« Urheat pyöräilijät pakkasessa | Main | Ponnistus »

Hyvä mutta lyhyt

Olen aina tiennyt, että aivoni muistuttavat seulaa. Kaikki tärkeä tieto siivilöityy viemäriin, pääni kovalevylle jää pirstaloituneena vain epäolennaisuuksia, kuten Martti Vainion voittoaika kymppitonnilla Prahan EM-kisoissa 1978 tai ensimmäisen pankkikorttini tunnusnumero. Nykyisen kortin numeron kanssa on vaikeuksia. Kun avaan jääkaapin oven, en enää muista mitä olin sieltä hakemassa. Perinteinen hysteerinen silmälasien etsiminen on joka-aamuinen toimenpide.

Eilen kaupassa olin aivan varma, että tänään pitää ostaa jotain olennaista. En tietenkään saanut millään päähäni mitä se voisi olla. Kiertelen marketin osastoja läpi toivoen jonkun härpäkkeen kilistelevän kelloja korvieni välissä. Turhaan. Tällaisessa tapauksessa ostan aina varmuuden vuoksi muutaman tölkin olutta. Sehän on niin terveellistä.

Muistuttakaa minua, että ostan kaupasta illalla hammastahnaa ja suolaa.

Comments

Ja laskiaispullia!
(ps. käteen kirjoittaminen on hyvä kikka. Pysyy mukana.)(toivottavasti)

Hämmentävästi Zepankin kommentti joutui filtteriin. Teineihin ei näköjään saa viitata (käteen).

Joko nyt on jo laskiaispullien aika?

Osta kaupasta illalla hammastahnaa ja suolaa. ;)

Johan leipomot ovat viikkokausia mainostaneet niin ruuneperintorttuja kuin laskiaispulliakin. Ei vanhoina hyvinä aikoina vaan! Silloin niitä myytiin kaksi päivää joka vuosi kumpaakin. Ja kindermunia vaan pääsiäisenä.

On hyvä tietää etten ole ainoa joka muistaa kaikkea vanhaa turhaa sälää.

Ärsyttävää. Mullakin soi päässä aina automaatilla ollessa se ensimmäinen tunnuslukuni ja kun olen kertomassa puhelinnumeroani jollekin, suustani tulee lapsuudenystävän Laajasalon-kämpän lankanumero vuodelta 1988.

B-vitamiinihan auttaa muistiongelmissa, ota neuvosta olut!
-minh-

Tuo on ärsyttävää. Muistan kaikki uneni, mutten todellisuudesta, että mitä tein. Se on joskus hämmentävää, kun alkaa kertomaan jotain, ja sitten tajuaa sen ollenkiin uni.
Bob on vielä pahempi, sille pitää kirjoittaa lappu joka asiasta. Sitten vielä soittaa puhelimella, että muista ottaa lappu mukaan.

pikku h, minä muistin!

Ugus, nykyään mämmiäkin saa ympäri vuoden. Aika entinen ei koskaan enää palaa.

Minh, lisää muistamiani typriä asioita on ainakin perheemme kuplavolkkarin rekkari ajalta jolloin en ollut edes kymmentä täyttänyt. Aloitan heti oluthoidon.

Kata, minä unohdan useimmiten unetkin. Luojan kiitos.

Mhh. Itse jouduin käymään tässä mennä viikolla kolmasti kaupassa ennen kuin muistin mitä sieltä olin hakemassa = vessapaperia, joka oli loppu. Erhm. Yleensä kaupasta tulee mukaan kaikkea mahdollista paitsi sitä, mitä alunperin suunnitteli hakevansa.

Hauska huomata, etten ole ainoa unien ja toden sotkemisessa. Pahimmillaan olen mennyt kyselemään ystävältä, miten tällä nyt menee, kun päättivät jatkaa suhdetta kumppanin petettyä. Ystäväni ensireaktio oli, krhm, kohtalaisen mielenkiintoinen.

Jostain syystä myös tuppaan iskemään puhelinnumeroa kohtiin joissa kysytään opiskelijanumeroa, ja toisinpäin.

Laho tuo latva taitaa olla. Kyllä siellä toki pysyy tallessa jokin yhtä oleellinen seikka, kuin vanhempien auton rekisterinumero ollessani siinä kymmenisen vuotta, mutta... Mielenkiinnolla odotan, josko vanhempana iskee vielä dementtia tähän kruunuksi.


Olen jo luovuttanut. Miekkoseni puhuu aivojen treenaamisen puolesta eikä suosittele minunkaan käyttävän kauppalappuja, välillä vaan on ihan pakko.

Vessapaperin muistin viime viikolla. Oma kännykkänumero on aina hakemisen takana jos sitä jossain kysytään.

Eihän kukaan kauppalappuja muista ottaa mukaan, ihan turhaa paperinhukkaa.

3 x kaupassa ja 3 x unhoitusta = 6 x olutta.
Heti nautittuna ei ole sitten niin lopuksi nöpöä miksi siellä kaupassa ravaa. Tai johtuuko muistamattomuus juuri tuosta oluella palkitsemisesta. ;)

Kaupan täti tosin voi vähän ihmetellä, jos vartin välein käy hakemassa pari tölkkiä olutta...

Post a comment