Karkurit
Tauon jälkeen kaivoin puikot taas takaisin esiin. Parissa viikossa homma oli unohtunut, piti alussa miettiä miten näitä tikkuja oikein heilutellaan. Olin viimeksi tehnyt niin tiukkaa jälkeä, että sain hiki hatussa yrittää pujottaa puikkoa läpi. Silmut olisivat kaivanneet rasvausta. Yhden rivin tekeminen kesti iäisyyden. Sitten pääsin vauhtiin, seuraava rivi ei vienyt aikaa neljännestäkään edellisestä. Tämähän sujuu! Sitten vielä seuraava rivi. Vauhdin hurmaa. Enää yksi silmu, noin. Sitten puikot syrjään. AAAARRGGGGHHH! Puolet silmuista livahti pois puikosta. Itku. Kirousta. Epätoivoisesti yritin pujottaa silmuja takaisin puikkoon. Ei oikein onnistunut. Ahdistaa.
Tajusin aamulla, että en ole nähnyt ensimmäistäkään seinänaapuria kuukauteen, en edes ketään samasta kerroksesta. Toiselta puolelta ollaan kai muutettu pois, ruokapalvelun varassa oleva toinen naapuri köpöttelee kepillään varsin harvakseltaan ulkona. Useimmin näen taloyhtiön rollaattorilla liikkuvan mummokaksikon, jotka toisiaan tukien käyvät sitkeästi omin avuin lähikaupassa ostoksilla. Liikkuminen on äärimmäisen hidasta, lepotaukoja pitävät muutaman metrin välein. Mummot ovat varmaan yli puolet päivästä toistensa seurassa, molemmilta miehet kuolleet aikoja sitten. Jos toisen mummon ovi on auki, sen tietää olevan kylässä mummokaverinsa luona. Usein mietin sitä, että mitä tapahtuu kun toisesta aika jättää. Sitä miettivät varmasti mummotkin.
Comments
Ymmärrän kyllä tiukkojen silmukoiden kanssa kamppailun. Väsään Apu-pupua, kun käteni on - jippii - paremmassa kunnossa nyt ja voi elämä sitä hinkkausta...
Liikuttavaa ystävyyttä elämän loppupuolella. Arvostettavaa se on tietysti missä tahansa elämän vaiheessa ja tilanteessa, mutta tuossa iässä kaipaa ehkä eniten ihmistä joka muistaa asioita samoilta vuosikymmeniltä.
Posted by: Alma | 21.03.07 17:07
Hyvinhän nuo silmukat on pelastettu. Mutta hmm...tuo kolmoissilmukka on vähän erikoisen oloinen...
Jos näyttäisit teklettäsi mummokaksikolle osaisivat he hetkessä neuvoa ja korjata tilanteen plus saisivat mummot jutunjuurta loppuvuodeksi!
Posted by: Taija | 21.03.07 18:26
Mummoduo on asunut tässä talossa ihan alusta asti, eivätkä ole koskaan elämässään asuneet paria kilometriä kauempana. Ovat kai tunteneet toisensa aina.
Varmasti mummot osaisivat auttaa, ja minä olisin jutunjuuri ikuisuuden. "Se reipas nuori mies on omituinen, heiluttelee puikkoja!"
Posted by: b. | 21.03.07 19:07
Oikeasti, ne naapurin mummot varmaan ratkeaisivat ihastuksesta, jos menisit kysymään heiltä neulontaneuvoja!
Hyvä että huivi on vielä tekeillä, täällä jo kerkesin pohtia että jokos se lakkas yrittämästä...
Posted by: piua | 26.03.07 15:43
Oikeasti, ne naapurin mummot varmaan ratkeaisivat ihastuksesta, jos menisit kysymään heiltä neulontaneuvoja!
Hyvä että huivi on vielä tekeillä, täällä jo kerkesin pohtia että jokos se lakkas yrittämästä...
Posted by: piua | 26.03.07 15:44
oi ateeks tuplapostaus, kone kummittelee...
Posted by: piua | 26.03.07 15:44
Kannattaa aina painaa reloadia tänne kommentoimisen jälkeen, näkee onko kommentti mennyt oikeasti perille. En tiedä miksi tämä ei päivity oikeaksi suoraan kommentoinnin jälkeen.
Posted by: b. | 26.03.07 20:22