Hieno meemi liikkeellä, kerro blogilistaltasi blogit, joilla on alle 25 tilaajaa. Rajasin hommaa hieman, tässä on kuukauden sisällä päivittäneet kriteerin täyttävät päivitysjärjetyksessä.

Saturation-Kuvablogi (tilaa)
pHinnWeb (tilaa)
Laura polkkaa (tilaa)
Riparit (tilaa)
Melkein Blogi (tilaa)
Murphy (tilaa)
Talo Maailman Äärellä (tilaa)
Maailmankaikkeuden pohjalla (tilaa)
, sanoi Erkka (tilaa)
natina - jupinaa ja mutinoita (tilaa)
Alma (tilaa)
Äijäblogi (tilaa)
Tähtipölyä (tilaa)
Puhuva irtopää (tilaa)
Destina (tilaa)
Katuoja (tilaa)
Mika Lietzen - Ajatuksia lännestä (tilaa)
Unelmia nukkekodista (tilaa)

Posted by Benrope at 8:43 PM | Permalink | Comments (8)

Onhan se ihan naurettavaa, että aikuinen mies hypistelee onnesta mykkyrällä jonkun kälyisen cd-levyn kansilehteä. Eilen postimies oli tipauttanut haaveeni eteisen lattialle. Olin yrittänyt ostaa levyn jo muutama vuosi sitten, silloin painoksen ilmoitettiin olevan loppu. Viime viikolla yllättäen havaitsin St. Cecilian olevan myyntilistoilla. Kyseessä oli edelleen sama 5000 kappaleen rajoitettu painos, joku oli siis hautonut varastossa isoa läjää levyjä.

Silloin kun tuota levyä ei ollut olemassa edes vinyylinä, siitä kuitenkin kiersi kohiseva nauha fanien keskuudessa. Omaa versiotani tuosta vuosikymmeniä maailmalla kiertäneestä nauhasta raatsin kuunnella vain muutaman kerran. Kun nyt laitoin cd-levyn soittimeen, hämmennyin. Kohinatonta kirkasäänistä musiikkia. Ei lainkaan tunkkaista. Saman ilmiön monet ovat varmaan kokeneet katsoessaan aikoinaan kiellettyä kauhuleffaa rakeiselta tuhannesti kopioidulta VHS-kasetilta, uusi DVD-versio vaikuttaa ihan erilaiselta.

Gud'nuahilla on ongelmia pienen nenänsä kanssa.

Posted by Benrope at 2:06 PM | Permalink | Comments (4)

.



.



.

.

.


.


Valokuvatorstai (kapinallinen, vallankumouksellinen)

Posted by Benrope at 9:03 AM | Permalink | Comments (0)

Miten paljon kaasua yhteen ihmiseen oikein voi mahtua? Tämä on kiusallista. Ahdistaa.

Posted by Benrope at 12:21 PM | Permalink | Comments (6)

23 vuotta sitten oli napin painalluksen takana se tilanne, että me emme todennäköisesti surffailisi internetissä. Venäjän Neuvostoliiton asevoimien everstiluutnantti Stanislav Petrov sai armeijan tietokonejärjestelmältä varoituksen, jonka mukaan jenkit ovat laukaisseet ydinohjuksen kohti Venäjää Neuvostoliittoa. Petrovin tehtävänä oli tällaisessa tilanteessa käskeä avata omat ohjussiilot ja huitaista taivas täyteen ydinkakkaa kohti Yhdysvaltoja. Stanislavilla oli kuitenkin sellainen kutina pöksyissä, että jotakin on pielessä. Eihän ne ameriikanpellet yhdellä ainoalla ohjuksella kolmatta maailmansotaa aloittaisi. Tässä vain tietokone temppuilee omiaan. Romu mikä romu.

Siinä vaiheessa kun tietokone ilmoitti jo viidennen ohjuksen kiitävän piilossa horisontin takana kohti Stanislavin kalloa, kutina alkoi muuttua tutinaksi. Petrov luotti kuitenkin kutinaansa, ja jätti ilmoittamatta hyökkäyksestä. Ei kuulunut ohjuksia, ja puoli maailmaa ei ole nyt sohjona.

Sen sijaan meillä on esimerkiksi kaksi suunnatonta iloa tuottavaa sivustoa, kaikki Simpsonit ja kaikki Futuramat. (via Good Grief)

Posted by Benrope at 10:13 AM | Permalink | Comments (6)

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevaan pubin ja ruokaravintolan yhdistelmään saapui sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti iso ja äänekäs mies. Vieressään örmy talutti kropaltaan täydellisessä kunnossa olevaa jakkupukuista nuorta naista. Karju oli olemuksesta ja puheista päätellen oman parin miehen putkifirmansa toimitusjohtaja. Hieman vanhempi mersu oli parkkeerattuna sakkopaikalle ravintolan eteen. Mutta mersu kuitenkin. Kännykkä oli viimeisintä mallia. Pikkutakin alta pilkotti joku hauska teepaita.

Nainen ei paljoa puhunut. Silloin kun muutaman lauseen sanoi, virolainen laulava nuotti tuli selvästi esille. Molemmat hiplasivat välillä tuoreita kihlasormuksiaan. Naisen huulet eivät kertaakaan kaartuneet hymyyn. Mies selaili ruokalistaa epäillen ja mörisi tarjoilijalle, joka kohteliaasti selvitti jokaisen aterian sisällön. Itselleen mies valitsi annoksen, joka kuulosti suurimmalta. Vaimo sai tomaattikeiton. Keittoon ei kuulunut salaattipöydän antimet, joten nainen sai jäädä ilman salaattia. Se kun olisi maksanut kokonaisen euron lisää.

Mies aloitti ruokailunsa ottamalla seitsemän palaa tuoretta patonkia lautaselleen. Karju ärjyi taas tarjoilijan paikalle. Heppu vaatii voikippoa, eihän leipää rasvatta voi syödä. Henkilökunta toi kohteliaasti hymyillen neljänneskilon rasvasiipaleen pöytään. Vaimonsa mies lähetti hakemaan salaattipöydästä lisää patonkia. Nainen totteli kiltisti ja keinahteli noutamaan lisää särvintä. Nainen tyytyi veteensä.

Lopulta mies kyllästyi patonkiin. Ohikulkevalle tarjoilijalle karju örähti täällä olevan surkean salaattipöydän. Odotellessaan sapuskaansa öykkäri päätti käydä katsomassa mitä seinän toiselta puolelta löytyy. Särkevää selkäänsä pidellen äijä asteli nurkalle ja kurkisti. "TÄÄLLÄHÄN ON RÄKÄLÄ!", karjui mies ravintolan toiselta laidalta naiselleen.

Lopulta toimitusjohtajan pihviannos ja naisen tomaattikeitto saapuivat pöytään. Mies hotki sapuskaansa kuin ei olisi saanut kuukauteen ruokaa. "MAITOA TÄNNE JUOTAVAKSI", virkahti mies korrektiin tyyliinsä tarjoilijalle. "Minä juoksen jo", hymyili nainen takaisin. Pian pöytään tuotiin puolen litran tuoppi maitoa.

Tässä vaiheessa astuin ulos ravintolasta rukoillen, että toivottavasti nainen vääjäämättä tulevassa avioerossa kynii miehensä oikein kunnolla. Ravintolan henkilökunta oli erittäin ystävällistä, salaattipöydän eineet tuoreita ja patonki uunilämmintä. Pääruoassakaan ei ollut valittamista, hyvinkin hintansa väärti. Saatan tulla toistekin.

Posted by Benrope at 10:39 AM | Permalink | Comments (7)

Joillekin ihmisille maitopurkin ostaminenkin tuntuu olevan liian vaikea asia. Normaalit kunnolliset kansalaiset laittavat sen yksittäisen purkinkin liukuhihnalle ja palikat molemmille puolille. Silloin kassajonotus sujuu jouheasti ja kaikilla pysyy verenpaine arvauskeskuksen lääkärisedän hyväksymissä rajoissa. Sitten löytyy näitä tampioita, jotka hautovat margariinirasiaa ja maitopurkkia sylissään. Ripeä kassaneiti on ehtinyt livauttaa jo puolisen tusinaa ostosta seuraavalta asiakkaalta, kunnes ostoksiaan piilotteleva saa rykäistyä kurkustaan, että eivät nuo ole minun ostoksiani, kun ne ovat tässä kainalossani hautumassa. Tuollaiset tumpelot pitäisi työntää takaisin jonon hännille opettelemaan oikeaoppista kassajonokäyttäytymistä.

Viime yönä minä kuolin. Sitä ennen kaikki muut olivat jo salaperäisesti kuolleet. Tunnelma oli kuin aasialaisessa kauhuelokuvassa. Paniikissa odottelin omaa vuoroani, kunnes mustuus saapui peittona päälleni ja aloin tukehtua kuoliaaksi. Kokemus oli sen verran vaikuttava, että herättyäni kuolemaani en uskaltanut ihan heti nukahtaa uudelleen. Lisäksi niistin nenäni huolellisesti. Ahdisti.

Toivottavasti seuraava yö sujuu rauhallisemmissa merkeissä.

Posted by Benrope at 12:02 PM | Permalink | Comments (7)

.



.

.


Valokuvatorstai (viesti, merkki, logo, ikoni)

Posted by Benrope at 8:53 AM | Permalink | Comments (8)

Taidan olla maan ainoa ihminen, jolla on niin suuri himo maalaishyytelöön, että syö paketillisen sylttyä pelkiltään illalliseksi.

Posted by Benrope at 8:21 PM | Permalink | Comments (5)

Kahvilaan astui sisään kaksi parikymppistä naista. Pidempi näytti terveyden perikuvalta. Kurvit olivat sopusuhtaiset ja kaikki oli kohdallaan. Lyhyempi näytti siltä kuin olisi noussut juuri arkusta ylös. Posket olivat kuopalla ja raajojen virkaa hoitivat pelkät tikut ilman lihaa. Takana selkäranka paistoi läpi. Näky oli todella karmaiseva. Pitkä nainen tilasi teen ja leivoksen, lyhyempi teen ja lasin vettä. Anoreksia on tyly sairaus.

Pelottavaa, että anorektikot ovat luoneet pro ana -sivustoja nettiin, joissa kannustetaan anoreksiaan ja pidetään sitä elämäntapana. Anorektikot antavat toisilleen ohjeita miten päästä vielä laihemmaksi ja etsivät thinspiration -kuvia kannustukseksi ja malliksi. Hunger hurts but starving works. Tällaisten jälkeen alan ymmärtää sen, että muotimessuilla ryhdytään karsastamaan superlaihoja malleja.

Vielä sairaampana pidän Feeder -kulttuuria, jossa yleensä mies syöttää naisen niin lihavaksi, että liikkuminenkin on mahdotonta. Nämä tyypit pitäisi laittaa syytteeseen pahoinpitelystä.

Posted by Benrope at 11:14 AM | Permalink | Comments (11)

Sano mitvit, ja tylsä päiväsi on pelastettu.

Posted by Benrope at 3:02 PM | Permalink

Baarissa juttelemaan änkeytyi hyvässä myötäisessä oleva mies. Kaveri oli kovasti kiinnostunut, kun oli kuullut pöydässämme keskusteltavan lätkästä. Kehui itsekin pelanneensa kiekkoa aikanaan. Oli ollut tuulennopea laituri, joka haki kiekon mistä vaan ja lämäri lähti kovaa. Laitakahinoissa lensi kuin lapanen ja pelisilmää ei ollut lainkaan. B-junioreissa valmentaja kohteliaasti ilmoitti, että jos vaikka häipyisit täältä. Ei tullut pojasta Raimo Helmistä. Seuraavat 20 vuotta sitten onkin kulunut uuden harrastuksen, eli ryyppäämisen parissa.

Entisen beejunnun kännykkä pärähti soimaan. Vaimoke soitti ja kyseli olisiko herra mahdollisesti joskus tulossa kotiin. Hemmo alkoi hermostua eukkonsa tivaamiseen.

"No ei vittu kiinnosta! Pitääkö mun vittu vääntää tää sulle rautalangasta? Kohta Aa. Mä en oo tulossa kotiin. Mä vittu ryyppään nyt. Kohta Bee. Mikä vittu on koti? Kohta Cee. Mua ei vittu kiinnosta paskan vertaa mitä sä pienessä päässäs ajattelet. Kohta Dee. Mikä vittu tässä on niin vaikeeta ymmärtää?"

Ah, herrasmies. Katoava luonnonvara. Seuraavaksi mies, josta ei tullut Raimo Helmistä, hoksasi naapuripöydästä venäläisen miehen, jonka puhelin soi taukoamatta. "Hei toihan puhuu vittu saksaa! Sprechen Sie Deutsch? English? Sulla on perkeleen ruma soittoääni. Your fucking phone sounds awful. Mä tuun kuule juttelemaan sulle."

Lähes kiekkotähdeksi päässyt mies päätti kuitenkin hakea ensin uuden paukun. Baarimikko ilmoitti kuten entinen valmentaja miehelle, että jos vaikka häipyisit täältä. Sulle tuli valomerkki. Lätkämies ymmärsi yskän, ja kompuroi kohti uusia seikkailuja. Sitä ennen haukkui kuitenkin puhelimitse eukkonsa vielä kerran paskaksi.

Urheilu-uran loppuminen voi tosiaan ottaa koville.

Posted by Benrope at 8:58 AM | Permalink | Comments (5)

.




.


.

.

.


Valokuvatorstai (muisto, muistaminen)

Posted by Benrope at 1:25 PM | Permalink | Comments (5)

Aamu alkoi iloisesti kuumalla Panadol Hot -kupillisella. Syysflunssa hiipii hitaasti mutta vääjäämättä raihnaiseen ruumiiseeni. Nenä tukossa nukkuminen tekee gutaa kurkulle. Tukkoisena on reipasta tehdä töitä, jotka olisi pakko saada tällä viikolla valmiiksi. Kyllä työpäivä on proletariaatin parasta aikaa.

Näin kaupassa hämmästyttävän tapahtuman. Kassoja oli tietenkin liian vähän auki, kuten aina. Naapurijonossa seisoi perheenäiti, jolla oli varmaan 20 kiloa einestä kärryissään. Naisen perässä jonotti rakennusmies haalareissaan. Isot kourat puristivat lenkkimakkarapakettia ja paria oluttölkkiä. Rouva katsoi hetken aikaa miestä ja ilmoitti sitten, että tämä voisi mennä hänen edelleen jonossa, hänellä kun menee varmaan vartti kassalla. Minä olin jo kuvitellut moisen huomaavaisuuden kuolleen kokonaan, vastaavaa en ollut nähnyt vuosiin.

Ilma on kuin morsian, mutta hukkaan menee sekin ilo. Päivät kökötän ummehtuneessa särmiössäni, illat pöhnötän tunkkaisessa kämpässäni. Raitista ilmaa saan ulko-oven ja auton välisen matkan ajan. Tänään on pakko tehdä pieni kävelylenkki ulkona. Kuukahdan muuten hapen puutteeseen.

Posted by Benrope at 10:22 AM | Permalink | Comments (6)

Viisi vuotta sitten duunipäivän jälkeen olin matkalla kauppaan ostamaan modeemijohtoa tuliterään tietokoneeseeni. Radiossa hieman huvittunut naisääni kertoi jonkun koneen törmänneen World Trade Centeriin. Kuvittelin mielessäni jonkun hutilon tehneen pienkoneella näyttävän itsemurhan. Kotona asensin innokkaana ohjelmia koneeseen, kunnes avasin television ja huomasin kyse olevan jostain hieman vakavammasta asiasta. Osama ja kumppanit saivat nimensä kaiverrettua julkisuuteen ikuisiksi ajoiksi massiivisella tarpeettomalla väkivallalla.

Täällä kotoisessa maassamme pysytään onneksi vielä pienemmissä piireissä. Pieni ördäys riittää julkisuuden saamiseksi. En tiedä montako eri mielenosoitusta Asem-kokousta vasteen on järjestetty, mutta joka tapauksessa yhtä lukuun ottamatta ne ovat olleet turhia. Kaikki huomio on kohdistunut siihen kun muutama örisevä teini kännipäissään isottelee poliisille luultavasti edes tietämättä mitä vastaan ollaan liikkeellä. Ikävä tunnustaa, että jos tarkoitus oli saada huomiota, siinä onnistuttiin. Huolestuttavaa, jos vain toteutuneella tai torsoksi jääneellä mellakalla saadaan huomio. Tosin tavoite ei kai toteudu, sillä tuskin moni tietää miksi siellä ylipäätään oltiin osoittamassa mieltä.

Mikäli Blombergin kertomus tapahtuneesta pitää paikkansa, puhe provosoinnista puolin ja toisin on ollut liioiteltua. Poliisi on tehnyt duuninsa ja teineillä on ollut dokausviikonloppu, jota voi muistella vielä vanhoilla päivillään.

Posted by Benrope at 10:54 AM | Permalink | Comments (2)

Which Oz character are YOU?

Posted by Benrope at 7:04 PM | Permalink | Comments (2)

Allenaputtaneen rumahkon pään verisuonia on katkonut mainos, josta Planetaariokin tyynen rauhallisesti blogissaan kirjoittaa. Tuo perkeleen mätäpaise on pössähtänyt esiin tällä viikolla joka saatanan sivulla, minne viattomasti olen surffaillut. Anteeksi rumat sanat.

Koska en ole enää ihan varma mitä mainostettiin (yritän unohtaa sen aktiivisesti), boikoitoin nyt näin aluksi kaikkia ranskalaisia autoja, sillä jotain sellaista siinä kai yritettiin kaupata. Edes yöllä en tule astumaan taksiin, joka on koottu Ranskassa. Suostun edelleen kuuntelemaan Jarrea ja Edith Piafia, sillä oletan heidän olevan syyttömiä viime päivien kärsämyksiini. Oikeesti, tuollaisesta mainosterrorista pitäisi ruoskia kymmenesti aamulla ja vielä kuudesti ruokatunnilla. Jos ei opi, niin neljä tuntia Mikko Alatalon ja Pepe Willbergin duettoa päälle. Jo menisi mies kyyneliin. Tana. Ahdistaa.

Millä tuliketun lisäkilkkeellä voin estää moiset? Asennan sellaisen heti kun verenpaineeni laskee riittävän alas.

Posted by Benrope at 9:04 AM | Permalink | Comments (10)

.




.




.

.




.

.


Valokuvatorstai (uoma)

Posted by Benrope at 9:01 AM | Permalink | Comments (10)

.

Setä vai isoveli?

Posted by Benrope at 11:33 PM | Permalink | Comments (4)

Jos Freddie Mercury eläisi, hän täyttäisi tänään 60 vuotta. Miltähän Freddien olemus näyttäisi nykyään? Kukkoilisiko herra Bulsara charmantisti harmaantuneena, vai mahdollisesti kaljuna? Olisiko kroppa pysynyt kuosissa, riittäisikö kunto näyttävään lavakoreografiaan? Parikymmentä vuotta sitten ajatus rockpapasta olisi ollut naurettava. Eihän sellainen sopinut, että melkein eläkkeellä karjutaan nuorisomusiikkia. Kummasti vaan kuluttavasta elämäntavasta huolimatta Lemmy ärjyy edelleen ja Iggy Popin rasvaprosenteille moni kuntosalimaanikko on kateellinen. Kuudenkympin ikärajan ylittäminen ei ole hidastanut myöskään Debbie Harryn menoa. "Mä oisin kuuskyt vuotta vanha mielummin kuin aikuinen"

Tämän uutisen jälkeen ei ole tarvinnut arvailla millä hakusanoilla tänne juuri nyt googletetaan. Nyt on koiraporno jäänyt kakkoseksi. Vielä en ole saanut käännettyä kanavaa BB:n puolelle, aioin silti yrittää katsoa sitä edes yhden jakson. Siinä täytyy olla jotain hyvää ja koukuttavaa. Eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä, eihän?

Posted by Benrope at 10:19 AM | Permalink | Comments (5)

Olen kovin konservatiivinen pukeutuja, enkä ole koskaan ymmärtänyt polvissa roikkuvien housujen hienoutta. Näyttävät varsin epämukavilta jalassa, minä ainakin kompastuisin niihin. Eilen vastaan kuitenkin tuli loppahousu, jonka asennetta ihastelin. Kaveri oli pukeutunut harmaaseen kokopukuun. Ketjuilla koristetut housut roikkuivat tietenkin polvissa, ne olivat ainakin kymmenen numeroa liian suuret. Hienoutta.

Nyt alkaa olla haikea olo. Kesä näyttäisi vääjäämättä päättyvän. Kyllä tätä on kestänytkin, mutta ei aurinkoisia päiviä koskaan liikaa ole. Vain muutama hassu viikko, ja huomaan täriseväni taas sormet jäässä. Se ei ole lainkaan kivaa. Olen syksyisin yleensä ensimmäisenä kaivamassa pipon ja talvitakin esiin. Kehoani ei ole tarkoitettu käytettäväksi arktisissa olosuhteissa.

Naapuritalossa asustelee mies, joka käyskentelee vielä ensilumen tullessa shortsit jalassa ulkona. Saakelin hullu.

Posted by Benrope at 10:03 AM | Permalink | Comments (2)

.




.
.
Optimisti otti Kiirunassa kuvan kellosta hieman myöhemmin.

Posted by Benrope at 2:33 PM | Permalink | Comments (5)

Uusi tietokone saapui vihdoin keskiviikkona. Kotona oli lattialla odottamassa Postin lappu, joka kertoi 24 kiloa painavan laatikon odottavan noutajaansa. Kaksikymmentäneljä kiloa! Miten helkkarissa se voi painaa niin paljon? Mahtuukohan se edes autoon? Takaisin kärryyn ja Postiin.

Postin täti ilmoitti, että saat itse tulla nostamaan laatikkosi pois täältä. Hänen voimansa eivät riitä. Antoi kärryt lainaksi, että saan työnnettyä sen korttelin päässä olevalle autolleni. Paketti meni yllättäen ihan heittämällä tavaratilaan.

Kotona alkoi ihmettely. Veitsi käteen ja pahvilaatikko auki. Laatikon sisällä oli lisää pahvilaatikoita, joiden sisällä oli uusia pahvilaatikoita (...joiden sisällä oli uusia mummoojaa...). Isoimman laatikon kannen alla oli tietenkin aanelosilla lasku ja takuutodistus, jonka onnistuin veitsellä halkomaan kahtia. Great. Hyvä alku.

Yllättävän pienen huhkimisen jälkeen pöydälläni humisi hiljaa uusi, tietenkin musta, kiiltävä peltilaatikko, joka hehkui sinistä. Hiiri ei hiiskahtanutkaan, muuten näytti lupaavalta. Lättynäyttö oli juhlaa vanhan kolhon kuvaputken jälkeen.

Uudessa puhtaassa koneessa kestää hämmentävän kauan saada kaikki tarvittava ohjelmakilke sisälle. Maailma on täynnä pieniä ohjelmia, joiden välttämättömyyttä ei tajua ennen niiden puuttumista. Minä en ymmärrä miten joku voi Explorerilla tehdä muuta kuin imaista Firefoxin koneelleen. Katse hamusi turhaan iTunesia tutulta paikaltaan. Uutisryhmiäkin olsi kiva lukea oikealla ohjelmalla. MS Office oli oikeastaan vähiten kaipaamani sovellus, sekin saapui postissa eilen.

Viikonloppu mennee virittelyssä. Toivottavasti uusi masiina jaksaa uurastaa kanssani seuraavat viisi vuotta.

Posted by Benrope at 10:35 AM | Permalink | Comments (5)