Aamulla astuessani kustannuspaikan hissiin minua odotti siellä Koneen Mies. Koneen Mies ei tullut pois hissistä, vaan kulki mukana huolestuneen näköisenä tehden muistiinpanoja. Koneen Miehen hengitys oli raskas. Laskeutuessani lounaalle hississä jäykisteli edelleen sama Koneen Mies. Ilme oli entistä huolestuneempi, hengitys entistä raskaampi. Koneen Mies vilkuili liukuoven yläreunaa ja teki lisää töherryksiä muistikirjaansa. Kun olin täyttänyt kupuni, raahustin takaisin hissille ja painoin nappulaa. Kun liukuovi aukesi, arvatkaa kenet minä näin hississä? Aivan, Koneen Miehen.

Jos se kaveri seisoo siellä vielä illalla, minä menen kävellen alas.