Kesämatkailun aikana, kun kaikki levyt oli jo kuunneltu moneen kertaan, oli pakko turvautua kaukana periferiassa radion antiin. Perähikiällä vaihtoehtoisia kanavia olivat Yle Suomi ja sitten joku humppakanava. Vasara ja alasin kuuloelimissäni vinkuivat armahdusta. Oi jospa Tero Vaaran ammatinvalinnanohjaaja (kaunis sana) olisi aikoinaan saanut pienen Teron ylipuhuttua vaikkapa muurarin uralle. Maailma olisi silloin pelastunut paljolta pahalta. Mamban levyt voisi haudata samaan säilöön kuin ydinjätteet.

Asiasta vaniljapuikkoon. Saako jostain anoa lupia jäätelöauton ampumiseen? Minä voisin ampua ihan vaan pikkuisen vaikkapa singolla sitä saatanan mölypesäkettä. Pienemmistäkin syistä murhia on tehty. Ahdistaa.

Palatessani erämailta takaisin netin ääreen huomasin blogilistojen kärkeen singahtaneen tyhjästä Salakuunneltua -blogin. Aihe vetoaa tietenkin jokaisen sosiaalipornosta kiinnostuneen sydämeen, myös allekirjoittaneen. Aivan samalla idealla Korvakulma lähti ansiokkaasti liikkeelle jo yli vuosi sitten, mutta ei koskaan ole onnistunut saavuttamaan edes murusia Salakuunneltujen lukijamääristä. Miksi ei?