Unessa kuoleminen on hurjaa. Minä yleensä kuolen myrkkykapseliin, tunnen kuinka elämä poistuu minusta.

Juu, kassajonotumpelot; on myös hyvä vaihtoehto jättää kärryt kassalle ja juosta vielä kesken maksamisen pari kertaa banaanihyllylle ja maitotuotteita keräilemään ja huomauttaa, että punnituskoneesta on tarrat lopussa, pitää vaihtaa heti. Normaali ihminen sanoo, että kappas, unohdin banaanit, mutta ostan sitten matkalla toisesta kaupasta niin ei tarvitse muiden jumittaa tässä. Ja sanoo sen ihan hiljaa omassa mielessään, ei ääneen.
-minh-

Totta. Joka saakelin kerta siellä on myös joku, joka lähtee punnitsemaan banaaneja tai odottaa vaimoa, joka on vielä etsimässä punaviinikastiketta. Porttikielto moisille.

Myrkkykapseli kuulostaa tukehtumista nopeammalta mutta kivuliaammalta.

Itseäni tympii myös tapaukset jotka kiilaavat kärryn voimalla jonoon juuri kun olisi itse ollut käytännössä katsoen jo jonon päässä. Siinä sitä sitten odottelee kun mamma hoitaa sen kottikärryllisen tavaraa liukuhihnan kautta kasseihin, kun itsellä olisi kädessä se leipä ja maitotölkki. Perkele. Vanhemman oikeus in my ass. Itsellä kun on tapana päästää ihan rehellisesti myöhemmin jonoon taakse tullut asiakas edelle, jos tällä on vain pari ostosta ja itsellä korin täydeltä. Ja sitten nuoria syytetään huonosta käyttäytymisestä, phff.

Loistavan esimerkin vanhusten kohteliaisuudesta sai myös ihan tovi sitten, kun kaksi vanhusta alkoi takanani paapattaa edellä olevasta naispuolisesta ystävästäni; "kato nyt tuota" "no onpas kyllä" "onkohan se tyttö vai poika" "en mie tiiä, eiköhän se tyttö oo" "ei kyllä uskois" "kummat hiukset kyllä" (tytöllä on sivuilta mustat, päältä pinkit hiukset) "onkohan ne omat vai peruukki" "kai ne ihan omat on" "kaikenlaista sitä nykyaikana" jne.

Olen jotenkin jo niin tottunut näkemään mitä moninaisimpia unia omasta kuolemastani, että harvoin jaksan alkaa valvottaa itseäni niiden takia jos satun kesken unien heräämään.

Sen sijaan kerran menetin uskallukseni nukahtaa uudelleen, kun mustakaapuinen hahmo hengasi huoneessani. Ensimmäisen kerran herättyäni se oli vielä oviaukolla, ja aloin nukkua rauhassa hahmon hävittyä uudestaan. Toisella heräämisellä se oli edennyt huoneen puoli väliin ja nojaili kirjahyllyyn. Aloin nukkua uudestaan, joskin hiven levottomana. Kolmannella kerralla hyvin kuoleman kaltainen heppu oli kumartumassa ylleni sängyn vieressä. En muuten enää nukkunut.

Unihalvaukseksi tuo kai luokitellaan, mutta mikään rationaalinen selitys ei saa tuon kokemuksen jälkeen edes harkitsemaan silmien ummistamista uudelleen.

Juu, unihalvaus. Niitä täälläkin käy hillumassa usein. Äidillä se ilmenee juuri mustakaapuisena kaverina joka huoneessa liikuskelee. Minulla se on varjomainen "voima",joka kiskoo sängystä ja riepottaa pitkin lattioita ja seiniä.
-minh-

Olen kuollut unessa pari kertaa. Todella säikähdyttävä kokemus, erikoista tajuta yhtäkkiä, että minä juuri kuolin. Herätessä kummallinen tunne, kuin olisi oikeasti käynyt "rajan takana". Ja niitä näkyjä näen aina silloin tällöin, mustia hahmoja tai kasvoja. Kyllä se vähän hyytää.

Kiilaajat ovat aina niitä, joilla on eniten ostoksia. Ja yleensä vanhempia ja nokkavia.

Unihalvaus on minulle on ihan uusi juttu, en ollut sellaisesta koskaan ennen kuullutkaan.

Unessa kuoleminen on aikas vttumoista silleenkin, kun huomaa että itse hyökkää puukottamaan itseään (sitä nukkuvaa itseä, siis) leipäveitsellä. Herää tukka aika sojosuorana vaik ois luonnonkiharakin.