Suudelma
Valokuvatorstai (kaunein sana)
Kauniit kuvat, kauniit sanat:
Penalandia: Kupukantaruuvi.
Kahden kielen väkeä: Hymy.
Menopaussi: Onnellinen.
Allyn tilitysnurkka: Halla.
Valontuoja: Uskollinen.
Ulvova peittomylläri: Häivähdys.
« helmikuu 2007 | Main | huhtikuu 2007 »
Valokuvatorstai (kaunein sana)
Kauniit kuvat, kauniit sanat:
Penalandia: Kupukantaruuvi.
Kahden kielen väkeä: Hymy.
Menopaussi: Onnellinen.
Allyn tilitysnurkka: Halla.
Valontuoja: Uskollinen.
Ulvova peittomylläri: Häivähdys.
Tänään Yle Teemalla tulee klo 20:40 nostalgiaa, kotimaisen hevin historiaa. Nimi Sarcofagus kupli harmaassa aivomassa hetken, sitten kömmin tsekkaamaan vinyyleitäni. Kyllä! Tuossa se on! Taisin aikoinaan muutaman markan köyhtyä siitä, lätyllä oli huonoudessa kulttimaine. Maine ei ole turha, huono mikä huono. Vauvan rääkynä on kyllä kiva. Paremmin bändistä Havana Black tunnettu laulaja Hannu Leiden kertoi aikoinaan Radio Mafian haastattelussa haluavansa unohtaa koko levyn.
Ironcrossista en muista muuta kuin ehkä maamme historian surkeimman kansikuvan, muut ohjelmassa esiintyvät lienevät suuremmallekin yleisölle tuttuja.
Kesäaikaan siirtyminen on kai jotenkin sekoittanut elimistöni, tai sitten se on taivaalla mollottava aurinko, jota pimeän talven aikana ei tottunut näkemään. Koko viikon olen kamppaillut nukahtamisvaikeuksien kanssa. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen alkaa ottaa jo niin paljon päähän, että sen jälkeen ei varmasti nukuta. Paitsi aamulla. Silloin nukkuisi vaikka koko päivän putkeen. Tämä on väärin. Ahdistaa. Ja väsyttää. Lisäksi ottaa päähän skrapata auton ikkunoita jäästä aamuisin, vaikka iltapäivisin tarkenisi sortseissa.
Tunnen myötähäpeää vanhaa sotaratsua Paavo Väyrystä kohtaan. Mies haluaa ihan väkisin tehdä itsestään valtakunnan suurimman pellen. Jos kansa on ehtinyt unohtaa vanhat jalasmökkeilyt, mediapelit ja Dostojevskin lukemiset, niin nyt Paavo pääsee taas pilapiirrosten ja vitsien ykkösaiheeksi. Löytyyköhän tänään yhtään lehteä, jonka pilapiirroksessa ei patsastelisi meidän Paavo? Mut hei, any publicity is good publicity.
Tänään porhaltaessani aamullaa duuniin päädyin pelottavan lähelle kuolemaa. En voi syyttää tilanteesta kanssa-autoilijoita, ainoastaan itseäni. Päästin autossani niin kaamean leijan, että olin tukehtua kuoliaaksi. Happi katosi autosta, silmiä kirveli ja kalsareiheni paloi luultavasti reikä. Joudun ehkä pilaamaan autoni Wunderbaumilla. Voi hyvä tavaton sentään. Onneksi sain ennen tajun menettämistä ikkunan auki ja happea sisälle autoon. Tarkemmin ajatellen taidan syyttää tilanteesta Saarioisten äitejä.
Kevätaurinko houkutti viikonloppuna korkkaamaan kotimaan terassikauden. Juotu ohrapirtelö haluaa tietenkin myös melko pian ulos, joten eikun vessaan. Olen aina ollut tietoinen, että pippelini on mitoiltaan varsin rajallinen, siksi suoritan nesteenpoiston riittävän lähellä pönttöä. Ikävä kyllä muutama muu asiakas oli kuvitellut tilaamansa penispumpun vaikuttaneen ja virtsannut noin metrin päästä emalista. Jälki oli sen mukaista. Yritin asetella jalkani luonnottomaan haara-asentoon välttääkseni lattian keltaiset lammikot. Hyi saatana. Kuseekohan ihmiset kotonakin lattian täyteen?
Kaikki olivat huonoja. Meurman lauloi jotain ihme patonkilässyä ranskaksi. Plääh. Hevi-Ari rääkyi Led Zeppelinin kappaleen Rock and Roll lahjakkaasti pieleen. Annan ekan kappaleen aikana olin nukahtaa ja se Apulannan versiointi aiheutti pelottavia väristyksiä sieraimiin asti. Kristiina veti Bon Jovin hevipoppia balladina, ja pieleen. Mikä se kotimainen oli?
Ei noin.
Valokuvatorstai (kodikas, kotoinen)
Poimintoja:
Dagboek
Liisan kuvat
Penalandia
Cista
Nieppi
Gin & Juice
Mainittakoon vielä, että Jazmanaut joutui Valokuvatorstain sensuuriin jo toista kertaa. Itse en pidä kevytnakuilua pahana, jos siihen on saatu kohteen lupa, kuten tässä tapauksessa kai on. Muutenhan Jasse nukkuisi rappukäytävässä loppuvuoden...
Tauon jälkeen kaivoin puikot taas takaisin esiin. Parissa viikossa homma oli unohtunut, piti alussa miettiä miten näitä tikkuja oikein heilutellaan. Olin viimeksi tehnyt niin tiukkaa jälkeä, että sain hiki hatussa yrittää pujottaa puikkoa läpi. Silmut olisivat kaivanneet rasvausta. Yhden rivin tekeminen kesti iäisyyden. Sitten pääsin vauhtiin, seuraava rivi ei vienyt aikaa neljännestäkään edellisestä. Tämähän sujuu! Sitten vielä seuraava rivi. Vauhdin hurmaa. Enää yksi silmu, noin. Sitten puikot syrjään. AAAARRGGGGHHH! Puolet silmuista livahti pois puikosta. Itku. Kirousta. Epätoivoisesti yritin pujottaa silmuja takaisin puikkoon. Ei oikein onnistunut. Ahdistaa.
Tajusin aamulla, että en ole nähnyt ensimmäistäkään seinänaapuria kuukauteen, en edes ketään samasta kerroksesta. Toiselta puolelta ollaan kai muutettu pois, ruokapalvelun varassa oleva toinen naapuri köpöttelee kepillään varsin harvakseltaan ulkona. Useimmin näen taloyhtiön rollaattorilla liikkuvan mummokaksikon, jotka toisiaan tukien käyvät sitkeästi omin avuin lähikaupassa ostoksilla. Liikkuminen on äärimmäisen hidasta, lepotaukoja pitävät muutaman metrin välein. Mummot ovat varmaan yli puolet päivästä toistensa seurassa, molemmilta miehet kuolleet aikoja sitten. Jos toisen mummon ovi on auki, sen tietää olevan kylässä mummokaverinsa luona. Usein mietin sitä, että mitä tapahtuu kun toisesta aika jättää. Sitä miettivät varmasti mummotkin.
Väittävät kevään tulleen aikaisin tänä vuonna. Ja paskat, sanon minä. Kevät tulee aina liian myöhään, paitsi jos se rynnii maahamme joulupukin kanssa samoihin aikoihin. Minä vihaan vaakasuoraa räntäsadetta, jota vaalipäivänäkin paiskattiin ihan riittävästi naamalle. Hallittu ilmastonmuutos olisi rok. Syksy viikon mittaiseksi, kevääksi riittäisi pari viikkoa. Talveksi ainainen parin asteen pakkanen lumen leijuessa hiljalleen aurinkoiselta taivaalta. Kesäksi tasainen 25 astetta, puolipilvistä tai aurinkoista. Vesisateet ajoitetaan yöksi. Nobel sille, joka järjestää asian.
Blogoslaviassa näyttää poliittinen henki olevan vahvasti vasemmalla vihertävin maustein. Muutama porvarikin näyttää vaalivoitosta iloitsevan, mutta Keskustan kannattajia ei näy. Maalaisliiton kannattaminen ei ilmeisesti ole blogiseksikästä. Jos äänestäisinkin maajusseja seuraavissa vaaleissa, melkein kaikille muille puolueille olenkin jo aikaisemmin ehtinyt antaa ääneni. Joku humppakuningatar tai ravitähti voisi olla hyvä. Passionate Kemp?
Kyllä nyt kelpaa, kun eduskunnassa asioitamme ajavat hiihtosankari, painisankari, kurlaaja, tv-sarjan tähti ja veltto rokkari. Vain Frederik jäi uupumaan. Saataiskohan Mietaasta kulttuuriministeri? Vaikka hallitus muuttuisi puhtaasti porvarivetoiseksi, en usko minkään asian muuttuvan. En uskoisi minkään asian muuttuvan tässä maassa vasemmistohallituksellakaan tai millään hallituksella. Luultavasti tekee kuitenkin hyvää pitää demarit välillä poissa vallan kahvasta, jospa sekin nuutunut puolue saisi oppositiossa hieman eloa. Vaalituloksen parhautta on, että Tanjaa tuskin joutuu enää katsomaan ministerin pallilla ja päästiin ylimielisestä Luhtasesta eroon.
Edelleenkin tästä maasta puuttuu puolue, jonka tuntisin omakseni. Alhainen äänestysaktiivisuus viitannee siihen, että en ole ongelmani kanssa yksin.
Kun lomamatkan alkuun oli aikaa kaksi päivää, olin aika varma siitä, että en suoriutuisi matkasta. Pelkkä lyhyt retki keskustaan vaihtamaan valuuttaa oli sumentaa tajun kankaalle. Antibiootit eivät tuntuneet vaikuttavan lainkaan. Rappusia en kyennyt nousemaan edes yhtä kerrosta hitaasti pysähtymättä. Pelotti.
Parissa päivässä olo kuitenkin helpottui ja kuume laski lähelle kolmeseiskaa, joten uskaltauduin Duactin tukemana punnertamaan tukkoisen pääni lentokoneeseen. Korvat menivät lukkoon jo nousussa, eivätkä halunneet enää aueta. Laskun lähestyessä olisin puhkaissut korvani puikolla, jos sellainen olisi ollut käsillä. Tuska oli infernaalinen. Olin jo lähellä ääneen huutamista, kunnes korvani sanoi puff, ja pollani pelastui. Huokaisin onnellisena helpotuksesta. "Auttoiko se aivastaminen?", kysyi vierustoveri. Ei, en minä aivastanut. Korvani aukeamisesta lähtenyt ääni oli ilmeisesti ollut varsin kiehtova.
Matka oli hyvä. Vettä satoi päivän kaatamalla, sitten alkoivat terassikelit. Ihmiset olivat mukavia. Kaikki arkinen unohtui täysin, loma todellakin tuntui lomalta. Paluu tuuliseen Suomeen oli jyrkkä. Paleli ja posket lepattivat. Ahdisti.
Mutta kyllä tämä tästä, aurinkohan jo paistelee.
Ei mulla muuta kuin mainostusta. Elma-tädin tytär Iida on ottanut kuvan, josta pissaisin kaksi viikkoa onnesta housuihini, jos siis itse moisen saisin räpsäistyä.
Tietenkin nettiyhteys sanoi työsopimuksensa irti juuri silloin kun sitä eniten kaipaisi. Eilen yhteys katkesi varoituksetta kesken mailin lähettämisen, eikä enää koskaan noussut takaisin ylös. Illalla päätin soittaa asiakaspalveluun. Jonotusaika oli reilu vartti ja odotusmusiikki jotain niin verisuonia poksauttelevaa, että kukaan ei pysty kuolematta kuuntelemaan sitä tuota varttia pidempään. Automaattiääntä kolmella kielellä. Paina kaksi. Paina yksi. Odotusta. Odotusta. Odotusta. Odotusta. Ahdisti.
Lopulta joku jäppinen vastasi. Tietenkin ehdotti ensimmäiseksi modeemin resetoimista ja kerroin tehneeni sen jo parikymmentä kertaa, samoin kuin koneen sammuttamisen ja verkkoyhteyden uudelleenmuodostamisen, joita tiesin kaverin seuraavaksi ehdottavan. Kyllä, adsl-valo palelee modeemissa. Blaa blaa blaa. Heidän verkossaan ei kuitenkaan pitäisi vikaa olla, modeemisi on ehkä rikkoontunut. Ai siis kesken surffailun? No, minäpä käyn testauttamassa huomenna onko se rikki.
Tänään suoritin suuren ponnistuksen ja taapersin Soneran konttuuriin. Ai että kun räkä voi valua, sinänsä kuitenkin hyvä merkki. Soneralla sai jonottaa ikuisuuden, kunnes pääsin pinkkipaitaisen kaverin kanssa keskusteluyhteyteen. Kerroin murheeni ja ojensin modeemin. Kaveri vilkaisi modeemia ja heitti sen roskiin. Sanoi minusta tulleen verkkopäivityksen uhrin ja ojensi uuden modeemin kainaloon. Taas toimii.
Koska sain uuden modeemin ilmaiseksi, olen kuitenkin aika tyytyväinen. Herää vain kysymys miksi tuessa ei osattu epäillä verkon päivitystä ja sitä kautta modeemini sopimattomaksi muuttumista syylliseksi ongelmaan, ei edes kysytty modeemin merkkiä. Noh, taas ollaan langoilla.
No niinpä tietenkin. Eihän tämä tauti voinut jäädä pieneksi ja sieväksi muutaman päivän nuhakuumeeksi. Nyt napsitaan antibioottikuuria keuhkoputkentulehdukseen. Lääkärisetä kyllä lohdutti, että keuhkokuumetta ei näyttäisi olevan. Olen viikonlopun aikana huomannut, että oloni alkaa muistuttaa huonoa trippiä siinä vaiheessa kun kuume nousee riittävän paljon yli 38 asteen. Olen aivan varma, että minusta tulee vielä jonain kauniina päivänä maailman ensimmäinen ihminen, joka on saanut peräpukamat ja lättäjalat pisaratartuntana.
En edes lääkärissä ollut huomannut erään asian olevan pielessä. Minulla oli ollut korvat lukossa koko päivän, aamuheräämisestä alkaen. Jotenkin vain yhdistin sen yleiseen tukkoisuuteen. Ihmiset puhuivat kyllä hiljaa ja epäselvästi, vasta kymmenen pykälää normaalia suuremmalla olevasta telkkarin volyymista tajusin asian. Lääkkeet auttoivat siihen illalla, mutta nyt korvat ovat taas lukossa.
Kefadroksiilia, pseudoefedriiniä ja etyylimorfiinia. Toivottavasti tuolla cocktaililla tauti saa kyytiä.
Kauhea Euroviisuskandaali! Israel on kursinut kasaan kappaleen, jonka sanoitus on liian poliittinen. Järkyttävää. Annetaan Helsingin kisojen tuottajan ja euroviisuorganisaation suomalaisjäsenen Kjell Ekholmin kertoa asiasta tarkemmin:
"Sanoissa puhutaan ydintuhoista ja hulluista johtajista. Voi vain arvailla keihin viitataan. Tällaista poliittisuutta ei hyväksytä".
Oikea periaate. Ei kaikkea pidä hyväksyä. Johan se on kai viisupykälissäkin sanottu, että laulaa sain rakkaudesta tai pikemminkin sen puutteesta. Lordinkin kipale oli ihan siinä hylkäyksen rajoilla. Jos niitä juutalaisia ei muuden saada kuriin, niin mennään yhteislaulamaan niiden suurlähetystön ovelle vanhan sankarimme nolla-Kojon ikimuistettavaa euroviisua:
"Jos joku nakkaa ydinkakkaa kohta tänne Eurooppaamme,
niin mitä haastat, kun kaikki saastat sieltä kasvoillemme saamme.
Jos joku viskaa pommin niskaan,
niin sä tuskin huomaatkaan.
Nyt jengi istuu, osallistuu neuvottelun seurantaan.
Tieteen aivot ja toisten raivot, punoo salaa juoniaan.
Jos et sä herää tällä erää, niin et herää ollenkaan."
Vaikea, mutta kiehtova meemi, jonka bongasin Katalta. "Nyt on rehellisen itsetutkiskelun paikka. Eli listaa kymmenen klassikkoa, joita et ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle saatikka loppuun asti." Vaikeampi juttu, muistankohan tähän hätään edes kymmentä kirjailijaa? Kokeillaan.
Dostojevski: Karamazovin veljekset
Kirja löytyy hyllystä, mutta en ole koskaan edes aloittanut tiiliskiven lukemista.
Hans Selo: Diiva
Ehkä voisin joku kaunis kesäpäivä tarttua kirjaan uudelleen, Hesarin arvostelu jo sinällään kertoo riittävästi mistä on kyse.
James Joyce: Odysseus
Lainasin aikoinaan parikin kertaa kirjastosta, mutta kesken on jäänyt. Harva kirja on saanut oman juhlapäivänsä. Tommin kunnianosoitus päivälle kuuluu blogikirjoitusten klassikoihin.
Volter Kilpi: Alastalon salissa
Kymmeniä sivuja juttua yhdestä sopivan piipun valitsemisesta? No huh huh. Pieni pätkä alusta kyllä kiehtoi, koin urakan kuitenkin liian suureksi.
Giovanni Boccaccio: Decamerone
Teininä yritin tarinoita aloitella, mutta tylsä mikä tylsä.
Frans Eemil Sillanpää: Nuorena nukkunut
Millä ihmeen lihaksilla Frans Eemil Nobelin pokkasi? Ei kai vain tuon kirjan ansiosta?
Friedrich Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen
Ainoa herran opus, jonka olen edes avannut. Tutustuminen jäänyt satunnaisen selailun asteelle.
Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille
Jokin siinä tökki.
Charles Dickens: Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Ihan oikeasti aloitin joskus tuon lukemisen. Miksi ihmeessä?
Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu
Ei jaksa. Leffaversio riittää.