No niin, iskihän se tauti kunnolla päälle. Aamulla keuhkot olivat tulessa yskimisestä, onneksi siinä sivussa irtosi hieman limaakin. Kuiva yskä on todella syvältä. Kivijalkakaupassa vierailu tuntui suurelta urheilusuoritukselta. En olisi varmaan edes vaivautunut sinne ennen iltaa, mutta kun kahvi oli loppu. Narkkis mikä narkkis.

Vaalien alla tuntuu kaikilla kansanryhmillä menevän huonosti ja jokainen omaa reviiriään puolustava on jopa oikeassa. Lapsilisää ei ole korotettu aikoihin, ei myöskään opintorahaa. Keskimääräinen eläke on hieman köyhyysrajan alapuolella. Parjatuista yksineläjistäkin isompi osa kuin perheellisistä elää köyhyydessä. Sairaaloissa on potilaita käytävillä ja henkilökunnasta pulaa. Tuossa yllä on taulukko siitä miten rahaa on aikaisemmin jaettu. Minä en noin ensisilmäyksellä löydä mitään kohtaa, josta voisi nipistää. Mistä helkkarista se raha otetaan kaikkien tarpeiden tyydyttämiseksi? Otetaanko kulttuuriministeriöltä rahat pois ja lopetetaan maanviljelijöiden hyysääminen sekä nostetaan koiraveroa? Kun puolueet antavat vaalilupauksensa, niin haluan myös nähdä laskelmat miten ne pystytään pitämään.

Yle muuten haastatteli eilen Heinäluomaa varsin hyvässä paikassa, kohdan on täytynyt olla tarkan harkinnan tulos.

Posted by Benrope at 12:56 PM | Permalink | Comments (6)

Projekti Kaulaliinani edistyy tuskallisen hitaasti. Hiljaa pitäisi tulla hyvää, mutta ei tämä kovin hyvältä näytä. Ehkä pientä edistymistä laadussa on tapahtunut, taiteellisia reikiä on jo harvemmassa. Puikot kuitenkin heiluvat edelleen vaivalloisesti, otsa hiessä pitää sinun liinaasi kutoman. Kunnon puikkomiehet tietenkin yrittävät katsoa telkkaria samalla kun silmukkaa syntyy. Minulla se jää lähinnä kuuntelun puolelle, sillä jos nostan katseeni vähäksi aikaa, olen jo sekunnin kuluttua unohtanut missä kohtaa silmukkaa olen menossa mörhöän sen. Pystyn muuten mörhöämään silmukan ainakin sadalla eri tavalla, pidän sitä kelvollisena saavutuksena. Keskimäärin yhden rivin luomiseen menee noin 20 minuuttia. Tällä vauhdilla tekee tiukkaa saada liina valmiiksi ensi talveksi.

Minulla on muistikuva, että alle kouluikäisenä penskana äiti kietoi langan käsieni ympärille, josta se sitten kai kerättiin rullalle. Ihan jännältähän se pienestä pojasta tuntui, mutta miksi niin piti tehdä? Minusta tuo lanka liikkuu ihan hyvin suoraan kaupan pakkauksestakin.

Jokakeväinen flunssa alkaa kai hiljalleen tehdä tuloaan. Köhä kuulosta jo lupaavan ilkeältä, kurkussakin tunnen ensioireet. Minun tuurillani se kuitenkin vain muhii niin kauan aikaa kunnes talvilomani alkaa, jonka sitten vietän kuumeessa ja pää täynnä räkää. Tauti kiltti, kiirehdi nyt kun selvästi olet tullaksesi.

Posted by Benrope at 10:18 AM | Permalink | Comments (14)

Viikonloppuna kapakassa pöytäämme tuli kohtelias vanhempi herrasmies. Mies kysyi lupaa voisiko tulla tähän polttamaan yhden savukkeen, vaikka te ette näytä polttavankaan. Hänen seurueensa kun on muuten savuttomalla puolella. Lupa ilman muuta myönnettiin.

Kaveri mietti tulevaisuutta, oli harkinnut vakavasti tupakoinnin lopettamista kun uusi tupakointilaki ravintoiloissa astuu voimaan. Nikotiinilaastareihin hän ei uskonut, oma poika tosin ei enää tupakoi, mutta pitää jo kolmatta vuotta nikotiinilaastareita. Ei hyvä. Sen sijaan hän ajatteli kokeilla lääkettä, joka toimisi kuten Antabus viinaan. Kaveri oli sillä päässyt eroon tupakanhimostaan, vaatii vain päättäväisyyttä ottaa kaksi tablettia päivässä.

Mies kävi illan mittaan useamman kerran pöydässä polttamassa kertoillen samalla elämästään. Elämäntyönsä mies oli tehnyt kauppaamalla säteilymittareita sun muita itärajan taakse. Neljännesvuosisata oli siinä puuhassa jo kulunut. Venäjällä on aika vaikea olla polttamatta tai juomatta. Tupakoinnin hän oli aloittanutkin vasta nelikymppisenä, myönsi typeräksi vedoksi. Moskovasta on tullut törkeän kallis paikka ja korruptio on pahentunut vuosi vuodelta. Mihinkään ei voi luottaa, eikä ole koskaan voinutkaan. Jos taksikuskilla on mahdollisuus periä ylihintaa, se varmasti tekee sen. Niiden kansanluonteeseen pitää vain tottua, ei siellä muuten bisnestä voi tehdä. Matkapäiviä Moskovaan kertyy niin paljon, että firma on hankkinut hänelle huoneiston keskustasta. Vuokra on 2000 euroa kuussa, mutta tulee se kuitenkin halvemmaksi kuin hotelliyöpymiset.

Lähtiessään juottolasta mies kävi vielä kättelemässä jä kiittämässä seurasta. Korrektisti esitteli meidät myös vaimolleen, joka oli tovit odotellut miestään savuttomalla puolella. Tämä mies oli malliesimerkki kohteliaasta tupakoitsijasta, joka ottaa lähimmäiset huomioon.

Posted by Benrope at 10:47 AM | Permalink | Comments (0)

Posted by Benrope at 7:49 PM | Permalink | Comments (5)

Lehtijutuista ja blogeista päätellen tuhannet naiset näkevät tällä hetkellä kauhu-/haavekuvia alasti uuniperuna suussa ja silmälasit huurussa kekkuloivasta pääministeristämme. Pääni sisäinen sensuuri toimii onneksi kiitettävästi ja filtteröi moiset. Mielikuvitukseni ei riitä näkemään Vanhista edes pyjama päällä. Kukaan ei ole sanallakaan maininnut kuvittelevansa yhtään mitään alastomasta Susasta. Eikö Kurosen markkina-arvo olekaan julkisuuden ja kohukirjan kautta noussut pilviin?

Tänään on muuten maailman kuuluisimman valokuvan vuosipäivä. Iwo Jiman lippukuvaa on epäilty lavastetuksi, ja kyseessä ei ole alkuperäinen ensimmäisen lipun nosto. Kuvan ottaja Joe Rosenthal kertoi aikoinaan ottaneensa kuvan kiireissään ilman kameran tähtäintä. Minua itseäni tällaiset kuvat kiehtovat paljon enemmän kuin studiossa tarkkaan mietityt kuvat tai maisemakuvat. Eniten ihailen katukuvausta, hyvää tilannekuvaa ei ole helppo ottaa. Toivottavasti saan itsekin joskus otettua loistavan katukuvan.

Posted by Benrope at 10:39 AM | Permalink | Comments (13)

Valokuvatorstai (vastakohdat)

Posted by Benrope at 8:38 AM | Permalink | Comments (14)

Naamavaalikoneen mukaan nämä ovat parhaat osumat. Eivätkö olekin ihan näköisiäni?

Via

Posted by Benrope at 7:02 PM | Permalink | Comments (12)

Veera asiasta jo kirjoittikin, kaikki puolueet ovat vakaasti parantamassa lapsiperheellisten asemaa. Yksin asuntolainaansa makseleva sinkku taas ei kelpaa kansanedustajaehdokkaiden lipevien puheiden kohteeksi. Iltalehdessä jokainen puolue lupaa kiltisti nostaa lapsilisiä. Samassa jutussa on sivussa linkki viiden lapsen perheen haastatteluun, jossa kerrotaan perheen jokaisen euron kuluvan elämiseen.

Juttua tarkemmin lukiessa selviää, että kyseessä onkin "vain" kolmen lapsen perhe. Vilja-Mari hoitaa kotona lapsiaan venyttäen senttiä, lapsilisät ja muut tuet riittävät nipin napin elämiseen ja lasten vaatteisiin. Keskituloinen mies hoitaa asuntolainan ja isommat hankinnat. Sadan euron ylimääräinen meno sotkee perheen talouden totaalisesti. No joo, kyllähän niillä sitten aika tiukkaa on.

Uteliaisuudesta kokeilin googlettaa löytyisikö perheestä jotain, sukunimi on erikoinen ja äiti ilmoitti olevansa paikallisessa kotiäitiyhdistyksessä puheenjohtajana. Löytyihän netistä vaikka mitä. Perheen pää Harri sattuu olemaan tamperelaisen MetroAuto Areenan toimitusjohtaja ja paikan omistajia, toinen perustajista kun on. Kyseessä on yli kolmen tuhannen hengen halli, jossa järjestetään mm. salibandyn ja lentopallon sarjaottelut. Areenalle kokoontuu myös joka viikko Nokia Missio, joka tuo vuodessa paikalle noin 60 000 kävijää Mission omien sivujen mukaan. Hallin rakennusta on opetusministeriö avustanut, Tampereen kaupunki lupautui jo alkuvaiheessa ostamaan areenalta käyttöaikaa kahdeksalla miljoonalla markalla. Vakaita tuloja tuovat myös vuokralaisina olevat Elixian kuntokeskus ja hohtokeilaukseen erikoistunut Gr8-Kaatopaikka sadan hengen pubeineen. Suunnitteilla on 7500 neliötä lisätilaa, johon tulisi mm. hotelli ja viihdekeskus.

Noin äkkiseltään minusta tuntuu, että Wiherkosken perhe ei ole oikea esimerkki valitukseen lapsiperheiden kärsimyksistä.

******************
Edit:

Kun tästä nyt enemmänkin on juttua syntynyt niin mielestäni Mealla on kommentissaan hyvä pointti:

"Yksineläjä pääsee tuskin koskaan sellaisten ylellisyyksien pariin kuin oma piha, saati oma talo, saati oma mökki. Jostain syystä noita kaikkia pidetään kuitenkin ihan normaaleina asioina perheelliselle mutta äärimmäisen epärealistisina yksineläjille."

Minä en tunne ensimmäistäkään yksineläjää, jolla olisi oma mökki. Toisaalta oma elämänlaatuni ei heikkene yhtään siitä, että jollakin sellainen on.

Posted by Benrope at 10:38 AM | Permalink | Comments (14)

Olen kaulaliinaa tehdessäni fiksusti ottanut huomioon ilmankierron tarpeen jättämällä sinne sun tänne sormen mentäviä reikiä. En tiedä millä tekniikalla saan ne aikaiseksi. Tajuan kyllä välittömästi virheen tapahtuneen, mutta käsityskykyni ei enää yllä korjaaviin toimenpiteisiin. Noudatan tässä kohtaa ohjetta, jonka mukaan voimankäyttöä ei kannata väheksyä. Lankakin tottelee kuria, joskin arvet jäävät rankaisuista liinaan jäljelle.

En ole enää vuosiin eksynyt raihnaisine luineni laskiaisena pulkkamäkeen hankkimaan mustelmia perseeseeni, mutta kermavaahdotetut pullat kuuluvat kuitenkin edelleen perinteisiin. Laskiaispullien suhteen olen ehdottomasti hillomies, mantelimassasta tulee ällöttävä olo. Hillon olisi hyvä olla kermavaahdon keskellä siten, että pullan kanteen jää avatessa sopiva annos kumpaakin. Hillon ja vaahdon voi sitten nuolla hattuosasta pois, jonka jälkeen mutustellaan kansi sellaisenaan sotkien rinnus tomusokeriin.

Loppuosa pullasta vaatii ankaraa keskittymistä, mikäli tarkoituksena on selvitä herkusta suhteellisen puhtain vaattein. Olettaisin nuorempien sukupolvien selviävän operaatiosta melko vähin vaurioin, sillä niillähän on rautainen harjoittelu alla. Kun notkuu nuoruutensa hampurilaisravintolassa mutustelemassa desilitroittain majoneesia pursuavia purilaisia, kroppa on sisäistänyt oikeat liikeradat kliinisen siistiin ateriointiin.

Minulla on harjoittelu vielä vaiheessa, joudun pesemään naamani laskiaispullan nauttimisen jälkeen.

Posted by Benrope at 9:50 AM | Permalink | Comments (21)

Siis musiikin suhteen. Kyse on tietenkin Euroviisuista. Ei, minä en iloitse Pakarisen voitosta. Tyytyväisen hyräilyni aihe on Beats and Styles, viimeinen sija ja 2,6 % äänistä. Toivoa ei ole vielä kokonaan menetetty.

Posted by Benrope at 7:12 PM | Permalink | Comments (6)

Vinkki, puikottaminen kapakassa imee naisia pöytään.

Posted by Benrope at 1:33 PM | Permalink | Comments (10)

Kaiken järjen mukaan minun pitäisi kehittyä kutomisessa jokaisella puikon heilautuksella. En kuitenkaan ole havainnut vielä kovinkaan kummoista edistymistä. Vängerrän edelleen hiki otsassa kieli keskellä suuta ja kädet krampissa. Toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi vielä yhtään täysin ehjää rivi silmukoita, parhaimmillaan olen sotkeentunut lankoihini vain kerran rivillä. Onnistun jopa tunkemaan puikon langan keskeltä, jolloin tuloksena on ihmeellinen sotku.

Eniten ongelmia tuottavat viimeiset silmukat, joiden takia kaulaliinani alkaa kohta lahota. Vaikka kuinka tsemppaan ja olen tekeväni kaiken oikein, saan loppuun tuollaisia outoja lenkkejä, joista liinan voi ripustaa kaappiin säilöön. Liinan loppuun mennessä olen mörhöillyt niin paljon silmukoita, että leveys toisesta päästä on vain kymmenen silmukkaa. Ahdistaa.

Blozakstanilla on missio, blogimaailman lopettaminen. Kiehtova urakka. Ahkerana valokuvatorstaajana mainostan tietenkin Blozabluksun innoittavaa Kuvameemiä. Tuoreena neulepolkkaajan minun kuuluu tietenkin mainita myös Mr. Blögwellin musta lista. Lapsellisena voisin myös harkita bannerin liimaamista tuohon blogini sivupalkkiin. Tsemppiä ja jaksuhaleja Blozakstanille! Anna palaa!

Posted by Benrope at 10:53 AM | Permalink | Comments (9)

Valokuvatorstai (ystävä)

Päivän ystävät:
Dagboek
Ninnin blogi
Maanantai
,sanoi Erkka
Menopaussi
Hyperfokaalinen valokuvausblogi
Jazmanautin seikkailut

Posted by Benrope at 8:09 AM | Permalink | Comments (15)

Minulle puikot lainannut naishenkilö saapui katsomaan edistymistäni projekti Kaulaliinan parissa. Hävytön nainen nauroi vedet silmissä katsoessaan vaivalloista venkutustani, jossa kyynärpäät naksuivat. Ruoja kehtasi vielä pyytää lupaa videoita kutomiseni. Ei saanut. Pilkkaavat, mokomat. Minusta puikottaminen on ihan oikeasti raskas ruumiillinen suoritus, jolla saa hien pintaan.

Annoin luvan tehdä yhden rivin liinaani. Masennuin katsoessani oikeaoppista suoritusta. Nopeammin kuin ehdin sanoa Turkmenistanin presidentin Kurbanguli Berdymuhammedovin nimen, oli liinaan syntynyt kaunis rivi silmukoita. Pöh. Revin kaulaliinan itselleni ja hammasta purren kieli keskellä suuta jatkoin vänkytystäni kaikki nivelet raksuen. Ahdisti.

Tänään on kuulemma ystävänpäivä. En pahemmin perusta tästä päivästä. Yksi poikkeustapaus poislukien minua ystävänpäivänä yleensä lähestyvät henkilöt, joista en kuule koko vuonna mitään muuta, paitsi jos on tarve saada muuttoapua tai korjaamaan joku ongelma tietokoneessa. Pahimmassa tapauksessa kysyvät lastenvahdiksi. Minä en laske näitä ystävikseni. Vähäisistä todellisista ystävistäni en todennäköisesti tule kuulemaan virkettäkään tänään, sillä todellisten ystävien kesken ystävänpäivän toivotukset tuntuvat korneilta.

Posted by Benrope at 10:05 AM | Permalink | Comments (24)

Epistä. Tuotantopaikan mukavuuslaitos siis. Paikassa sinänsä ei ole mitään vikaa, sopii hyvin jaloihin aatoksiin, mutta kun niitä on liian vähän (sekä aatoksia, että mukavuuslaitoksia). Joka jumalan kerta kun poistun sorvini äärestä tarkoituksenani saada aikaiseksi jotain todellista ja tuoretta materiaa kera syvällisten ajatusten, huomaan emaliastialle johtavan oven näyttävän minulle punaista. Koska koen jonotuksen vessaan jotenkin hämmentäväksi, palaan takaisin sorvin ääreen venyttäen rakkoani tai suoltani uusiin ulottuvuuksiin.

Mainitussa mielen- ja ruumiintilassa en kykene keskittymään mihinkään muuhun kuin oleelliseen, tuhlaan vartin surffaamalla Blogistanissa huumoriblogeja välttäen. Täytyy olla varovainen, ettei keskittyminen pidättäytymiseen herpaannu. Helvetillisen pitkien minuuttien jälkeen astelen melko kiireisin askelin takaisin tarkistamaan tilanteen. Varattu. Lisäksi ovien tuntumaan on pesiytynyt maleksimaan ja odottamaan vuoroaan pari muutakin heppua. Jalat ja pakarat solmussa kiemurtelen takaisin työpisteelleni.

Lopulta totean tilani aivan sietämättömäksi ja painelen aulan yleisövessaan. Hissin saapuminen tuntuu tässä tilanteessa kestävän kiduttavan ikuisuuden. Nyt on jo tosi kysymyksessä, rynnin vaikka naisten vessaan jos on pakko. Huokaisen huojenneena nähdessäni oven osoittavan vihreää. Sisälle. Helpotus. Kuona-aineiden ja ruoansulatuksen jätteiden poistaminen kehostaan voi tuntua uljaan tyydyttävältä. Olo on suorastaan raukea suorituksen jälkeen.

Kas, lounasaika. Menenpä täyttämään vapautuneen tilan.

Posted by Benrope at 11:01 AM | Permalink | Comments (2)

Jos pääsisin työnantajan housuihin, niin saattaisin vakavasti harkita tämän monitoimihipin palkkaamista. Vaikuttaa varsin asialliselta kaverilta, jonka kanssa hommat sujuisivat.

Keravan kollia en välttämättä kutsuisi työhaastatteluun, vaikka vaikuttaakin reippaalta nuorelta mieheltä. Vahva arvaukseni on, että kielitaitoisella naisellakaan ei ole käynyt flaksi, Vero Moda tuskin on kutsunut tarkempaan syyniin hyvästä yrityksestä huolimatta.

Posted by Benrope at 8:28 PM | Permalink | Comments (6)

Sunnuntaina voitin rimakauhuni ja tartuin taas puikkoihin. Kaivoin netistä Käspaikan esiin ja aloin etsimään seuraavaa vaihetta. Aloin leventämään vaivoin bondagesta vapauttamastani puikossa olevaa lankaa. Ei jumalauta, tämä ei muistuta tippaakaan silmukointia. Pari hassua rinkulaa näytti edes välttävästi siltä kuin netin kuvassa. Katkaisin langan ja revin saannokseni roskiin. Aloitin kärsivällisesti kaiken alusta. Samaa paskaa syntyi uudestaankin, kunnes hoksasin laittaneeni peukalon kohdalta väärästä kolosta puikkoa reikään. Kolmannella kierroksella neuloontui jälkeä, joka nähtävästi oli rivillinen silmukoita. Ainakin suurin osa näytti oikealta. Olutta.

Siirtymä seuraavaan vaiheeseen. Minulla ei ollut pienintäkään epäselvyyttä ammattitaidottomuudestani, joten päätin kokeilla kaikkein helpoimmaksi mainostettua oikean silmukan luomista. Siitäkin luultavasti tulisi väärää. Alla oli kuva, jossa näytettiin 7-vuotiaan Matildan tekemiä silmukoita. Jos Matilda saa silmukkaa aikaiseksi, niin miksi sitten en minäkin. Vähänpä tiesin. Videon pysäyttäminen hiirellä lähempää tarkastelua varten on pirun vaikeaa kaksi puikkoa ja lankaa kädessä.

Aivoni eivät millään tahtoneet sulattaa sitä tosiasiaa, että silmukoita pitäisi saada aikaiseksi toiselle puikolle kuin missä silmukat nyt olivat. Täysin epäloogista! Yhtä kaulaliinaa minä olen tekemässä, en kahta. Yritin parhaani. Puikossa olevan silmukan ja sormilangan pujotuksen ymmärsin, mutta loppuosassa ajatus karkasi käsistä, mistä perkeleen välistä se oikein menee? Systeemi meni päähäni jakeluun tuskastuttavan hitaasti.

Itkettävän pitkän ajan ja lukuisten rumien kirosanojen jälkeen oletin hoksanneeni juonen, lähdin jatkamaan oikeaksi olettamallani linjalla. Suhtauduin hyvin epäluuloisesti tekemääni jälkeen, onkohan tämä ihan varmasti sitä mitä on tarkoitus tehdä. Nähtävästi vedin silmukoita liian tiukkaan, koska minulla alkoi olla vaikeuksia työntää lankaa syvemmälle puikkoon. Lopputuloksena oli kasa epämääräisiä solmuja. Tästä tulee historian rumin kaulaliina.

Posted by Benrope at 8:56 AM | Permalink | Comments (17)

Tämä sähköisyys alkaa jo riipiä. Vaikka aamulla oli hanskat kädessä kun koskin autoon, niin sain sellaisen sähköiskun, että tuntui kun kynsi lähtisi irti. Tullessani töihin en uskalla koskea ensimmäiseksi tietokoneeseen, pelkään sen menevän sähköiskusta rikki. Kuoletan itseni ensin johonkin muuhun metalliseen. Kädet ovat niin halkeilevan kuivat, että muistuttavat satavuotiaan mummun vastaavia. (muista ostaa käsirasvaa töihin)

Anna Nicole Smith eli lyhyen ja luultavasti vähemmän tyydyttävän elämän. Raskaat huvit vaativat väistämättä veronsa. Veikkauksia, elääkö Paris Hilton vanhemmaksi? Hämmästyttävästi varsin epämääräisillä elämäntavoilla Burroughs ja Bukowski pysyivät hengissä eläkeikään saakka. Renttuilu on taitolaji.

Neulomisesta pidin eilen vapaapäivän. Laskin silmukoita olevan noin 60 kappaletta, mikä kommenttien perusteella on riittävästi. Vapautin toisen puikon bondagesta, tiukassa oli. Olen ilmeisesti vääntänyt turhan kireää tavaraa. Viikonloppuna yritän siirtyä seuraavaan vaiheeseen, uusi rivi pitäisi saada aikaiseksi. Jos sen saa tehtyä, niin kuvittelisin lopunkin sujuvan.

Posted by Benrope at 11:56 AM | Permalink | Comments (10)

Eilen päätin sitkeästi jatkaa harjoittelua ja tempaisin puikot karvaisiin ja hikoileviin käsiini. Vaikka minulle vihjailtiin helpompiakin tapoja olevan kuin ristikkäin luomisen, jatkoin sitkeästi harjoituksia sillä. Ajatus kahden puikon yhtaikaisesta vemputuksesta vaikutti vieläkin vaikeammalta. Otin kuitenkin vinkin perusteella kahdet puikot käyttöön. Sama eilinen video esiin. Keskittyminen. Kieli keskelle suuta.

Katsoin videota noin sekunnin pätkän kerralla ja pysäytin. Yritin asetella kourani, puikot ja langat vastaavaan asentoon kuin videon tädillä. Tunsin omistavani liian vähän raajoja, videon klikkaus sekunniksi eteenpäin ja pysäytys oli kovin vaikeaa kädet solmussa. Rauhallisesti sekunti sekunnilta katsoin systeemiä läpi ja toistin perässä. Ei jukolavita! Minähän taisin onnistua! Näyttää ihan silmukalta.

Innostuneena tästä läpimurrosta aloin hiki hatussa vääntämään silmukoita lisää. Ihan kaikki eivät menneet tarkoitetusti, mutta pääsääntöisesti näytti ihan siltä kuin puikkojeni ympärille syntyisi muutakin kuin sotkua. Käänsin ja väänsin vaikean oloisesti kourat krampissa. Lopulta olin saanut vajaan kämmenen levyisen rivin silmukoita. Sitten tajusin jotain menevän pieleen, minulta loppui peukalolanka. Eihän tämä näin voi mennä, lankaa oli lattialle asti. Jos se kerran koko ajan vähenee, niin sitähän pitäisi olla sata metriä kaulaliinaa varten! Minä olen ymmärtänyt nyt jotain väärin. Kämmenpohjasta veti suonta. Ahdisti. Katsoin ansaitsevani taas oluen.

Tämä pakkanen kuivattaa nahkani korpuksi. Lisäksi villapaitani ja untuvatakkini vuori tuottavat hankaussähköä pienen voimalan verran. Riisuttuani ulkoilukamppeet en uskalla enää koskea mihinkään, aamulla koskiessani tietokoneeseen sain sähköiskun, joka kirveli sormessa pitkään. Jos asentaisin housuihin maadoitusjohdon, auttaisiko?

Posted by Benrope at 10:17 AM | Permalink | Comments (33)

Valokuvatorstai (kengät)

Päivän kengät:
Between the right and wrong
,sanoi Erkka.
Nieppi
Siisi on herännyt! En huomannutkaan.
Lens Flare
JA SULJIN PAUKKUU!

Posted by Benrope at 8:45 AM | Permalink | Comments (10)

Taidankin neuloa kiltin. Liian lyhyen.

Posted by Benrope at 7:59 PM | Permalink | Comments (4)

Ensimmäinen ongelmani kompasteli esiin jo kaupassa. Mitään kommenteista muistamaani suositeltua lankaa ei löytynyt. Pähkäilin pitkään hyllyn edessä, kaikki langat näyttivät kovin ohuilta, paitsi villasukan värinen lanka, joka logovyön mukaan olikin tarkoitettu juuri siihen. Hetken aikaa jo hiplailin sitä käsissäni, mutta tajusin silti jättää sen hyllyyn. Lopulta päädyin paksuimpaan mustaan lankaan minkä hyllystä löysin. Novita Pirta. Päätin uhrata vielä erikseen rahaa pienempiin puikkoihin.

Kotona poimin lankakerän pussista ja ihmettelin. Missäköhän tässä kerässä on pää? Jos vetäisen väärästä kohtaa, olen varmaan kusessa ja umpisolmuvyyhdissä. Päättelin langan pään piilotetun kerän sisään ja nykäisin rohkeasti. Voila! Minulla on langan pää käsissäni! Kyllä tämä tästä.

Hikoilin tuskasta jo seuraavan vaiheen aikana. Alkusilmukan teko näytti jo varsin vaativalta suoritteelta kaltaiselleni rähmäkäpälälle. Pelkkien kuvien perusteella en selviytyisi millään edes tästä. Katselin videota muutamaan kertaan ja yritin tehdä ohjeiden mukaan. Lopulta sain jonkun solmun aikaiseksi, en ollut varma oliko kyseessä tavoiteltu suoritus. Joka tapauksessa katsoin ansainneeni tässä vaiheessa ensimmäisen Karhu-tölkkini.

Aloitin eilisen polkkaukseni ensimmäisen kommentoijan neuvon perusteella tutkimaan ristikkäin luomista. Ensimmäinen kuva sai jo pääni särkymään, tuohan näyttää ihan hemmetin vaikealta. Seuraavaksi katsoin videon. Peukalolanka, pitkä. Kääntö ja vääntöä. Etusormilanka. Hypnoottinen taikaheilahdus ja siihen on tyhjästä ilmestynyt silmukka. Huh huh. Luultavasti saan virkattua ranteeni umpisolmuun ja joudun vapauttamaan itseni syömällä langan. Katson videon vielä pariin kertaan. En tajua mitään. Kokeilen asetella sormiani ja puikkoa langan kiemuroihin videon ohjeiden mukaisesti heikolla menestyksellä. Katson aikaansaannostani. Ei helmetti, pieleen meni. Miten kenelläkään voi olla peukalo näin keskellä kämmentä? Kokeilen vielä muutaman kerran, lopputulos on surkea. Ahdistaa.

Päätän, että olen urakoinut riittävästi tälle illalle, sentään ensimmäinen tuntini virkkauksen neulomisen ihmeellisessä maailmassa. Ei ahnehdita liikaa kerralla. Huomenna virkein mielin yritän uudelleen paremmalla menestyksellä.

Posted by Benrope at 8:24 AM | Permalink | Comments (30)

Projekti on aloitettu. Sain lainaksi pari järkyttävän kokoista puikkoa, niillä kuulemma syntyy nopeasti jälkeä. Mietinnän jälkeen tulin järkiini ja laskin vaatimustasoani, kaulaliina voisi olla lapasia tai pipoa sopivampi haaste kädettömälle aloittelijalle. Seuraavaksi pitäisi mennä kauppaan ja kantaa sieltä pois jotain kutittamatonta mustaa lankaa. Iltapuhteena päätin kuitenkin perehtyä aiheeseen netitse. Tavoitteena on saada liina aikaiseksi pelkästään internetistä löytyvillä ohjeilla ja neulepolkkaajien antamilla linkeillä ilman lihasta ja verestä koottua tosielämän avustajaa. Kommentteihin tulleiden neuvojen rohkaisemana avasin Käspaikan sivut. Ensivaikutelma on varsin karu ja sekava, täältäkö muka jotain ohjeita kuuluisi löytää?

Hetken tihrustelun jälkeen näin turhan hyvin piilotetun sivukartan linkin, napautus sinne. Silmäys sivun sisältöön, linkki helppotekoiseen houkuttaa, kurkkaanpa sinne. Kas, tuossa on oma kaulaliina. "Huivi, jos mikä, on helppo ja kuitenkin monipuolinen neule!" Tämä kuulostaa lupaavalta. Mitä pitää tehdä? Jatketaan lukemista. " Eikä oikeastaan mitään ohjetta tarvita. Jokainen, joka osaa neuloa silmukoita, osaa tehdä huivin omasta päästään". No voi perkele. Minä en edes tiedä mikä on silmukka! Asiaan! Ohjeita!

Kaavoja pitäisi tehdä, miettiä muotoa. Mitä miettimistä siinä on? Minä haluan kaulaliinan! Hetkinen, olisiko tuossa linkissä mainittu neulos sama asia kuin silmukka? Kauhea kasa neuloksia. Mikä näistä käy kaulaliinaan? Miten tehdään silmukka? Ahdistaa. Mistä löydän alkeet? Hei, tuossahan on linkki silmukkaan!

Löydän kuvan keltaisesta narunpätkästä, joka kuvaa silmukan oikeaa puolta. Keskellä sama naru on animoituna, oikealla on kuva silmukan nurjasta puolesta. Minusta se on ihan sama valokuva kuin silmukan oikeaa puolta esittävä. Hämmentävää. Aaltoileva narunpätkä on silmukkaketju. En ole vielä tullut hullua hurskaisemmaksi. Alempaa löytyvät partiolaissolmua muistuttavat kuvat eivät valaise asiaa yhtään enempää. Missä on mallivideo puikkojen kanssa (mieluiten hidastettu), joka selventäisi asiaa paremmin?

Muutaman minuutin satunnaisella klikkailulla en löydä sivustolta mitään riittävän "for dummies" -tyylistä ohjetta. Olin jo päättänyt luovuttaa tutkimukset ensimmäiseltä illalta, kunnes hiireni ohjasti minut vihdoinkin kaipaamiini ohjeisiin. Hah, neulominen on muka helppoa kuin polkupyörällä ajo, väittävät. Minulla oli penskana apupyörät alla ja aloitin kolmipyörällä. Missä on neulomisen apupyörät? Toivon videon avulla pääseväni jotenkin alkuun.

Myöhemmin huomaan kommentteihini tulleen linkin perusteellisempaan videoon, samoin kuin toiseen Käspaikan videoon. Voi pyhä petteri, näyttää vaikealta. Ehkä saan pysäytyskuvista katsomalla jotain tuosta selville. Minun on huomenna haettava muutama helpottava olut samalla kun ostan lankaa. Tästä voi tulla tiukka paikka. Ahdistaa.

Posted by Benrope at 8:28 AM | Permalink | Comments (23)

Nyt minulla on jo puikot.

Posted by Benrope at 8:29 PM | Permalink | Comments (11)

Viikonloppuisin päivät ovat selvästi lyhyempiä kuin arkena. Olen ihan varma, että perjantai-iltana, launtaina ja sunnuntaina on yhteensä noin 20 tuntia. Loppuviikosta säästöön jääneet tunnit ripotellaan mahdollisimman paljon pientä mieltä riipien seuraavan viikon arkipäiviin. Lomalla päivien pituus on keskimäärin kahdeksan tuntia, korkeintaan. Ahdistaa.

Kauppiaat ovat ovelia veikkoja. Lueskelin perjantaina lehdestä, että maan kallein sinkkukori löytyy Tampereen Hervannasta lähiön suurimmasta kaupasta. Siis paikasta, jossa opiskelevien sinkkujen osuus on huomattavan suuri. Uutinen oli selvästi luettu myös kauppiaan kotona, sillä tänään vastaavan korin hinta on Tampereen halvin. Maanlaajuisesti näyttäisi olevan hintavinta ostaa kamansa Alepa-ketjun myymälöistä. Kauppakori on kiehtova sivusto, saadessaan enemmän tunnettavuutta se varmasti vaikuttaa hintoja alentavasti.

Posted by Benrope at 12:43 PM | Permalink | Comments (5)

Minulla on ollut hauskaa. Blogistan on täyttynyt hulvattomista hamstereista ja tisseistä. Henkilökohtainen suosikkini uusista nimistä on Hamsterilla, Osmo puhelimessa. Ilahduttavasti varsin moni neulepolkkaajakin on tajunnut ottaa asian vitsin kannalta, muutamia tuohtuneita huudahduksiakin tosin löytyy. Varsinainen alkuperäinen pointti on tainnut jo hukkua tässä kaiken keskellä.

Minulla jutun juju ei ole ollut uusien lukijoiden saaminen, olen ihan tyytyväinen nykyisiinkin. Tosin tämän hamsterivitsin takia tänne on eksynyt valtava määrä uusia lukijoita virkkuumaailmasta. Tervetuloa vaan joukkoon mustaan! Minä en missään nimessä halveksu kutomista harrastuksena. On tietenkin suotavaa, että jokainen tekee sitä mistä pitää. Edellisen postaukseni teoriani neulepolkkaajien kritiikittömästä suosikkiruksailusta on osoitettu vääräksi. Ehkä. Kivaa silti on ollut, vaikka tilaajia muutama lähtikin. Madebymyselfin kommenteissa esiintyvää närkästystä hämmästelen. Jos blogistan olisi täynnä ahdistuneita benrope-blogeja, jaksaisin kyllä nauraa asialle.

Minähän voisin alkaa kutomaan. En ole elämässäni koskaan koskenut puikkoihin tai lankaan. Jos päättäisin aloittaa kylmiltään projektina pipon tai lapasten kutomisen, onnistuisinkohan saamaan jotain valmista täksi talveksi? Löytyykö neulepolkkaajilta apuja tyylikkään kutiamattoman mustaharmaan pipon tekoon? Vai onko se liian vaikeaa noviisille?

Posted by Benrope at 1:48 PM | Permalink | Comments (19)

Olen tässä ihmetellyt lehdissä näkyviä mainoskampanjoita. Riepuja lähtee ulos alle puolen hinnan. Tämän minä vielä ymmärrän. Kaupalla on siis ollut kunnon katteet. Huonekaluja ja kodinkoneita ollaan kaupiteltu ilmoitusten mukaan tukkuhintaan tai nettohintaan. Minä tulkitsisin tämän niin, että kauppa väittää myyvänsä tuotteet ottamatta lainkaan voittoa. Kyseinen tapa kuulostaa hyvin huonolta bisnekseltä tai sitten rassukalle kuluttajalle valehdellaan. Siis mitä tukkuhinnalla oikeasti tarkoitetaan?

Kummaksuin blogilistan avatessani myös sitä, että missä vaiheessa minä olen neuleblogin tilannut, kun listallani killui hienosti nimetty Lankahamsterit 9 from outer space. Vanha tuttu Kervå oli hionut bloginsa nimeä seksikkäämmäksi. Epäuskoisena katsoin blogin infoa. Neljä uutta tilaajaa! Siis sillä, että muuttaa blogin nimen neuleblogiksi. Visukinttu sai vuodenvaihteessa mahtavan tilaajaryöpyn vastaavalla vitsillä. Minä en suostu uskomaan, että kutojat ruksaisivat automaattisesti sisältöä katsomatta listan kaikki blogit, jotka nimellään viittaavaat virkkaamiseen. Eihän se niin voi olla. Eihän? Ei voi.

Posted by Benrope at 10:07 AM | Permalink | Comments (31)

Valokuvatorstai (sattuma)

Muut sattumat:

riika.name
Djadja
Zoetrooppi
Ja suljin paukkuu!
Avokatsomo
WauhtiKaksikon päiväkirja

Blogger on tänään huonolla tuulella, joten suurin osa blogspot-torstaajista jäi näkemättä kierroksella.

Posted by Benrope at 8:40 AM | Permalink | Comments (11)