Normipäivän paluu
Tänään iltapäivällä vihdoinkin lopetin pään hakkaamisen seinään kaiken epäonnistumisen keskellä. Otsalohkoon tutustettu betoni alkoikin jo tuntua hieman kivuliaalta. Aamu alkoikin mukavasti. Tukankuivaaja ei viitsinyt toimia ja sitä ennen pelkäsin naapurin tulevan seinästä läpi. Kylppäriremontti naapurissa tarkoittaa heräämistä infernaaliseen meteliin joka aamu kun reiska piikkaa rakenteita puhtoisiksi.
Remontti-Reiska oli tietenkin parkkeerannut Hiacensa pihalle siten, että allekirjoittanut ei päässyt arvoisalla kotterollaan pois kalliisti lunastetusta pihapaikastaan. Onneksi reiska saapui hakemaan kamaa pakettiautostaan ja päästi allekirjoittaneen pois pinteestä, olin jo harkinnut hinausauton kutsumista paikalle. Minkä helvetin takia KAIKKIEN taloyhtiössä vierailevien täytyy jysäyttää autonsa juuri siihen, vaikka paikalla on pysäköinnin kieltävä merkki? Mitä varten ne kuvittelevat vieraspaikkojen olevan? Onko se nyt niin saatanan vaikeata kävellä parikymmentä metriä enemmän? Ei ole.
Vaikka Kirkan kuolema yllätti, niin jostain syystä se ei kummoisesti hetkauta. Enemmän kyllä pysäytti IS:n video (via Haakana). Olin täydellisen sanaton katseltuani sen. Tuohon pystyy vain valkoinen mies. Lähdenkin tästä videoimaan jotain kivaa digikamerallani.