Hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevaan pubin ja ruokaravintolan yhdistelmään saapui sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti iso ja äänekäs mies. Vieressään örmy talutti kropaltaan täydellisessä kunnossa olevaa jakkupukuista nuorta naista. Karju oli olemuksesta ja puheista päätellen oman parin miehen putkifirmansa toimitusjohtaja. Hieman vanhempi mersu oli parkkeerattuna sakkopaikalle ravintolan eteen. Mutta mersu kuitenkin. Kännykkä oli viimeisintä mallia. Pikkutakin alta pilkotti joku hauska teepaita.

Nainen ei paljoa puhunut. Silloin kun muutaman lauseen sanoi, virolainen laulava nuotti tuli selvästi esille. Molemmat hiplasivat välillä tuoreita kihlasormuksiaan. Naisen huulet eivät kertaakaan kaartuneet hymyyn. Mies selaili ruokalistaa epäillen ja mörisi tarjoilijalle, joka kohteliaasti selvitti jokaisen aterian sisällön. Itselleen mies valitsi annoksen, joka kuulosti suurimmalta. Vaimo sai tomaattikeiton. Keittoon ei kuulunut salaattipöydän antimet, joten nainen sai jäädä ilman salaattia. Se kun olisi maksanut kokonaisen euron lisää.

Mies aloitti ruokailunsa ottamalla seitsemän palaa tuoretta patonkia lautaselleen. Karju ärjyi taas tarjoilijan paikalle. Heppu vaatii voikippoa, eihän leipää rasvatta voi syödä. Henkilökunta toi kohteliaasti hymyillen neljänneskilon rasvasiipaleen pöytään. Vaimonsa mies lähetti hakemaan salaattipöydästä lisää patonkia. Nainen totteli kiltisti ja keinahteli noutamaan lisää särvintä. Nainen tyytyi veteensä.

Lopulta mies kyllästyi patonkiin. Ohikulkevalle tarjoilijalle karju örähti täällä olevan surkean salaattipöydän. Odotellessaan sapuskaansa öykkäri päätti käydä katsomassa mitä seinän toiselta puolelta löytyy. Särkevää selkäänsä pidellen äijä asteli nurkalle ja kurkisti. "TÄÄLLÄHÄN ON RÄKÄLÄ!", karjui mies ravintolan toiselta laidalta naiselleen.

Lopulta toimitusjohtajan pihviannos ja naisen tomaattikeitto saapuivat pöytään. Mies hotki sapuskaansa kuin ei olisi saanut kuukauteen ruokaa. "MAITOA TÄNNE JUOTAVAKSI", virkahti mies korrektiin tyyliinsä tarjoilijalle. "Minä juoksen jo", hymyili nainen takaisin. Pian pöytään tuotiin puolen litran tuoppi maitoa.

Tässä vaiheessa astuin ulos ravintolasta rukoillen, että toivottavasti nainen vääjäämättä tulevassa avioerossa kynii miehensä oikein kunnolla. Ravintolan henkilökunta oli erittäin ystävällistä, salaattipöydän eineet tuoreita ja patonki uunilämmintä. Pääruoassakaan ei ollut valittamista, hyvinkin hintansa väärti. Saatan tulla toistekin.