« Iik, Tuisku! | Main | Tuskaa on »

Porvariston hillitön charmi

Erheydyin lauantaina täydentämään muonavarastoani Hulluilla Päivillä halvan kalan houkuttelemana. Kassajonot olivat älyttömät. Edelläni jonotti ehkä kuusikymppinen pukumies kärryissään kaikkea kallista, joka ei ollut tarjouksessa. Mies hipelöi oliivipurkkia. "Sardiinitäytteistä", virkahtaa mies katsoen minuun. "Jos olisi ollut muikkutäytteistä, olisin ostanut heti". Hymähdin, varsinkin kun miehen murre oli savolaisen lupsakasta.

Miehen vaimo saapui jonoon kädet täynnä kaikkea kovin kalliilta näyttävää. Kolea keli oli jo huomioitu, naisen takissa oli minkkikaulukset. Mies kertoi saman oliivijutun vaimolleen. Jo heti alussa vaimo sanoi, että oliiveja ei osteta. Lehtihyllyt kirkuivat keltaisena Jaskarin paritusepäilyä. Vaimolla oli hyvin selkeä ja varma mielipide asiasta. "Mitäs erosi vaimostaan", rouva kivahti otsikoille. No niin tietenkin, miksi en itse tuota ollut tajunnut.

Naisen vakaat moraalikäsitykset saivat vahvistuksen, kun jutustelu miehen kanssa kääntyi tv-luvattomaan ruotsalaisministeriin. "Törkeä ämmä", oli yksiselitteinen kommentti tähän tapaukseen. Loppujonotuksen ajan rouva muistutti miestään tulevista pursiseuran juhlista, mies keskittyi häkellyttämään kassatytön savolaisilla vitseillään. Kyllä porvariston charmi on ihan hillitöntä.

Lohi oli oikein hyvää, ja sitä oli riittävästi.

Comments

TAPASIT SIIS IHASTUTTAVAN VAIMONIKIN!

Savolaismurteen tilalle se paikallisten nasaali, niin voisivat olla myös täältä. Paitsi että hävyttömyydet lausutaan verhotun kohteliain sanankääntein, jolloin vastaamisen taitoa todella pääsee kehittämään. Vaikea noudattaa isoäidin viisautta "hullump ei huomaa, viisas ei virka" kun ihmiset tuntuvat päästävän suustaan ihan mitä hyvänsä.

JAA SE EESTITÄR OLIKIN RAKASTAJATAR? KATEEKSI KÄY!

Onhan siinä jotain rehellistä ja kansalliromanttista, että möläyttää kaiken ajattelemansa suusta ulos ilman filtteriä.

No joo, kyllä minäkin töksäyttelen kun tarpeeksi nyppii. Viimeksi perjantaina maan kohta vasta toiseksi suurimman pankin eräskin viiksekäs rahoituspäällikkö sai kuulla olevansa se naukuvaääninen kamreeri.

Pariskunta oli selvästi hionut yhdessäliikkumisen taidon sille asteelle, että kun mies heittää lupsakan savolaisvitsin, vaimo kompensoi sitä kiukkuisella moralismilla lööppejä kohtaan ja kun nainen heittää tiukan moralistikommentin jostain lööpistä, mies kompensoi jutustelemalla muikuista. tasapaino, nääs.
-minh-

Mitä, Viiksi-Vallu ei antanutkaan rahaa sopivilla ehdoilla? Kamreeria kuuluukin vähän tölväistä.

Kappas, noinhan se juuri meni. Pariskunta tosiaankin oli hyvin tasapainoinen.

Sano Raimo vaan... Viiksi-Vallu taas vaikuttaa Savon mökkimailla kollegan vaivoina. Mistä näitä 50+ äijiä oikein sikiääkin? Olisi muuten pitänyt ymmärtää tölväistä jo vuosi sitten, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja mutkan kautta valvojalleen toki.

Post a comment