Eilen illalla tein viikon hyvän työn ja säästin joltakin autoilijalta retken autokorjaamolle. Olin etsimässä sopivan pimeää tietä, jossa voisin harjoitella yökuvausta. Lopulta eksyin kävelyretkelläni pimeään kujaan pientaloalueella, joka näytti käypäisen hämärältä. Katsoessani sopivaa paikkaa tukeakseni kameraa löin varpaani johonkin kovaan. Betonia. Ilmeisesti pikkukakarat olivat kasanneet korkean esteen irrallisista reunakivistä tien pimeimpään kohtaan. Ehdin juuri ennen ensimmäisen auton saapumista purkaa viritelmän.

Oliko minun sukupolveni kersana yhtä aivotonta jengiä? En minä muista kenenkään viritelleen esteitä tielle tai hiekoittaneen latuja. Noin tarkemmin miettien, löytyihän niitä hölmöjä ennenkin. Postilaatikkoja räjäyteltiin minunkin nuoruudessani uutena vuonna. En minä, olinhan kiltti poika. Sen sijaan saimme reilun kymmenen ikäisinä kuningasidean tehdä ihan itse ruutia. Onneksi emme onnistuneet.

Niin, yökuvausretki ei ollut mikään suuri menestys. Tavoitteena on saada vielä joskus otettua Medismäinen upeus.