Nyt sen aika on koittanut. Ministeri Martti Vanhoillisen hermot lopulta pettävät ja rehti raittiusmies alkaa lääkitä ahdistustaan kansallismielisesti isolla lekalla Koskenkorvaa, jonka on takavarikoinut lastenhuoneen komerosta. Puolikkaan pullon jälkeen Martti tarttuu kännykkäänsä, naputtelee numerotiedusteluun ja pyytää jo hieman tankkaavin sanoin yhdistämään Seiskan toimittajalle. Krapulainen lehtineekeri pissaa onnesta housuihinsa huomatessaan kuka soittaa. Toimittaja Mertsilä ottaa lastin kielen kantoja voitelevaa mukaan ja tarkistaa nauhurinsa.

Yhden tähden jallupullon juotuaan Ministeri Vanhoillinen, iso mies, itkee vasten toimittajan karvaista olkapäätä. Huone ei tunnu enää kovin vakaalta, yskäkin on. Mertsilän kanssa janon sammutuksen lomassa poltetetut vihreät Belmontit kirvelevät Martin keuhkoissa. "Sirpsa, se saakelin huora", nyyhkyttää Martti. Toimittaja avaa ministeri Vanhoilliselle seitsemännentoista tölkin ja taputtaa lohduttavasti. "Se köyhä narttu perkele ei halunnut mitään muuta kuin päästä ensin Linnan juhliin ja viedä sitten multa talon", nieleskelee Martti. Toimittaja komppaa. "Tuolla meillä toimituksessa tiedetään Sirpsan kertoneen, että sulla ei oikeen niinku... siis kaikki oikeen toiminu makuukammarissa", vihjailee Mertsilä. Martti raivostuu. "Helvetti, miten sitä voisi ottaa eteen kun akalla on joku mutanaamio naamalla kaikki illat. Eikä se lutka perkele suostunut edes ottamaan poskeen", huudahtaa Vanhoillinen. "Tyhmä lehmä", mutisee Martti vielä ennen sammumistaan housut kintuissa tölkkimereen.

Toimittaja Mertsilä polttaa tupakin loppuun, ottaa muutaman valokuvan ministeristä ja sitten peittelee miehen lattialle. Tämän viikon lööpistä tulee ihan ykkönen. "Sirpsa on köyhä, tyhmä, ruma ja huono sängyssä". Ai niin, sehän on jo käytetty. No, eiköhän se otsikko synny jo taksimatkalla, tuumii Mertsilä ja tyytyväisesti myhäillen raksauttaa auki vielä yhden tölkin odotellessaan kumijalan saapumista. Elämä hymyilee.

Edit:
Täysin edelliseen liittymätön tiedote, Kata polkkaa! Tilaa sinäkin!