« Pidätyksen sietämätön paine | Main | Se päättyi kyyneliin »

Puikolla ystävää silmään

epatasaista.jpg

Minulle puikot lainannut naishenkilö saapui katsomaan edistymistäni projekti Kaulaliinan parissa. Hävytön nainen nauroi vedet silmissä katsoessaan vaivalloista venkutustani, jossa kyynärpäät naksuivat. Ruoja kehtasi vielä pyytää lupaa videoita kutomiseni. Ei saanut. Pilkkaavat, mokomat. Minusta puikottaminen on ihan oikeasti raskas ruumiillinen suoritus, jolla saa hien pintaan.

Annoin luvan tehdä yhden rivin liinaani. Masennuin katsoessani oikeaoppista suoritusta. Nopeammin kuin ehdin sanoa Turkmenistanin presidentin Kurbanguli Berdymuhammedovin nimen, oli liinaan syntynyt kaunis rivi silmukoita. Pöh. Revin kaulaliinan itselleni ja hammasta purren kieli keskellä suuta jatkoin vänkytystäni kaikki nivelet raksuen. Ahdisti.

Tänään on kuulemma ystävänpäivä. En pahemmin perusta tästä päivästä. Yksi poikkeustapaus poislukien minua ystävänpäivänä yleensä lähestyvät henkilöt, joista en kuule koko vuonna mitään muuta, paitsi jos on tarve saada muuttoapua tai korjaamaan joku ongelma tietokoneessa. Pahimmassa tapauksessa kysyvät lastenvahdiksi. Minä en laske näitä ystävikseni. Vähäisistä todellisista ystävistäni en todennäköisesti tule kuulemaan virkettäkään tänään, sillä todellisten ystävien kesken ystävänpäivän toivotukset tuntuvat korneilta.

Comments

Hei, tuohan näyttää jo hienolta! Enää n. 2 vuotta ja olet valmis ;) Elä huoli, on täällä paljon muitakin jotka eivät moista osaa ja joiden sankari ja esitaistelija saat olla tässä yrityksessäsi.

Kaunista jälkeä tulee! Todella hyvä esimerkki tahdonvoimasta :)

Hyvältä näyttää, sitkeästi eteenpäin vaan, se tekniikka hioutuu pikkuhiljaa, eikä ole enää ihan niin kova fyysinen rasite...
Ensimmäisiä neuleita tehdessä puikkojen on tapana jopa taipua mutkalle, kun sitä niin intensiivisesti neuloo... :D
Hyvää ystävänpäivää siis! (Ja mä en aio sulta koskaan pyytää muuttoapua tai tietokoneapua tai lastenhoitoapua...) ;)

Minä olen saanut kaksi ystävänpäiväviestiä. Toisessa luki "Hyvää ystävänpäivää, koska maksat velat" ja toisessa "Et ole lähettänyt ystävänpäiväviestiä. Olemmeko riidoissa? Vihaan sinua!"

Minusta on hauskaa käydä kertomassa elämästäni suosikkiblogieni kommenttilaatikoissa!

Saattaa mennä tuo kaksikin vuotta, mutta en luovuta. Teen liinan valmiiksi. Voinkin lahjoittaa sen sitten kiertopalkinnoksi, joka jaetaan vuoden neulepolkkaajalle. Tahdonvoimalla ja fyysisellä voimalla eteenpäin.

Petra! Vajaatoimittaja! Halataan! Muutkin mukaan!

Noniin, kyllä siitä kaulaliina tulee! :D

"Minusta puikottaminen on ihan oikeasti raskas ruumiillinen suoritus, jolla saa hien pintaan."

Exäni oli samaa mieltä.

Koska mä saan sen mun liinan?

Jos ei tule kaulaliinaa, niin sitten iso patalappu. Ninnan eksä tiesi mistä puhui. Kata, saat sen liinan sitten kun käyn siellä Kölnissä henkilökohtaisesti ojentamassa sen sulle.

Hyvältä näyttää tuo liina. Ja hyvää ystävän päivää! Seuraavan kerran kommentoinkin täällä sitten kun tarvitsen muuttoapua tai ATK-tukea :)

Hyvää ystävänpäivää, b ja atk-apu olisi tarpeen. Muutto- tai lapsentekoaikeissa en ole "näillä näppäimillä", mutta pidän sinut mielessä, jos asia tulee ajankohtaiseksi.

Tuohan näyttää hyvälle. Oikeasti! :)

On siinä mulla kaverit. Luonnossa liinani ei näytä niin hyvältä kuin kuvassa.

Niin eikös tuo ole mallitilkku?

Huoh. Ehkä otan puikot uudestaan käteen vasta huomenna.

Anteeksi huono vitsi. Ei voi odottaa tasokkaampaa, kun on kipeä ja ruokailu on tänään käsittänyt raakaa jauhelihaa sekä suklaavanukasta. Paha minä, paha paha.

Huohhhh.

Onnea hienosta huivin alusta! Mahtava tahtotila :)

Hoh, uusi harrastus näemmä. Itse en koskaan oppinut kutomaan, lapasparista toinen oli kuin työmiehen rukkanen, toinen olisi sopinut noin viisivuotiaan kätöseen. Orastava murkkuikä lopetti vähäisenkin käsityöinnostuksen. Olen suurien linjojen nainen, en tarkoitettu piipertämään.

Happy Valentine! Koska korjaat koneeni?

Pelkällä tahdonvoimalla väännän. No, ehkä käytän fyysitä voimaakin ronskisti.

Kas, Misuakin vielä näkee! Harmillisesti Tiramisusta loppui veto. Enhän minä konettasi voi korjata, kun se autokin on vielä pesemättä. Valentiinaa pikkuorillekin!

Täällä täällä. Kamalan myöhään täytyy valvoa näin keskiviikkoisin kun siirsivät taas Deadwoodin myöhempään aikaan.
Ach, olin jo ennättänyt unohtaa koko autonpesun. Niitä on useampikin henkilö mulle pystyssä, normaalipesutahdillani ei tartte itte pestä vuosiin. Huijasin vähän, kone on kerrankin täysin ok. Sietää ollakin kun Mies häipyi *nyyhkii virtuaaliolkapäätä hakien* ja vakiokorjaaja on raskaalla työkomennuksella.

Sä olet kyllä söpö.

Deadwoodin siirtäminen myöhempään on syvältä. Pesulupaus ei ihan heti toteudu. On nääs tää uusi harrastus, joka vie kaiken ajan.

Kiitos, Blondi. Sinäkin olet söpö.

Tarviisin muuttoapua.
Nimim. tosiystävä

Post a comment