Eräs hyvätuloinen tuntemani henkilö, jolla noin 200 neliön omakotitalo sekä pihalla Range Rover esitteli kerran yksinhuoltajan arkea lehdessä, useammalla sivulla, monissa väreissä.

Enhän minä sitä, että aina pitäisi tuoda vain kurjuus, kärsimys, halla ja ikirouta framille. Mutta kyllä varallisuus kuitenkin erilaisen lähtökohdan antaa yksinhuoltajuuteen - niinkuin useammankin lapsen huoltajuuteen. Tai ihan vain itsensä huoltajuuteen.

Pennin venyttäminen on suhteellistä, mikäli se johtuu siitä, että perhe havittelee sukellusreissua kaukaisille saarille. Ei raha onnea tuo, mutta tekee kaikesta vähän kivemman näköistä.

En oikein vieläkään käsitä tuota kertomani lehtiartikkelin pointtia, ellei sitten ollut tarkoituskin esitellä sitä, että myös yksinhuoltajatalous voi olla varakas. Ei tarvitse panna puolta petäjäistä.

Saara tuolla jo ehtikin tulkita tämän postaukseni lapsiperheiden kadehtimiseksi, näin oletinkin tapahtuvan. En oikein usko yhdenkään vapaaehtoisesti lapsettomana pysyvän kadehtivan lapsiperheitä. Sellaista korkeintaan nyppii perheellisten hokema "tekisit itse lapsia".

Jos yksinhuoltaja on varakas, niin sehän on hyvä asia, vaikka ehkä poikkeuksellista. Myös jokainen perheellinen tai perheetön saa minun puolestani olla vaikka kuinka hyvin toimeentuleva. Ei se minulta pois ole. Isoja bisneksiä pyörittävän yrityspomon perhe ei kuitenkaan ole minusta oikea valinta esimerkiksi lapsiperheiden ahdingosta.

Loistotekstiä! Täytyy tunnustaa, että vilja-maarian pennin venytys sai aikaan uuden merkityksen: "Pitää vähän säästää että me voitais rakentaa sitten se hotelli. Mutta onneksi on se bonus-kortti, tulee säästöä pienestäkin kauppalaskusta."

Tulee mieleen se osuuspankin bonus-ohjelman mainos: Bonuksia kertyy OP-bonusasiakkaille kun pankkiasioinnin yhteismäärä ylittää 5.000 euroa. Esimerkki: Kun tilillä on rahaa 5 000 euroa ja lainaa on 95 000 euroa, on pankkiasiointi yhteensä 100 000 euroa. Se tuottaa bonuksia 15 euron arvosta kuukaudessa eli 180 euron arvosta vuodessa.

Tulee vain mieleen, että tuntuuko se 180 egee enää missään?

...vaikka voihan se olla, että iskä ei sponsoroi kodinhoitoa? Autokuluihin voi mennä yllättävästikkin rahaa ja 300 euroa on tosiaan aika naftisti, jos artikkelin äiskä sillä pelkästään ruokkii ja puettaa kolme lasta ja kaksi aikuista. Artikkeli vois ehkä painottaa enempi siihen, että miten temppu onnistuu. Ellei sitten "isompi hankinta" (jonka siis iskä hoitaa)tarkoita useamman sadan euron ruokakauppalaskua.

Tota, mullakin menee joka euro elämiseen. So?
terv. yksin asuntolainaa maksava sinkku

(trad. "Menot on aina yhtä suuret kuin tulot")

Ehkä Vilja-Marian puolison fyrkat menevät uusien bisnesten rahoittamiseen. Nyt kun ollaan valitettu siitä, että lapsiperheiden tuet ovat vähentyneet jo vuosikausia, niin Isosisko kertoo meille sosiaalietuuksien ylipäätään laskeneen vuodesta 1993. Kaikki pienituloiset ovat samassa liemessä.

Iskä tuskin on ihan osaton niiden lasten aikaansaamisessa, joten luulisi että siltä liikenee sponssausta niiden ruokkimiseksi ja vaatettamiseksikin.

Tarkan euron aikana ei sovi tuhlata liikoja. Kun se hotellikin pitäisi saada pystyyn.

Siis Vilja hoitaa ilmeisesti arkimenot à 300 + 340 euroa = 640 euroa kuukaudessa, sehän on se summa, jonka tekee kotihoidontuki sekä kolmen lapsen lapsilisät.

Mitä tuolla aikaisemmin sanoin, mielestäni ei ole missään nimessä huono asia esitellä varakasta yksinhuoltajaa lehdessä. Mutta osa-aikatyötä tekevä ja Roveria ajava yh ei ole mikään tyyppiesimerkki, vaan poikkeus.

Lehtijuttu varakkaasta yksinhuoltajasta on ihan paikallaan, vähän vaihtelua normaaleihin kuviohin.

Minä huomaan konkreettisesti lapsiperheiden tukien leikkaukset meidän yh-perheessä. Sain Lapsen 1992, ennen kuin lama iski kunnolla. Oli helsinki-lisää, oli vaikka mitä tukiaista. Minulle jäi itselleni maksettavaksi 200mk vuokraa asumistuen jälkeen uudesta 46 neliön kaksiosta(kaupungin) asumistuen jälkeen. Olin ollut 4500mk:n kuukausipalkalla töissä ennen äitiyslomaa, joten äitiys- ja vanhempainraha, sekä kotihoidontuki olivat tuloihin sidottuja, eivät minimissä. Rahaa taisi tulla seitsemisen tonnia pelkkiä tukia. Minulla oli varaa ostaa telkkarit, videot ja stereot, uusia vaatteita, käydä ulkona ja ulkomailla sekä ruokkia ja pukea Laps hyvin. Ostin n. joka toinen kuukausi uudet alusvaatteet, yleensä maksoivat 500mk.

Ulkomailla asumisen ja laman jälkeen olin työttömänä tuossa kolmisen vuotta ennenkuin kesällä aloitin taas työn. Työttömyyskorvauksilla, asumistuilla, lapsilisillä ja minimielatusmaksuilla en saanut edes vuokraani maksettua, vaan sossussa oli asioitava.

En ole ostellut vaatteita vuosiin ja minusta tuntuu, kuin olisin elänyt todella leveästi silloin kun Laps oli alle 3-vuotias.

Lapsilisät, elatustuet, asumistuet yms. laahaavat vuosia jäljessä ja jokainen vanhempi tietää, että lapseen menee enemmän rahaa, mitä enemmän ikää kertyy.

On ollut pakko ratkaista yhtälö jättämällä omat vaatteet ostamatta, että täällä voidaan edes syödä kohtuullisen hyvin ja terveellisesti, vaikka nykyään olenkin töissä.

Ero 10-12-vuoden takaiseen on järkyttävä, mutta en valita omasta puolestani, koska elin hyvillä tuilla kuitenkin pitkään.
-minh-

Hyvin valaiseva tarina, Minh. Kiitos.

Mutta mihin helkkariin blogisi on kadonnut? Minulla on ollut koko päivän sitä ikävä!

Jep, vaihtelua kyllä. Sekä stereotypiaan että useimpien todellisuuteen.

Juu, yritin sitä salasanasuojata yhden episodin takia, mutta valitettavasti vuodatus on nyt osoittautunut nimensä veroiseksi, eli vuotaa sen kyllä näkyviin, jos sinne haluaa...
kohta poistan salasanan, tämä oli vaan tällainen mietintätauko. Se, että sinulla on ollut blogiani ikävä, on kyllä mairittelevaa..kiitos!
-minh-