Kuittaukseni maataloustuesta on ilmeisesti huomattu jossain korkeammallakin tahoilla, sillä huomasin eilen postiluukustani tipahtaneen Maaseudun Tulevaisuuden. No jopas, kyllä on tämäkin. Kun tuollainen lehti kerran on tullut, onhan se tietenkin luettava. Selailin kiinnostuneena sen läpi mussuttaessani huonolla omatunnolla maukasta ankeissa oloissa elänyttä broileria.

Tunsin heti suurta myötätuntoa haastateltua porkkananviljelijää kohtaan. Valkohäntäpeurat hyppivät pelloille pilaamaan sadon. Ymmärsin kovasti viljelijää, joka oli anonut viranomaisilta lupaa lahdata ne otukset pellolle. Sentään toimeentulosta oli kyse. Paremmin ei mennyt pohjoisessakaan. Siellä peltojen riesana olivat porot, jotka kirmaavat pelloille aterioimaan. Poromiehet pahoittelivat asiaa luvaten ajaa häirikköporot pois. Pahimmilta tapauksilta otetaan nirri pois.

Lehdessä oli myös Lexuksen maasturin koeajo, ikään kuin vinkkinä niille, jotka ovat kaataneet kuusimetsää vähän enemmänkin. Hyväksi peliksi totesivat auton. Kulki kuin sukkasillaan ja sopisi mainiosti maaseudun kelirikkoisille teille. Voimaakin riitti vaikka muille jakaisi.

Silmäilin vielä jutun, jossa RKP:n Stefan Wallin kertoi näkemyksiään perintöverosta ja antoi ymmärtää olevansa kovasti maanviljelijöiden puolella. Steffe lateli faktoja pöytään, muualla Euroopassa perintöä ei veroteta lainkaan tai sitten verotetaan vain satojen tuhansien perintöjä. Vielä kun lupaa muutaman veroalen lisää, niin harkitsen ruotsalaisten äänestämistä tulevissa vaaleissa.