Mulla on sama ongelma, joka tarkemmin ajateltuna on siunaus: en pysty ajattelemaan Matti Vanhasta muussa asussa kuin tummassa puvussa. No, ehkä ruutupaidassa ja farkuissa, jos oikein pinnistelen.

Eilen tai toissapäivänä oli jommassa kummassa iltalehdykässä aivan vallattoman hauska lööppi. Se meni jotenkin näin:

Susan Kuronen:
En ole uhkana valtionsalaisuuksien paljastumiselle

Just joo! Minusta kun tuntuu, että hänelle ei kuitenkaan olla mitään vuoden salaisuuksienpitäjän palkintoa ojentamassa.

Asiasta toiseen: tuota en ihan ymmärtänyt, että herra Joe olisi ottanut kuvan ilman kameran tähtäintä. Siis tarkoittaako se sitä, että hän on vaan napannut kameran laukusta ja painanut laukaisinta ehtimättä tsuumailla linssin läpi? Kaiketi. Uskokoon sitten ken tohtii.

Onneksi en itse kykene ajattelemaan myöskään Ilkka Kanervaa tai Päivi Räsästä alasti. Joskus huono mielikuvitus on lahja taivaasta.

Wikipediassa kerrotaan kuvasta näin:
"Realizing he was about to miss it, Rosenthal quickly swung his camera up and snapped the photograph without using the viewfinder."

Rosenthal on siis oman kertomansa mukaan ottanut kuvan ilman tähtäintä. Niinpä, uskoisikohan?

Toi on suoraa jatkoa sarjalle "tätä en olisi halunnut osata kuvitella"... hyvä mielikuvitus on helmasyntini.
"Maistut paremmalle kuin uuniperuna" oli silti jotenkin romanttinen kohteliaisuustoteamus. Kaunista.

60-luvulta on rocklegenda suklaapatukasta. Nyt kun selvinnyt miten villiä meno Kesärannassa on ollut,niin voi vain kysyä, että missä kaikkialla se uuniperuna on ollut.

Kohta kukaan ei kehtaa syödä uuniperunaa, naapurit voivat muuten katsoa pitkään.

Minusta tuo uuniperunakommentti sopii valtakunnan seksikkäimmälle poikamiehelle täydellisesti. Yhtä tönkkö kuin toteajansa.

Onhan se varmaan moneen viiskymppiseen verrattuna ihan ok kuntoinen ja näköinen. Mutta huono pitää mielikuvituksen olla, että tuota toivoisi päiväuniinsa.

Kuva oli tietty tuttu, mutta elokuva(Flags of out fathers) antoi uutta perse-pektiiviä asiaan. Yhdestä tilanteesta, yhdestä valokuvasta, joka tietenkin johtaa ihan käsittämättömiin tapahtumiin, tulee noin iso juttu. Imettelin elokuvaa katsoessani, etä miksi Ira Hayes on niin tuttu nimi...no tietty "Ballad of Ira Hayes"..ei mennyt tajuntaan ennenkuin nyt...seuraavana jonossa "Letters from Iwo Jima".
-minh-

Tuota Clintin elokuvaa en ole vielä nähnytkään. Se kyllä kuulostaa varsin mielenkiintoiselta ja katsomisen arvoiselta.

Tyhjensin tyuossa digiboksia pikakelauksella huomasin, että tämä blogi vilahti viimeisimmän Verkossa-ohjelman blogiblaablaa-jutussa. Nimeltä ei mainittu, mutta ruutukaappaus kumminkin :)

Näytti löytyvän Verkossa-ohjelman nettisivuiltakin tuo juttu. Sekuntini julkisuudessa on mennyt!

Lavastetuksi minäkin olen kyseistä lippukuvaa kuullut väitetyn, kuten monia muitakin sotakuvia, joita käytettiin sitten kotirintamilla sotapropagandana urheista sotamiehistä ja jaloista teoista. Kuolema ja kurjuus vain jätettiin näyttämättä.

Välillä tuo kuva on poikinut myös hupaisiakin, vaikkakin vakavaksi tarkoitettuja, "imitaatoita". Itseäni kovasti huvitti mm. joskus aikaa sitten Dark Angelin viimeisessä jaksossa, kun mutantit nostivat lippua juurikin imitoiden Iwo Jiman lipunnostoa. Yliteatraalista ja naurettavaa! Kanssakatsojani ihmettelivät että mille se hirnuu. =)

Myöskin minun ihailuni kohdistuu katukuvaukseen. Henri Cartier-Bresson lienee sinullekkin tuttu? Minuun kyseinen valokuvataiteen suuri mestari on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Dark Angel ei enää viimeisenä kautenaan kiinnostanut, tuo kohtaus jäi harmittavasti näkemättä. Henri Cartier-Bresson taitaa olla alan suurin klassikko, hienoja helmiä on perinnöksi jättänyt.