« Se iski sittenkin | Main | Viisupolitiikkaa »

Lukemattomia lukemattomia

diiva.jpgVaikea, mutta kiehtova meemi, jonka bongasin Katalta. "Nyt on rehellisen itsetutkiskelun paikka. Eli listaa kymmenen klassikkoa, joita et ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle saatikka loppuun asti." Vaikeampi juttu, muistankohan tähän hätään edes kymmentä kirjailijaa? Kokeillaan.

Dostojevski: Karamazovin veljekset
Kirja löytyy hyllystä, mutta en ole koskaan edes aloittanut tiiliskiven lukemista.

Hans Selo: Diiva
Ehkä voisin joku kaunis kesäpäivä tarttua kirjaan uudelleen, Hesarin arvostelu jo sinällään kertoo riittävästi mistä on kyse.

James Joyce: Odysseus
Lainasin aikoinaan parikin kertaa kirjastosta, mutta kesken on jäänyt. Harva kirja on saanut oman juhlapäivänsä. Tommin kunnianosoitus päivälle kuuluu blogikirjoitusten klassikoihin.

Volter Kilpi: Alastalon salissa
Kymmeniä sivuja juttua yhdestä sopivan piipun valitsemisesta? No huh huh. Pieni pätkä alusta kyllä kiehtoi, koin urakan kuitenkin liian suureksi.

Giovanni Boccaccio: Decamerone
Teininä yritin tarinoita aloitella, mutta tylsä mikä tylsä.

Frans Eemil Sillanpää: Nuorena nukkunut
Millä ihmeen lihaksilla Frans Eemil Nobelin pokkasi? Ei kai vain tuon kirjan ansiosta?

Friedrich Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen
Ainoa herran opus, jonka olen edes avannut. Tutustuminen jäänyt satunnaisen selailun asteelle.

Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille
Jokin siinä tökki.

Charles Dickens: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Ihan oikeasti aloitin joskus tuon lukemisen. Miksi ihmeessä?

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
Ei jaksa. Leffaversio riittää.

Comments

Hyvä, teit listan miunkin puolesta. :-)

Itse kirjoitin kesken jääneistä kirjoista jo vime keväänä, joten en tällä kertaa osallistu, mutta se on sanottava että tuo Mukka sinun kyllä kannattaa lukea. Uskomattoman hienoa kieltä, pyörryttävää kerrontaa, vahvaa ilmaisua. Parasta mitä tässä maassa on kirjoitettu. Elokuvaa en ole nähnyt, enkä kirjan luettani ole halunnutkaan...

Vai löytyy sama lukematon lista muualtakin.

Ugus, koska kirjallinen makusi on tunnetusti oiva, kävelin äsken kirjahyllyyn ja kaivoin Mukan kirjan esiin. Luin ensimmäisen kappaleen.

"Jossakin vuoman helmassa on mustasilmäinen lompolo, jonka vesi on kylmää ja syvää, kesälläkin horteista. Siellä loiskii vaarojen kohdussa hiekka- tai kivirantainen järvi. Kuollut kaisla kiertää rantoja valjuna rantuna, elämänsä menettäneenä, ylös taivaaseen tuijottaen."

Kas, ei paskempaa. Taidan sittenkin antaa kirjalle uuden mahdollisuuden.

Voi kun harmittaa että omasta listasta jäi Nietsche pois. Sitä olisin yhteen aikaan todella halunnut jaksaa lukea. Minä rakastan Mukkaa... Miksi kaikki eivät? Sillanpäätä en ole edes yrittäisi, vaikka varmaan pitäisi. Pätevä lista jos tuon Mukan jättää pois :)

Laitan tuon Mukan yöpöydälleni. Se saattaa poistua listalta kevään aikana.

Kas, tämäpä kävi hyvin. Pitääkin jatkossa tarmokkaammin mainostaa suosikkejaan.

Sillanpään Nobel-palkinnon ansioita jaksoin itsekin ihmetellä vielä Nuorena nukkuneen ja Hurskaan kurjuuden luettuani, mutta sitten eteen osui Ihmiset suviyössä, joka on mainio ja pahuksen notkeasti soljuva risteävien tarinoiden kudelma yhden yön ajalta. Vähänku Magnolia mut Suomessa ja maaseudulla.

Mainostaminen kannattaa aina.

Olinkin jo unohtanut sivun, jossa osa noista opuksista selitetään lyhyesti ja ytimekkäästi. Kaikki tietenkin tunnistavat mistä kirjoista on kyse:

- Silja ei anna kaikille ja sitten se kuolee.

- Ihmiset naivat ja rukoilevat vuoronperään lestadiolaisessa lappalaiskylässä.

- Jannut miettii rakentaisko laivan.

- Nuorempi ja vanhempi äijä tyydyttävät itseään hieman eri aikaan melkein samassa paikassa. Molemmilla kestää pitkään päästä kotiin.

- Äpärävelipalvelija tappaa isän. Nuorin veli scorettaa isävainaan ja Siperiaan joutuvan vanhimman veljen kimppamisun.

- Tyypit on maalla ruttoa paossa ja kertoo toisilleen (tuhmiakin) juttuja.

Ruttoa paossa olevien tyyppien tarinat olivat mielenkiintoisia, mutta muuten allekirjoitan lähes koko listasi.

Nuo veljekset ja tuo nukkunut, ne olen lukenut. Muista ei voi sanoa samaa.
Sain postista tänään Hesarin kuukausiliitteen (tykkään) ja Imagen (alkaa aina ärsyttämään, luen silti), ihana äiti lähetti. Eli taitaa jäädä klassikot vähäksi aikaa. Sitten tuleekin kesä ja voi lukea taas vaan Akuja, vaikka niitä vanhoja mitkä osaa jo ulkoa.
Niin ja jos kirjailijan nimi on Giovanni, en edes aio yrittää lukemista. Olen siis giovannirasisti.

Napautin sulta tuon meemin. Samalla käytän tilaisuuden suositellakseni Mukkaa.

Meidän piti lukea Mukka koulussa. Muut koulutehtävät jätin yleensä iloisesti tekemättä, mutta jos annettiin kirja luettavaksi, käytin tilaisuuden itseni sivistämiseen. Siksi siis todellakin luin Mukan, enkä tykännyt yhtään. Elämänpiiri oli niin tajuttoman vieras ja kerronta liian miehistä. Nyt kun luin tuon ensimmäisen kappaleen, olin kyllä vaikuttunut. Hienoa kieltä! Pitäisiköhän lukea uudestaan?

Giovannin ruttopakoa erehdyin lukemaan kun siinä mainostettiin olevaan seksiä. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, pornoa ja klassikkokirjallisuutta. Huijausta.

Tämän meemin paras anti on tainnut olla se, että saa muutaman polkkaajan tarttumaan Mukkaan.

Jänniä listoja. Pickwick-kerhossa on hienoa huumoria, joskin tylsiäkin vaiheita. Tarkoitus on lukea se uusiksi. Mukka säväytti murrosikäisenä, pitäisi kai uusintaa. Hemingwaylla on munsta paljon parempaakin, esmes Kenelle kellot soivat sisältää yhden sivun, jota luen aina uudestaan: "Minä törkeilen sinun äitisi maitoon…". Harvinainen tapaus, että nauran ääneen Hemingwayn parissa.
Moni noista on jäänyt multakin väliin. Tuo Nietzsche näyttää nököttävän Machiavellin ja Wittgensteinin välissä, enkä mitään niistä ole lukenut läpi. Filosofia ylipäänsä etenee niin, että lueskelen siihen asti kunnes tulee liikaa purtavaa, sitten jatkan ehkä kuukausien päästä. Käyttömuisti menee niin herkästi tukkoon.
Kala nimeltä Wanda näyttää varoittavan esimerkin, millaisia Nietzsche-fanit ovat.

Mäpäs sain just luettua Joycen Odysseuksen. Mitään en siitä kyllä tajunnut. Ihan hämärä kirja. Luin vasta kirjan luettuani päällyksen liepeen ja olin vilpittömän hämmästynyt: tästäkö siinä kaikessa oli kysymys?

Onpahan kuitenkin luettu.

Mä olen muuten lukenut Karamazovin veljekset venäjäksi. Venäläiset klassikot eivät ole venäjäksi ollenkaan niin raskaita luettavia kuin suomeksi. Ne on yksinkertaisesti tavattoman huonosti käännetty.

Häh, minä kyllä muistan ihan toisin Decameronen! En intoutunut lukemaan kirjaa siksi, että se olisi klassikko vaan seksi kiinnosti silloinkin ja sitä kirjassa oli jokseenkin hyvin sen ajan tarpeisiin. Olenkohan minä lukenut jonkun pornodecameronen?

Hemingwayltä olen kyllä lukenut muita kirjoja, tuota aloittaessa olin ehkä väärissä fiiliksissä.

Olenkohan lukenut yhtään venäläistä klassikkoa loppuun? Ensi hätään tulee mieleen Gogolin Kuolleet sielut läpäistynä opuksena.

Minä taisin lopulta selata Decameronesta alun jälkeen vain kuvat, vähän kuin Kuvaraamatusta. Vanhasta testamentista on ehkä neljännes luettuna, Uudesta ei sitäkään. Vanhan veri ja hurme kiehtoivat.

Koska laiskoina ette kuitenkaan ole klikanneet linkkejäni, suosittelen nyt vielä erikseen lukemaan hesarin arvostelun diivasta. Se on ihan klassikko, tuollaisia kirja-arvosteluja ei enää näe missään.

Kas, ensimmäinen tämän meemin tuotos omani lisäksi josta en ole lukenut yhtään kirjaa. Meillä on siis selvästi yhteneväinen epämaku.

Post a comment