Bluesia Pieksämäen asemalla
.
.
.
.
.
.
.
.
Panen Safkan jostain junasta laskeutumaan
laiturille haitari olallaan.
Hei Safka what's the news?
Soita Pieksämäen asemalla blues!
- ja hänen lentävät syntetisaattorinsa -
« lokakuu 2006 | Main | joulukuu 2006 »
marraskuu 30, 2006
marraskuu 29, 2006
Timo T.A. Mikkonen!
OOOHHH! Näitä minä olen odottanut koko pienen ikäni! Blogilistalta löytyy Timo T.A. Mikkosen ja Anita Hirvosen blogit suoraan Seiskan sivuilta! Nyt kelpaa! Huomatkaa miten Timo T.A. Mikkosen uusimman merkinnän uunituore kuva Timosta tykin suulla suorastaan huokuu symboliikkaa! Timo ei vaikene kaikilla kielillä! Ei vaikka kuinka sitä rukoilisimme! Ja Anita ihmettelee nykyaikaa!
Oletteko huomanneet, että Seiska käyttää otsikoinneissaan paljon huutomerkkejä!
Savuisuus on ilomme
Se hyvä puoli tenavabuumissa on, että saa vähän väliä hörppiä viskiä ja konjakkia keskellä duunipäivää. Sosiaalisuuteni parani juuri asteella.
Lehteen uin
Oikeastaan voisin lopettaa sanomalehden tilauksen. Aamulla olen niin unipöperöinen, että en kykene raahautumaan ovelle asti hakemaan päivän uutisia luettavaksi. Vietän senkin ajan mieluummin horroksessa lämpimien vällyjen sisällä. Päivällä olen jo netistä vilkuillut kaikki tärkeimmät uutimet, joten illalla en enää löydä lehdestä kummoisesti luettavaa. Säästyneen rahan voisin vaikka tuhlata johonkin aikakausilehteen.
On turhaa haaskata rahoja kalliisiin tutkimuksiin siitä, mitkä uutiset kiinnostavat lukijaa. Klikataan vain sieltä kuuluisasta intternetistä esille Amppareiden luetuimmat. Sieltä huomaamme, että klikatuin uutinen selvällä marginaalilla on "Britney Spears juhlii ilman alushousuja. Katso kuvat!". Tony Halme on kärjessä viimeisimmän tunnin uutisissa. Kansa haluaa sirkushuveja. Ja halpaa sähköä.
marraskuu 28, 2006
Kahvilassa
Mies, jonka sukujuuret todennäköisesti olivat jostain Afrikan sarven suunnalta, istui pipo päässä kahvilassa syventyen iltapäivälehteen. Vilkuilin olan yli mikä uutinen miekkosta kiinnosti. Auki oli lehden erikoisliite Juicen kuolemasta. Pian miehen kaverit saapuivat paikalle, ja lehti jouti sivuun. Alkoi innostunut puheen sorina arabiaksi. Mitään en ymmärtänyt, mutta tuskin juttelivat Leskisestä.
Mitä lienee miettii kaikesta tuosta juttutulvasta ulkomaalaistaustainen mies, joka luultavasti ei ole edes koskaan kuullut yhtään Juicen kappaletta? Luultavasti ei yhtään mitään.
marraskuu 27, 2006
Pitkää päivää
marraskuu 26, 2006
Tampere
.
.
Ajattelin aluksi kirjoittaa jotain Juicesta, mutta kaikki on jo kerrottu.
marraskuu 24, 2006
Koneen Mies
Aamulla astuessani kustannuspaikan hissiin minua odotti siellä Koneen Mies. Koneen Mies ei tullut pois hissistä, vaan kulki mukana huolestuneen näköisenä tehden muistiinpanoja. Koneen Miehen hengitys oli raskas. Laskeutuessani lounaalle hississä jäykisteli edelleen sama Koneen Mies. Ilme oli entistä huolestuneempi, hengitys entistä raskaampi. Koneen Mies vilkuili liukuoven yläreunaa ja teki lisää töherryksiä muistikirjaansa. Kun olin täyttänyt kupuni, raahustin takaisin hissille ja painoin nappulaa. Kun liukuovi aukesi, arvatkaa kenet minä näin hississä? Aivan, Koneen Miehen.
Jos se kaveri seisoo siellä vielä illalla, minä menen kävellen alas.
marraskuu 23, 2006
Kevättä odotellessa
marraskuu 22, 2006
Horjuen käy joulupukin tie
Betonia
Eilen illalla tein viikon hyvän työn ja säästin joltakin autoilijalta retken autokorjaamolle. Olin etsimässä sopivan pimeää tietä, jossa voisin harjoitella yökuvausta. Lopulta eksyin kävelyretkelläni pimeään kujaan pientaloalueella, joka näytti käypäisen hämärältä. Katsoessani sopivaa paikkaa tukeakseni kameraa löin varpaani johonkin kovaan. Betonia. Ilmeisesti pikkukakarat olivat kasanneet korkean esteen irrallisista reunakivistä tien pimeimpään kohtaan. Ehdin juuri ennen ensimmäisen auton saapumista purkaa viritelmän.
Oliko minun sukupolveni kersana yhtä aivotonta jengiä? En minä muista kenenkään viritelleen esteitä tielle tai hiekoittaneen latuja. Noin tarkemmin miettien, löytyihän niitä hölmöjä ennenkin. Postilaatikkoja räjäyteltiin minunkin nuoruudessani uutena vuonna. En minä, olinhan kiltti poika. Sen sijaan saimme reilun kymmenen ikäisinä kuningasidean tehdä ihan itse ruutia. Onneksi emme onnistuneet.
Niin, yökuvausretki ei ollut mikään suuri menestys. Tavoitteena on saada vielä joskus otettua Medismäinen upeus.
marraskuu 21, 2006
Kuin vattumatoja
Elovenan joukosta voi kuulemma löytää jänskiä toukkia. Ihan vaarattomiksi koisia väittävät, eivät ole vattumatoja kummempia. En nyt ihan noin sanoisi, tai ehkä vattumadotkin voivat lähteä lentelemään kämpässäsi. Varmuudella en pystynyt vuosi sitten selvittämään luukkuuni kotiutuneiden jauhokoisien alkuperää, mutta hävitin silloin kaikki avonaiset pakkaukset keittiöstäni. Jahka otus on kypsynyt toukasta siivelliseksi olioksi, se voi tietenkin lentää päräyttää mihin vaan, ja lentääkin. Jos asunnossasi alkaa lepatella surkean lentotaidon omaavia pieniä rumia perhosia, suosittelen keittiökaapin täydellistä tyhjennystä.
"Mutta tekijänoikeusjärjestöjen päättäjät ovat täydellisiä kusipäitä. Sikäli kuin tässä vajavaisessa maailmassa on mitään täydellistä." Kemppinen on hurjana. Ihan aiheesta. Tuo on loputon suo poljettavaksi. Tekijänoikeusjärjestöjen mielikuvitus verottamisessa tulee olemaan rajaton, paitsi jos ahneille tulee paskainen loppu.
marraskuu 20, 2006
Missä punkki luuraa?
Pölypunkki on niin söpö otökkä, että päätin yrittää löytää sellaisen huushollistani. Homman ei pitäisi olla erityisen vaikeaa, sillä kuuleman mukaan niitä möngertää ziljardeja jokaisessa kämpässä. Wikipedia kertoo otuksen kooksi jopa puoli millimetriä. Kyllä silloin kunnolla zoomatusta valokuvasta pitäisi nähdä pienten punkkien reippailut.
Ohessa hyvin läheinen kuva päiväpeitostani. Mittanauhan puutteessa en osaa sanoa tarkkaa suurennuskerrointa, mutta olettaisin tuon valkoisen langan olevan paksuudeltaan noin millin luokkaa. Pieniä karvoja ei pysty silmällä erottamaan. Missä kohtaa tuossa kuvassa punnertaa itsensä ähkyyn syönyt pölypunkki? Minä en pysty tuosta niitä löytämään ja kuitenkin ainakin parin punkin kuuluisi hymyillä kameralle tuossa fotossa.
Ehkä kokeilen illalla uudestaan paremmalla menestyksellä. Sitkeydellä minä vielä otan siitä mönkijästä kuvan. Ja käsken sen sanoa juusto.
marraskuu 16, 2006
Valkoinen
marraskuu 15, 2006
Surkeista surkein
JukeBlogissa on taas äänestys, nyt pitäisi valita kaikkien aikojen huonoin suomalainen iskelmä. Valinta on infernaalisen vaikea, sillä ahdistusta aiheuttavista biiseistä on runsauden pulaa. Äänestyksen kärkipaikoilla keikkuvat Hanna Ekolan Villihevosia ja Anne Mattilan Perutaan häät kieltämättä katkovat verisuonia korvista. Räjäytän kuitenkin vaikut pois korvista vähän vanhemmalla kappaleella. Mika Sundqvistin Hormoonihiiret saakoon raivoisassa ärsyttävyydessään ääneni surkeimmasta surkeimmaksi iskelmäksi.
Mika on tosin ollut myös mukana soittamassa eräässä suosikkikappaleistani, Alwari Tuohitorven Älä iske Tuijaa. Osa JukeBlogin listalla olleista kappaleista menee huonoudessaan hellyttävyyden puolelle. Jos ette kerro kenellekään, niin voin tässä tunnustaa pitäväni Anssi Kelan laulusta Mikan faijan BMW, joka on mukana huonouden kärkikahinoissa.
marraskuu 14, 2006
Virkeys on ilomme
Olen kovin kateellinen ihmisille, jotka aamuisin pomppaavat sängystä ylös virkeänä ja täynnä puhtia. Iloisesti hymyillen repivät Mustin väkisin hereille nurkasta ulos pissalle, vaikka Musti haluaisi koisata nähden kivoja unia. Sen jälkeen aurinkoisesti lauleskellen suihkuun ja sieltä raikkaana nauttimaan monipuolista aamiaista. Sitten pussataan vaimo ja lapset ja kiiruhdetaan tarmoitettuna kohti kustannuspaikkaa.
Minä olen pikemminkin se Musti. Juuri nyt haluaisin olla kotona vetämässä sikeitä kun kerrankin nukuttaisi enemmän kuin lääkäri määrää. Alkuyö sujui kylkeä kääntäen ja vääntäen. Välillä huokaillen. Jossain vaiheessa nukkumatti armeliaasti heitti ämpärillisen unihiekkaa silmille. Tuntui kuin välittömästi sen jälkeen herätyskello oli soinut. Telkkari taustameluksi auki ja silmät ihan vähäksi aika vielä kiinni.
Parit uutiset tulivat ja menivät, sisällöstä ei ollut tietoakaan. Olin syvästi unten mailla. Hieman liian myöhään sain raotettua rähmäisiä simmujani auki. Näin kellon olevan niin saakelin paljon, että minun pitäisi olla jo baanalla. Zombeilen itseni suihkuun ja sitten painelen vaarantamaan liikennettä.
Halutaan ostaa kuukauden annos tarmoa. Ahdistaa.
marraskuu 13, 2006
Kykenemätön vuokran perimiseen
marraskuu 12, 2006
Isänpäivä
marraskuu 9, 2006
Suloisia sinappikoneita
Olen viime aikoina kuunnellut töissä innokasta lepertelyä vauvojen nukkumisista, vaipoista, ruokavaliosta, päiväkodista sun muusta. Lisäksi tietenkin synnytyksistä on ollut juttua yllin kyllin. Posket onnesta hehkuen kerrotaan vauvojen jokainen puklaus ja rääkäisy. Tohkeissaan selitetään miten oma tenava on kehittynyt paljon nopeammin kuin naapurin melkein yhtä vanha Piritta, joka ei osaa edes kävellä vielä. Kyllä ovat ylpeitä lapsistaan, nuo tuoreehkot isät.
Onko kaapissasi läjittäin vanhoja hiihtohanskoja, joita et kuitenkaan haluaisi heittää pois? Oletko ajatellut, että niistä voisi tehdä takin?
marraskuu 8, 2006
Kuusi sanaa
Kas, kuuden sanan novellin meemi kiertää taas. Laiskana kierrätän aikaisemman novellini.
Edit:
Kas, meemi olikin hieman poikkeava. Piti olla scifiä. Siis uusiksi:
Liian myöhään Rahikainen tajusi jauntanneensa sulattamoon.
marraskuu 7, 2006
Born matalaotsainen
Pienessä lounasruokalassa käydessäni totesin yrittäjillä olevan vaikeampaa. Omistavaan portaaseen kuulunut nainen vaapotti vauhdilla pitkin ravintolaa maha niin pystyssä, että veikkaisin raskauden edenneen jo yhdennelletoista kuukaudelle. Tai sitten odotettavissa oli tuplajättipotti. Pienessä ravintolassa asiakas huomioidaan heti, ketjuravintoloissa jo pelkän ruokalistan saaminen saattaa olla vaativampi projekti.
Eilen paikkasin ison aukon sivistyksestäni ja katsoin Rennyn esikoisleffan. Tuntui siltä kuin Lauri ja Markus olisivat väsänneet käsikirjoituksen joskus teineinä Korkkareiden lukemisen ohessa. Koko jutussa ei ollut logiikan häivääkään, onelinerit vetivät noloudessaan hiljaiseksi. Ehkä jätkät olivat joutuneet improvisoimaan koko roskan uusiksi, kun selvisi ettei Chuck Norris saavukaan paikalle potkimaan pahoja neukkuja paskaksi. Näyttelijäsuoritukset olivat kökköjä, tosin Norris juniorissa on jotain samaa kuin Sutherland juniorissa. Sinänsä leffa ei kai ollut sen huonommin tehty kuin kasaritoiminnat normaalistikaan. En silti suosittele katsottavaksi selvin päin.
Edit:
Voi vidjat kuinka söpöjä siloposkia Lauri ja Markus ovat olleet vuonna -85.
marraskuu 6, 2006
Zen ja Tabacilla räjäyttämisen taito
Olen tähän mennessä saanut sullottua kaikki lomamatkalleni tarvitsemani releet yhteen käsimatkatavarana menevään laukkuun, on jäänyt jopa tilaa tuliaisviinoillekin. Lentokentiltä on selvinnyt pois paljon nopeammin, eikä ole tarvinnut pelätä matkatavaroidensa vaeltavan jossain kahden tuhannen mailin päässä. Nyt kun yleinen vainoharhaisuus on levinnyt, eliminoituu tämäkin ilo. Uudet määräykset käytännössä estävät tuliaisviinojen kuljettamisen käsimatkatavarana. Tavallinen nainen ei saane edes meikkejään roudattua matkustamoon, litran minigrip-pussiin kun ei kummoisia mahdu.
Ihan oikeasti, onko tuosta jotain hyötyä? Jos joku terroristi haluaa litkuilla räjäyttää lentokoneen, kyllä se taatusti saa kuljetettua kavereineen riittävän määrän nesteitä matkustamoon. Ihme, että jumalallisella asialla olevat arabiahkosti keskustelevat nuoret miehet eivät ole vielä keksineet mosauttaa autolauttoja meren syvyyksiin. Rekkalastillinen räjähteitä laivalle ja sitten ajastimella jysäyttää koko roskan atomeiksi. Varsinkin Karibialla purjehtivan rikkaiden jenkkien risteilijän upottamisella saisi merkittävää mediahuomiota.
Penalandian vanhat mustavalkoiset (tilaa) kuvat ovat kiehtovaa katsottavaa. Nostalgiaa parhaimmillaan. Penakin on pienenä ollut kuvissa totista poikaa. Viimeisin kuva poppikoneineen ja oluineen todistaa, että ei tämä maailma kuitenkaan ole ihmeemmin muuttunut.
marraskuu 3, 2006
Äyrejä kansalle
Tämä viikko on ollut kiehtova. Minähän rakastan sosiaalipornoa ja verokalenterit ovat kyseisen skenen kiehtova sivuhaara. Naureskellen voin osoittaa sormella listoista turhia julkkiksia, jotka antavat nolata itsensä juorulehtien palstoilla lähes ilmaiseksi. Hämmentyneenä jaksan ihmetellä Varassuon tuloja, miten paljon huijattavia ihmisiä tästä maasta löytyykään. Ja tuokin ruoja on nostanut miljoonaoptiot, tuo nainen rypee perityissä miljoonissa. En kuitenkaan tunne kateutta miljonäärejä kohtaan. Eihän siitä voi syyllistää, jos syntyy rikkaaksi. Loput ovat taas kovaa duunia tekemällä rahansa ansainneet. Jopa Sarasvuo. Ehkä.
Ensi vuodeksi toivon listoihin erillistä tilastoa Blogistanin rikkaista. Voisin hämmästellä Saaran valtaisia tuloja, myhäillä lehtimoguli Visukintun osingoille ja onnitella Minttua loistavasta kirjamyynnistä. Ja Panukin tehnyt noin paljon tiliä, niin sitä pitää!
Ja entäs sitten naapurit? Sukulaiset? Elämme jännittäviä aikoja.
marraskuu 2, 2006
Valmis nautittavaksi
marraskuu 1, 2006
Läpi tuulen ja tuiskun
Eilinen päätökseni jättää kesäkuminen autoni parkkiin vaikutti duunista lähtiessäni hyvin järkevältä. Sydämeni hypähti kurkkuun kun näin yhden tytön skootterin karkaavan risteyksestä lapasesta. Mopo heitteli holtittomasti ja teki muutaman voltin pysähtyen lopulta liikenteen vastavirtaan. Suojelusenkeli oli kuitenkin mukana, eikä kukaan törmännyt skootteristiin. Tytöllä oli muitakin murheita sohjon pilaamien mokkasaappaiden lisäksi. Liikenne oli minuutin seis, kunnes blondi sai ponnari ja jalat täristen skootterinsa tien sivuun.
Mietin, että jos olisin ollut kesärenkaillani liikenteessä, en ehkä olisi saanut pysäytettyä autoani ajoissa tuossa tilanteessa. Tuo ajatus mielessäni jätin tänäänkin kärryn aamulla parkkiin keräämään loskaa. Kaivoin vedenpitävät retkikengät kaapista ja vedin ne jalkoihini. Minähän voisin vaikka tuosta oikaisten kävellä töihin, ainakin osan matkaa.
Idea oli varsin huono. Patikoidessa kenkien pito voi olla hyvä, mutta nyt ne olivat ultraliukkaat. Hienolla oikaisureitilläni ei ollut ensimmäistäkään kiveä hiekkaa antamassa pitoa, paitsi vakuutusyhtiön konttuurin edustalla. Yllättäen. Töpöttelin kuin paskat housuissa läpi tuulen ja tuiskun kiroten surkeaa elämääni. Ahdisti.
Minä haluan nyt rehdin talven tänne ja pian. Haluan kuulla lumen narskuvan jalkojeni alla, aurinkoa ja hiljalleen leijuvia hiutaleita. Tuulen voisi työntää sinne minne aurinko ei paista.