Suotavaa
Tajusin eilen, että luontaisesti kusipäiselle ihmiselle täysi parkkipaikka on oiva paikka toteuttaa itseään. Kun huomasin peruutusvalojen syttyvän vieressäni olevalla parkkiruudussa, annoin kohteliaasti tilaa. Laitoin vilkun päälle merkiksi siitä, että parkkeeraan tuohon jahka kanssasompaaja saa kulkuneuvonsa sukkuloitua pois paikalta. Vaan onnistuihan siihen väliin härskisti kiilaamaan hyppyritukkainen heppu punaisella Corollallaan luottaen tahdottomuuteeni viedä kärryäni peltikorjaamolle parkkikiistan takia. Tyytyväisenä suoritukseensa jäppinen poimii leikkitalon takapenkiltään ja kävelee kiireesti läpi risteyksen. Suotakoon se hänelle.
Kotipihalla havaitsen valkoisen Opelin velttoilevan tyhjänä paikalla, jossa kiljuu suurena mutta hyödyttömänä liikennemerkki, joka kieltää pysäköimisen siihen. Upeasti kärry on sijoitettu mahdollisimman paljon tilaa vieden poikittain estäen samalla allekirjoittaneen pääsyn omalle kalliille pihapaikalleen. Tungen autoni vieraspaikalle, kun kummatkin kerran olivat tyhjinä. Rappukäytävässä vastaan tulee hyppyritukka taluttaen naapurin pissistä. Pariskunta astuu Vectraan ja porhaltaa tiehensä. No, suotakoon se heille.
Seuraavan kerran kun tunnen jonkun hyppyritukan häiritsevän elämääni liikenteessä, saatan hakea takakontista tunkin ja käyttää sitä väärään tarkoitukseen. Suotakoon se minulle.