« Stailaaja saa paikan | Main | Lankeemuksen edellä »

Anna Politkovskaja

Tässähän tuntee itsensä aivan juntiksi, kun ei ole kirjoittanut sanaakaan Anna Politkovskajasta, tuntuu kuin joka toinen polkkaaja olisi raapustanut syvällisen muistokirjoituksen Annalle. Lehtinaisen ja ihmisoikeusaktivistin ilmeisen poliittisin perustein tehty murha on hyvin ikävä asia. Minun on kuitenkin tunnustettava, että Politkovskajan nimi ei sanonut minulle paljoakaan. Pari vuotta sitten nimi olisi soittanut kelloja vankemmin.

Kun vilkaisin muiden kielien Wikipedioita, vain englanniksi ja ranskaksi oli murha käsitelty perusteellisemmin kuin suomeksi. Muissa Pohjoismaissa murha on Wikipedioissa kuitattu varsin lyhyellä kirjoituksella. Toisaalta googletuksella Annasta löytyi suomeksi vain 21 800 sivua, ruotsiksi sivuja on lähes 300 000. Vertailun vuoksi, mitvit saa Googlessa 41 700 osumaa ja Jyrki J.J. Kasvi 28 100 osumaa. Murha on nostanut Suomessa siis valtavan kohun verrattuna aikaisempaan julkisuuteen. Miksi juuri täällä?

Laitetaan tähän loppuun vielä pätkä Wikipediasta:

"During the day following information about Politkovskaya's death, there was a demonstration and memorial consisting of 500 people in Moscow, as well as 300 people gathering in St. Petersburg. In Finland, where three of Politkovskaya's books were published as translations, more than one thousand people gathered at the Russian embassy in Helsinki on Sunday evening. The demonstration was silent, and people were holding candles. There were no reports that significant demonstrations were held in other countries." (kursivointi omani)

Comments

Täällä en ole nähnyt, kuullut, lukenut jne. koko asiasta melkein mitään. Yksissä uutisissa oli 30 sec. kestävä clip. Vaikka jo työni puolesta katson uutisia parin tunnin välein. Minua on kuitenkin kummastuttanut suomen medioitten yliuutisointi.
Aika Soviet Union meininkiä. Vaikka mistä minä mitään tiedän. Koko informaationi aiheesta perustuu Iltasanomien sekä bloggaajien kirjoituksiin.

Kuvittelisin muualla maailmassa Pohjois-Korean ydinkokeen olevan paljon kovempi juttu. Tänään Ilta=Sanomissa on kuusi sivua (tai kahdeksan, jos lasketaan Halosen kommentoimattomuuden paheksunta) Politkovskajasta.

Pohjois-Korean ydinkokeesta IS:n printtilehdessä ei ole sanaakaan.

Mistäköhän tämä kertoo?

Voi se kertoa myös siitä, että p-korean ydinasetta hieman dramatisoidaan. Ydinaseen rakentaminen on yllättävän yksinkertainen tehtävä. Sen sijaan useamman rakentaminen sellaiseksi, että niitä voidaan lennättää edes naapurivaltion puolelle on paljon vaikeampaa. On selvää ettei p-korea tähän tule pystymään (ainakaan pitkään aikaa) mutta valtiolle sisäisesti riittää että omat kansalaiset tähän uskovat. Ehkä huolestuttavampaa onkin Iranin ja Israelin ydinaseet, joista virallisesti emme edes tiedä.

Sen sijaan Annan kuolema alkaa lopullisesti alleviivaamaan naapurivaltiomme demokratian rippeiden kuoleman.

Puhuin sitten ihan potaskaa, nyt tuli juuri uutisissa aiheesta. Merkel on nyt kommentoinut asiaa. Tärkeimpinä aiheina Ydinkoe, google ostaa you tuben, sekä Paris Hiltonin yölliset sekoilut.

Niinhän se kai on, että Pohjois-Korea ei vielä vuosikausiin saa ydinohjusta aikaiseksi. Vuodet kuluvat kuitenkin yllättävän nopeasti. Minä pidän ainakin huolestuttavana, että Pohjois-Korean ja Iranin kaltaiset arvaamattomat valtiot voivat olla ydinasevaltioita melko lyhyellä aikataululla. Ei Israelkaan niitä vakaimpia paikkoja ole.

Demokraattiseksi itäistä naapuriamme ei ole koskaan ennenkään haukuttu, eikä siitä sellaista taida koskaan tullakaan. Ikävä kyllä.

Paris Hilton on tietenkin aina ykkösuutinen.

Toimittajia kuolee työtehtävissä kymmeniä vuosittain, mutta lähinnä sotatoimialueilla.

Toimittajan murha lähinaapurissa on iso asia, ainakin toimittajille itselleen, joten ehkä tämä on siksi noussut niin esiin. En tiedä, miten muut ihmiset asian varsinaisesti kokevat, mutta toimittajana liippaa jotenkin läheltä, kun tajuaa, että oikeasti meitä tapetaan.

Demokratiaa ei itäisessä naapurissamme ole koskaan ollut, eikä tämä yksittäinen teko tuota historiaa heiluta.

Venäjällä tapetaan joka vuosi vino pino korruptiota tutkivia toimittajia ja virkamiehiä. Se ei luo kovin lohdullista kuvaa maan tulevaisuudesta. Toki journalistin kuolema pysäyttää toisen vastaavan miettimään maailman menoa enemmän kuin anonyymin virkamiehen.

Gorba edes yritti saada naapuriimme jotain tolkkua, mutta ei taida olla suuressa huudossa siellä. Oikeaan demokratiaan siellä on vielä pitkä ja kivinen tie.

Jep. Juntilta tuntuu, mutta minä pidän vielä pintani.

Hyvä postaus :)

Hieman tunnustustakin täytyy antaa ihmisille, jotka kokoontuivat kadulle kynttilämielenosoitukseen.

On hienoa, että sivistyneet ihmiset pystyvät ilmaisemaan mielipiteensä näyttävästi ja runsaasti julkisuutta saaden ilman sekasorron tavoitetta.

Palstamillimetrejä voi saada myös kynttilöiden kanssa, se ei välttämättä vaadi kiljuöykkäröintiä ja kaaosta.

Minä arvostan.

Harvoin tulee tosiaan miekkareissa käytyä. Vähän nolotti, kun en Libanon-mielenosoituksissa käynyt kertaakaan, mutta toisaalta eipä kyllä huvittanut liittyä mihinkään solvauksia kiljuviin laumoihin, jotka alkavat sitten tapella keskenään...

Tuohon kyntsämiekkariin tuli lähdettyä ihan spontaanisti, kun olin Politkovskajaa lukenut joskus ja nähnyt tv:stä muutamia juttuja, ihailin naista kovasti ja ajattelin, että kerrankin perse ylös sohvalta ja paikalle, onneksi tuli niin paljon ihmisiä, se oli hyvä ja selkeä reaktio suomalaisilta Putin&co:lle.
-minh-

Minä olen viimeksi ollut mielenosoituksessa vahingossa Amsterdamissa jokunen vuosi sitten. En tiennyt edes mistä oli kyse, vellovan massan mukana oli oikeastaan pakko mennä kun muuallekaan ei päässyt. Seuraavana päivänä ymmärsin päivän lehdestä hollantia sen verran, että mukana oli ollut 70 000 ihmistä.

Eikös Putin kuitenkin ollut märkien unien kohde? :-)

Oli, muttei kuitenkaan onneksi enää pitkään aikaan...:)
-minh-

Post a comment