Ehkä maallamme saattaisi sittenkin olla toivoa, jos Talvisota syttyisi juuri nyt. Olin nostaa piponi kunnioituksesta päästäni nähdessäni urheita pyöräilijöitä mankeloimassa pitkin raittia duuniin tai opiskelemaan. Pipo jäi kuitenkin päähän, ei tarkene paljain päin. En tajua miten ihmeessä selvisin kunnialla armeijan harmaissa talvisista polkupyörämarsseista. Tarkemmin muistellen, enhän minä selvinnytkään. Kiroilin koko intin alimpaan helvettiin painellessani sillä kälyisellä malmikasalla, jota armeija fillariksi kutsui, kädet jäässä, posket pakkasesta tunnottomina ja kroppa lukuisista kaatumisista mustelmilla. Eniten hämmästelen postinkantajia. Ensin polkevat kevyissä vetimissä pakkasessa, sitten juoksevat itsensä rappukäytävissä hikeen ja taas polkaisevat seuraavaan kortteliin hikipisaroiden jäätyessä pipoon kiinni. Minä vilustuisin.

Toimittaja tuntee varmaan itsensä kuninkaaksi joutuessaan lykkäämään lehteen uutisen jostain itsestäänselvyydestä. Hienona esimerkkinä toimii aamun uutinen, jossa kerrottiin talven kovimmilla pakkasilla sähkön kulutuksen nousseen talven ennätyslukemiin. No shit, Sherlock! Todella yllättävä uutinen!

Liian ärhäkkä auto?