaton sentään. Onneksi sain ennen tajun menettämistä ikkunan auki ja happea sisälle autoon. Tarkemmin ajatellen taidan syyttää tilanteesta Saarioisten äitejä.

Kevätaurinko houkutti viikonloppuna korkkaamaan kotimaan terassikauden. Juotu ohrapirtelö haluaa tietenkin myös melko pian ulos, joten eikun vessaan. Olen aina ollut tietoinen, että pippelini on mitoiltaan varsin rajallinen, siksi suoritan nesteenpoiston riittävän lähellä pönttöä. Ikävä kyllä muutama muu asiakas oli kuvitellut tilaamansa penispumpun vaikuttaneen ja virtsannut noin metrin päästä emalista. Jälki oli sen mukaista. Yritin asetella jalkani luonnottomaan haara-asentoon välttääkseni lattian keltaiset lammikot. Hyi saatana. Kuseekohan ihmiset kotonakin lattian täyteen?

Comments

Perusteelliset empiiriset tutkimukset eri ravitsemusliikeiden saniteettitiloissa ovat johtaneet seuraavaan tietelliseen lopputulokseen:

"Katsosh kun shiellä veshassa on ni-ih vaigeah keskhigtyä mhoneen asianan keraallaan. Pitää pysyä pystys, ja leiskhauttaa ghaarella reihkään jas sit, jas sit pitäis vielä muisthaa se.. mihikäs she nyt oli... ainii! she vetokethjuki avata... aaah."

Ja shitten pitäsh vielä päättää mihin niishtä kolmesta pöntöstä gusaisish.

Mä olen kehitellyt sellaisen päätelmän, että miehet, nuo kaikkeen syylliset ja silti niin rakastettavat pikku nilkit, eivät edes yritä osua siihen pyttyyn.
Siinä joka suuntaan roiskimisessa on kyse jostain alkukantaisesta reviirinmerkitsemistarpeesta, joka ei täyty, jos pissii siististi sinne minne pitääkin...:/

Saatan tosin olla väärässäkin, yleensä en kyllä ole.

Ai reviiristä ja omistuksista roiskimisessa onkin kysymys. Ehkä minunkin täytyy heittäytyä kunnon koiraaksi. Olen kuullut juttua, että jotkut ovat laajentaneet reviiriään kusemalla naapurin postiluukusta sisään.

Tjaa. Onhan sekin tapa tutustua naapuriin.

Tarkalleen ottaen tuo ei ole kuultu juttu, vaan tieto. Naapuri ei oikein tykännyt.

Post a comment